Kemin Taivalkosken Nuorisoseura julkaisi aikoinaan omaa seuralehteä, jonka lähes jokaiseen numeroon sisältyi yksi tai useampi humoristinen Revon kirje. Kirjoituksessani Nuoriso seuraa aikaansa mainitsin kaksi Revontulet-lehdessä julkaistua kirjettä, joita puitiin loppuvuodesta 1905 sekä sanomalehdissä että käräjillä.
Revontulet N:o 7 lauantaina 7.10.1905
Lehden toimittajat olivat Hannes Myllylä ja Matti Maunu. Kuuteen sivuun sisältyi kolme vakavahenkistä ja opettavaista kirjoitusta – Suomi raittiiksi!, Yhden lasin vaikutus, Terve sielu terveessä ruumiissa – sekä peräti kolme Revon kirjettä:
Väkevää maata
Aika on nyt sangen vaarallinen ja ilma myrkyllinen. En tarkoita, että pasiliskot ja tuperkelit olisivat kasvaneet entistä suuremmiksi, mutta asianlaita on nyt kokonaan toinen. Näet Keminkaupungin vieressä on niin väkevää ja hyvästi höystettyä maata, että siellä kasvaa kivääriä ja patruunia, jopa aivan alastomat rantakalliot ja selälliset saaretkin niitä rehoittaa. Mutta se vain on omituista, ettei satoa saanut muutkuin romukauppias Juntunen ja venäläiset merisotamiehet. Onni yksillä kesä kaikilla. Lieneekö täällä Paakkolassa niin väkevää maata? Pentura sen tietää, ehkä komisarjus Juntunen tulee vielä tutkimaan. Sietäisi panna jo pannu poroon.
Ylimeno
Kuin edellisestä näkyy, ovat luonnon voimat sekaisin ja inehmot topertuvat sitä mukaa. Tästä sekamelskasta sukeusi kerran soma ylimeno. Oltiin menossa kuulun Kemijoen poikki. Ilma oli pimeä kuin sarkasäkissä sen kiinni ollessa. Istuin keskellä venettä ja koetin pitää kieltäkin keskellä suuta sillä tuppasi hiukan pelottamaan. Perämies komensi souda alimmaisella airolla enemmän! Soutaja pani parastaan, että tukka leukkasi. Uudestaan ja kovemmin kuuluu perämiehen ääni enemmän alimmaisella airolla! Kyllä, kyllä, arveli soutaja ja pani kaikki voimansa. – Jo alkoi keula kiviin jyskähdellä. Pääsi helpotuksen huokaus kaikilta. Ollaan toki yli ja yksi toisensa perään kompuroi veneestä. Kävellään hetkisen – maat ovat tuiki outoja, joku köntsähtää kiveen. Mitä hiivassa – ollaan samalla puolen kuin äskenkin. Olisin nauranut, mutta en uskaltanut sillä perämiehen silmät säkenöivät niin tulisesti ja näyttivät olevan pyöreät kuin sarkanapit. Pentura sinä soudit väärään. Sinä pidit perässä väärään. Ei hyvät ystävät, se oli tämä sekamelskainen aika, mikä vei veneenkin väärään ja siihen se riita jäi. Ikävä oli kömpyröidä uudestaan veneeseen, mutta kaikkeen täytyy tottua.
Kauppilan iltama
No ystäväni, mistä äänesi on niin käheä kuin vanhan jäärän? Kurkkuun on mennyt pölyä ja kaikenmoisia pasiliskoja ja tuperkeleitä. – Mistä niitä sinne, eihän enään riihiä ole puimatta? Näkyypä olevan kun rupeaa. Olin Kauppilan iltamassa viime pyhänä ja siellähän sitä oli pölyä, että lamppukin oli sammua. No voi veikkonen, millaista siellä muuten oli. Ole yhtenä korvana niin kerron. Ensiksi siellä äkseerattiin ja tehtiin temppuja. Silmänkääntäjän temppujako? – Ei, ei, elä nyt toki. – Siellä oli entisiä Kemin kesäsotamiehiä, sieltä kai ne olivat kasarmilta ja ne tekivät temppuja maksun eestä. Ne hyppäsivät ja kyykistyivät, sujuttivat ja koukistivat ja tekivät jos mitä. – Vai niin. – Ja sitte ruvettiin tanssaamaan. No eikö siellä muuta ollutkaan? Ei. Se on taiteellista näin, siellä on lapset taiteilijoita ja siksi pitää… Kyllähän siellä sitte ryypättiin, mutta ei sitä kaikille annettu ja liekö se kuulunut ohjelmaan. Se tanssi sitte se oli kuin ainakin lapinmaan tanssia. Tomu nousi lattiasta seinistä ja katosta. Joka pelin välissä piti käydä ulkona tomua puistelemassa muuten ei olisi tuntenut poikia tytöistä.
Vai niin. Sellaista se oli ja tunnet jokaisen Kauppilassa olleen käheästä äänestä. Kuulin sitte viikolla rahtimiesten vetelevän seuraavaa laulua:Kauppilassa iltamat ol’ kauheat.
Siellä juotiin ja tanssittihin.
Kartanolla ja porraspäissä
Tapella nauskettihin.
Siellä ne Kemin sorjat pojat
Ruumistansa koukistivat
Kartanolla ne kauniit tytöt
Pölyjänsä puistelivat.
Naapuritalon kuistin päältä
Ne ikkunat särjettihin.
Hanurilla ja viululla
Sitä yhteen soitettihin.Ystävänne
Repo
Käräjillä
Suutari Arvid Sandberg ja talokas Otto Kujala Kemin pitäjän Alapaakkolan kylästä suuttuivat varsinkin Revon toisesta kirjeestä ja haastoivat kansakoulunopettaja Hannes Myllylän samasta kylästä käräjille.
Asiaa käsiteltiin syyskäräjillä 9.12.1905 pykälässä 124. Oikeudenkäynnin aluksi luettiin Sandbergin ja Kujalan jättämä kirjelmä, joka otettiin pöytäkirjaan liitteeksi:
K. K. Kemin Simon y.m. pitäjien Kihlakunnan oikeutelle
Koska paikka kunnallamme oli Levinny dotellinen puhe Että Kemin Taivalkosken nuoriso seuralla käsin kirjoitetussa Revontuli nimisessä seura lehtessä Lokakuun 8. päivänä oli luettu. Kantajain Syyskuulla tapahtunut ylimeno vääristelevässä muotossa Solvattuna niin Suista kuin silmistä Kantajain arvoa alentavana päätimme kääntyä vastaavan Toimittajan Puoleen saataksemme lähempiä tietoja Kirjoittajasta josta Ei Herra Myllylä joka ilmoitti olevansa vastaava toimittaja sanonu tietävänsä. Eikä kenenkään Kirjoitusta lähettäneen myöskin Pyytämättäni otti Etellä mainitun Lehten Esille ja. Luki siittä Lihavaa maata ja Ylimeno nimiset kirjoitukset tahtoi myöskin kehoittaa meitäkin Kirjoittamaan saman Laatuisia halveksivia vastauksia ja tahtoi huomauttaa Että jos tämän laisia Kirjoituksia Ei olisi niin nuorisoseuralla olisi vähän kuuntelijoita mutta Koska ylimeno yksinomaan kohtistuu Sisällöltään mieskohtaiseen halveksimiseen niin perämiestä kuin keskellä olijaa olemme pakoitetut itsiämme puolustamattomana pyytämään Kihlakunnan oikeuten ottamaan asian tutkittavakseen Koska vastaaja on myös Etellä mainituista levitelly Kirjoituksia ja kulku Puheita jonka johtosta on sanoma lehti Perä Pohjolainen 124 n:sa uusia sensoreita Persoonallinen Solvaus tehty jonka Etellä mainittu Lehti toteuttaa myöskin Etellä Kertomamme Kannettamme tahtomme asian johtosta Suullisesti huomauttaa myöskin dotistajen kuulustelussa ja myös mitä asian laatuun nähten Esille tulee.
Kantajat Sandberg ja Kujala sekä vastaaja Myllylä olivat saapuvilla oikeudessa, jossa vastaaja Myllylää avusti pormestari Olavi Leonard Helander. Lisäksi paikalle saapui viisi kantajien kutsumaa todistajaa: poliisi Kalle Tuoma, talollisen poika Jalmari Niemi, neiti Maria Jauho, kansakoulunopettaja Betty Lackström ja herastuomari Pekka Aleksanteri Jauho.
1. Kalle Tuoma: että kja Sandberg eräänä pnä viime lokakuussa oli tullut vjan luo, jossa myös todja oli, ja kertoen kuulleensa kysymyksenalaisista kirjoituksista pyytänyt vjaa ne hänelle lukemaan, jonka vja oli tehnytkin kehoittaen kjaa myös kirjoittamaan vastineen samaan lehteen samaan leikilliseen tapaan, sekä sanoen, ettei hän tiennyt asian ketään koskevan tahi kirjoituksilla ainakaan tarkoiteta kjia.
2. Jalmari Niemi: että todja ja kjat eräänä pnä viime kuluneen syyskuun lopussa olivat yrittäneet veneellä soutaa Kemijoen yli jolloin kja Sandberg oli kehoittanut todjaa ala-airolla soutamaan kovemmin, jottei tultaisi alas, vaan kun oli kovin pimeä ja sumua, niin tulivat miehet, kauvan soudettuansa, takaisin samaan rantaan, josta he olivat lähteneet sekä että vja eräässä nuorisoseuran iltamassa sen jälestä kuin hän jo oli saanut kanteen tässä asiassa oli todjalta kysynyt, ketä veneessä puheenalaisessa tilaisuudessa oli ollut.
3. Maria Jauho: ei tietänyt mitään asiaan kuuluvaa.
4. Betty Lackström: ei myöskään tietänyt mitään, joka olisi asiaan kuulunut.
5. Pekka Aleksanteri Jauho: että vja kerran oli todjalle lukenut puheenalaiset kirjoitukset ja kysynyt, olivatko ne todjan mielestä loukkaavia; sekä että kja Sandberg kerran oli todjalle sanonut, että pitäisi tilata santarmit ja poliisi Erkki Härkönen hajoittamaan nuorisoseura, ja että pitäisi perustaa toinen jyryseura, sanomatta sen tarkemmin minkälaisen seuran perustamista hän tarkoitti; kuin myös, että Talokkaanpoika Juho Maunu kerran todjalle oli maininnut että hänkin samana iltana, jolloin puheenaoleva ylimenoyritys tapahtui, oli soutanut kaksi eri kertaa harhaan.
Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajat korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut sekä maksamaan palkkiota neljälle ensimmäiselle todistajalle neljä markkaa ja viidennelle kaksi markkaa.
Lähteitä:
KA Oulu, Kemin tuomiokunnan II arkisto, CIIIa:193 Kemin pitäjän syyskäräjät 1905.
Kemin Taivalkosken Nuorisoseura ry:n arkisto. Luvan arkiston käyttöön antoi Varpu Wiens.
Artikkelikuva Aurore Boréale. Alkuperäisen kuvan tekijä Anders Fredrik Skjöldebrand, painaja Charles Deléen & J. G. Forsgren. Teoksessa A. F. Skjöldebrand: Voyage Pittoresque au Cap Nord, Stockholm 1801. Museovirasto. Historian kuvakokoelma.
