Anna Stina (Anna Christina) Broman saapui pellavaoppiin 22.11.1821 ja oli siten järjestyksessä 31. Benvikin neito. Aikaisemmin samana vuonna kouluun oli tullut kaksi muuta neitoa: Amalia Maria Birkstedt ja Anna Maria Ström.
Anna Stina valmisti opinahjonsa vuoden 1822 katselmukseen 42½ kyynärää toisen luokan kangasta ja vuoden 1823 katselmukseen 42 kyynärää kolmannen luokan kangasta. Koulun viimeisenä toimintavuotena 1824 Anna Stina sai yhtenä neljästä oppilaasta valmiiksi kolme kangasta. Yhtä ahkerasti kankaita valmistivat Agatha Wilhelmina Jahn, Anna Carolina Radin ja Anna Maria Ström.
Helmikuussa 1825 Anna Stina Broman vahvisti saaneensa professori C. C. Böckeriltä palkinnoksi kolme pirtaa, joista yksi oli ensimmäisen, yksi toisen ja yksi kolmannen luokan kankaalle. Jos ja kun tämä pitää paikkansa, kolme pirtaa eli kaidetta annettiin helmikuussa 1825 kahdeksalle neidolle – eikä seitsemälle niin kuin Talousseuran tilikirjan sivulla 162 (ja Anna Maria Strömiä käsittelevässä blogikirjoituksessa) todetaan.
Anna Stina allekirjoitti helmikuussa 1825 myös todistuksen, jonka mukaan hän oli saanut professori C. C. Böckeriltä opintojen päättyessä rukin, vyyhdinpuun ja niisipuun, viisi kappaletta Böckerin kutojille kirjoittamaa opaskirjaa, 4 ruplaa 80 kopeekkaa kyytirahaa sekä kaksi ruplaa ruokarahaa. Anna Stina lähti Benvikistä Vaasaan eversti Winterin piiaksi.
Mustasaaren pitäjän ja Vaasan kaupungin pitäjänkokouksessa 2.11.1828 päätettiin, että Anna Stina Broman saa palkinnon kahdesta tekemästään kankaasta. Toinen niistä oli 50¾ ja toinen 60¼ kyynärää pitkä. Molemmat kankaat olivat kuusi korttelia leveitä ja korkeimman eli kolmannen palkintoluokan kudonnaisia. Hovioikeudenneuvos Carpin ja kihlakunnantuomari Gaddin leskirouvat vahvistivat kokoukselle, että tekijä oli itse kehrännyt langat ja valmistanut kankaat.
Opettajatar Broman
Anna Stina kävi Ruotsissa saamassa lisäoppia, minkä jälkeen hänet otettiin 22.8.1831 opettajattareksi Turun kudontakouluun. Vuoden 1832 tilikirjoissa Turussa mainitaan kolme opettajatarta: Anna Stina Broman, Helena Granros ja mamselli Beata Charlotta Hobin. Seuraavana vuonna palkkaa saivat pääopettajatar (första lärarinnan) kapteenin leskirouva Christina Beata Hobin (C. C. Böckerin sisar), toinen opettajatar (andra lärarinnan) Beata Charlotta Hobin ja Anna Stina Broman. Pääopettajattaren vuosipalkka oli 200 pankkoriksiä. Nuoremmat opettajattaret saivat 133 pankkoriksiä 16 pankkokillinkiä vuodessa. Sama kolmikko jatkoi opetustehtävissä muutaman vuoden ja palkatkin pysyivät samoina. Vuonna 1837 nuoremman Hobinin tilalla oli Lovisa Spiring. Loppuvuodesta 1837 Anna Stina kirjoitti Talousseuralle anomuksen, jossa hän korosti työnsä raskautta, niukkaa toimeentuloaan ja terveyshuoliaan sekä pyysi pientä palkankorotusta. Sen hän seuraavana vuonna saikin: tammikuussa 1838 hänen vuosipalkakseen päätettiin 166 pankkoriksiä 32 pankkokillinkiä, kun muiden edellä mainittujen opettajattarien palkka säilyi entisellään.
Marraskuussa 1839 Anna Stina sai eron opettajattaren työstään. Sen jälkeen hän näkyy tilikirjoissa yksityisopettajattarena. Hänen vuosipalkkansa oli tuohon aikaan 17 ruplaa 20 kopeekkaa. Esimerkiksi vuoden 1845 tilikirjassa hänen palkkansa kohdalla on Lars Arnellin huomautus: ”lähetetään postissa Maalahdelle”. Anna Stina muutti Turusta Maalahdelle vuonna 1843 ja sieltä Vaasaan vuonna 1846.
Lehdissä julkaistiin 1840-luvulla muutamia Anna Stinan ilmoituksia, joissa hän tarjosi kudontaopetusta:
Jos ylemmän tai alemman säädyn rouvat mielivät saada opetusta damastin, drellin ja turkkilaisten mattojen kudonnassa, ilmoittakoot siitä allekirjoittaneelle kutojalle, joka on kahden viikon ajan joka päivä tavattavissa pitäjänapulainen Chydeniuksen talossa.
Anna Christina Broman
[Om några Fruntimmer af högre eller lägre stånd vore hugade att mottaga undervisning i väfnad af Damast, Dräll och Turkiska Mattor, så må anmälan derom göras hos undertecknad, Väfverska, som alla dagar i tvenne veckors tid träffas i Sockne-Adjuncten Chydenii gård. Anna Christina Broman]
Heinäkuussa 1856 Talousseura myönsi Anna Stina Bromanille Pellavankasvatusrahastosta maksettavan eläkkeen, joka oli suuruudeltaan 20 hopearuplaa vuodessa. Eläkkeen maksu päättyi vuonna 1861, sillä jungfru Christina Broman kuoli keuhkotautiin 24.8.1861.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkki tekstissä.
KA Sta Gs:13–51 (tilitykset vuosilta 1822–1864).
ÅAB FHS, B I 23–24, C I 6, D XXIII11.
