Nimimerkki ”Kynänkärki” Lopelta selosti Hämeen Sanomissa 19.10.1883 runsas viikko aiemmin päättyneitä Lopen ja Rengon syyskäräjiä, jotka oli tällä kertaa pidetty Topenolla Hurrin talossa. Kirjoittaja kiitteli, että monet turhanpäiväiset riidat oli käräjätaloon tultua saatu sovituiksi.
Viinan salakauppiaita oli käräjillä ollut syytettynä useita, vaikkakin Lopelta vain kaksi.
– – Sattumalta jouduin juuri käräjätaloon, ja koska oli hywä tilaisuus, niin pistäysin oikeushuoneen etehiseen, jossa Rengon ukkoja huudettiin tuon iloliemen myymisestä asiaansa wastaamaan. Muutamat heistä saiwatkin hywin ansaitun palkkansa. Tämä näyttää siltä kuin Renkolaiset ei tuntisi sitä asetusta, jota koko maamme noudattaa, wai owatko he niin wanhan ajan mädäntyneessä hapatuksessa tahi onko wiinan, tuon turmiota tuottawan nesteen, myyminen heihin niin juurtunut, etteiwät woi siitä luopua. – –
Käräjäselostus kirvoitti renkolaisen nimimerkin ”R–n” vastaamaan kirjeellä, joka julkaistiin lehdessä 2.11. Hän sanoo, että harvoin heidän pitäjästään lehdissä kirjoitetaan, ja se johtuu siitä, etteivät he, toisin kuin eräät muut, rakasta turhamaisia ämmäin juttuja ja sanomalehtiriitoja sen enempää keskenään kuin muiden kuntienkaan kanssa. Renkolainen arvostelee ”Kynänkärjen” juttua:
– – Eräs kirjailija Lopella, jolla nimenä on ”Kynänkärki”, näkyy Hämeen Sanomain 83:ssa n:ossa alottawan surkeata walitus-wirttä meidän kunnan oloista. Tuo ei olekkaan mikään uusi weisu, waan wanha ja hywin tunnettu Loppelaisten lahonnut wirsi, jota he weisaawat joka tilaisuudessa, missä waan yhdenkin henkilön näkewät kunnastamme. Jos esim. meidän pappi joutuu Konsistoriumin käskystä Lopen kirkossa wirkansa toimituksiin, niin kas, silloin onkin Loppelaisilla tilaisuus terwehtää meidän pappia tuolla tunnetulla tunnussanallaan ”wieläkös Renkolaiset jaksavat käydä käräjiä” – – Kuntamme ”ukot” eiwät käräjille halua; paljon asukkaita löytyy, jotka eiwät milloinkaan ole nähneet oikeushuonetta; mutta ne harwat, jotka sinne joutuwat, saawat kuulla paljon parjauksia ja haukkumasanoja Loppelaisilta, kun heitä näet, on siellä paljon ko’olla. Käräjäthän heillä onkin A ja O, alku ja loppu kaikissa asioissa. Eihän heillä esim. lapset muista wanhemmillensa antaa määrättyä eläkettä, eikä isännät tiedä palkollisillensa maksaa palkkaa, ellei sitä oikeudessa tuomita ja kruununmies ryöstöllä ota. – –
Koska ”Kynänkärjellä” oli aikaa ”sattumalta” piipahtaa käräjätaloon, renkolainen epäilee hänen kuuluvan niin sanottuihin Lopen herroihin eli tyhjäntoimittajiin, joita Lopella riittää. Yhtään ”ukkoa” ei renkolaisen mukaan ollut käräjille viinanmyynnistä haastettu, vaan syytetyt olivat nuoria ja pääasiassa vielä naisia. Renkolainen kehottaa ”Kynänkärkeä” pitämään huolta vain oman kuntansa asioista:
– – Te kyllä tyyni tarwitsette kynänne kärjet oman kuntanne oloissa, ja me puolestamme koitamme tulla toimeen ilman teidän murhe-wirsiänne. Eiköhän löydy paljon lika-täpliä teidän loistawassa pukimessanne? Sanottehan itse, että Lopelta oli kaksi salakapakan pitäjää käräjillä. Älkää unohtako sitä, että wähäkin hapatus hapattaa pian koko taikinan! Ja niitä on ollut paljon ”ukkoja” s. o. talonisäntiä, jotka owat kärsineet kapakka-toimistansa. Herra ”Kynänkärki”, te olette unhottaneet jotain, se on: kahdeksas käsky. Te arwelette, että me olemme jo menehtyneitä wiinan turmioon; siinä erehdytten. Juoppoutta ei meillä ole, ja juopuneita harwoin tawataan, jos ei lukuun oteta yhtä päiwää wuodessa, nimittäin sitä päiwää, jona Lopen asewelwolliset nuorukaiset kiljuen ja ulwoen palaawat arwan nostosta Hämeenlinnasta kuntamme läwitse.
R–n.
”Kynänkärki” ei arvostelua hyväksynyt, vaan kirjoitti vastineen, joka julkaistiin 16.11.1883. Hän sanoo, ettei hän kirjoittanut Rengon oloista yleensä, waan käräjille haastetuista renkolaisista viinan salakauppiaista. Kukaan tervejärkinen ihminen ei sellaista kauppaa hänen mielestään puolusta:
– – Näin huonoa asiaa puolustaen, Teidän, arwoisa R–n, olisi tarwinnut älypiirinne olla walaistuna etäämmälle kuin ainoastaan nenänpäähän. R–n arwelee minun kuuluwan Lopen herroihin, herroihin tyhjäntoimittajiin, joita hän näkee täällä paljon wilisewän. Herran nimeä en ole ansainnut, enkä tule sitä tarwitsemaan. Suotta-herroja ei täällä ole. Niitä, jotka herran nimen ansaitsewat, löytyy täällä paljo enämpi kuin Rengossa, jossa ei wielä muuta kouluakaan ole kuin kiertokoulu. Sen opettajaa en taida herraksi lukea, waikka jotkut häntä nimittäwät ”herra maisteriksi”, mutta nämät owat yhtä typeriä ihmisiä, kuin entinen akka sanoessaan: ”raali minun poikanikin on, mutta en tiedä liekö hän korpraali, wai kenraali”. Lopen asewelwollisten R–n sanoo ulwoen Rengon läpi kotiinsa palaawan. Jos jotkut tämmöistä käytöstä osottawat, niin ne owat niitä, jotka sen Rengon lähteen läheisyydessä asuwat, mistä wiinan neste ulos wuotaa. Kuitenkin owat Loppelaiset näinä kolmena wuotena saawuttaneet arwannostossa kiitoksen hywästä käytöksestään, paitsi wiime kewäänä oliwat tulemaisillaan häpeään, kun heidän joukostaan eräs Rengon poika huonosta käytöksestä joutui polisiin huostaan, joka saattoi hänen putkaan.
Kynänkärki.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 19.10.1883, 2.11.1883 ja 16.11.1883. Linkit tekstissä.
Artikkelikuva: Hämeen Sanomien etusivu 19.10.1883.
