Lopen Salon kartanon omistajaksi tuli vuonna 1844 lippujunkkari Adolf Fredrik Sohlman. Hän vuokrasi siihen aikaan Harvialan kartanoa Vanajassa ja otti vuonna 1847 Salon kartanon tilanhoitajaksi Mustialan maanviljelysopistoa käyneen Karl Saarmanin. Tilanhoitajan tehtäviin kuului myös palvelusväen palkkaaminen.
Saarman oli palkannut muonatorppareiksi muun muassa Matti Pihtiön, Juho Hillbergin ja Juho Heleniuksen. Jokaisen vuosipalkaksi oli sovittu kolme tynnyriä rukiita, kaksikymmentä kappaa kauraa ja kaksi leiviskää silakoita. Pihtiölle ja Hillbergille oli sen lisäksi maksettu pestuurahana kaksi seteliruplaa. Kukin muonatorppari oli sitoutunut tekemään kaksi taksvärkkipäivää viikossa.
Vuoden 1848 syyskäräjillä Saarman nosti kanteen erikseen jokaista kolmea muonatorpparia vastaan. Matti Kustaanpoika Pihtiö, joka tilanhoitajan mukaan oli henkikirjoitettu kartanoon, oli saanut lokakuussa pidettyihin käräjiin mennessä edellä mainitun rahasumman sekä muonavaroista yhden tynnyrin kymmenen kappaa rukiita ja kaksi leiviskää silakoita. Pihtiö oli kuitenkin toukokuusta lähtien jättänyt tekemättä yhteensä 53 taksvärkkipäivää. Jotta Pihtiö saisi vielä saamatta olevan viljan ja silakat, vaati Saarman häntä korvaamaan puuttuvat päivätyöt.
Pihtiö myönsi asian olevan, kuten Saarman sanoi, mutta väitti, ettei häntä ollut henkikirjoitettu kartanoon. Hän sanoi työnteosta luopumisen syyksi Saarmanin kohtuuttoman ankarat otteet työnjohdossa. Saarman kiisti selityksen. Hän sanoi myös voivansa todistaa, että Pihtiö oli henkikirjoitettu kartanoon. Koska oikeudella ei nyt ollut saatavilla varmaa tietoa Pihtiön henkikirjoituspaikasta, juttu siirrettiin seuraaville käräjille.
Topenolta kotoisin oleva Juho Hillberg oli saanut pestuurahan ja vuosipalkastaan kaksi tynnyriä rukiita ja yhden leiviskän silakkaa. Hän oli tehnyt kartanoon 51 taksvärkkipäivää ja jättänyt työt toukokuussa, joten tekemättä oli 53 päivää. Saarman vaati myös häneltä korvausta puuttuvista päivistä ennen kuin loput luvatusta muonasta luovutettaisiin.
Hillberg sanoi lähtönsä syyksi saman kuin Pihtiö: hän ei ollut kestänyt työnjohdon kovaa kohtelua. Saarman luonnollisesti kielsi ongelmat. Koska Hillberg oli sovittua palkkaa vastaan sitoutunut vuoden palvelukseen ja tehnyt siitä vain osan, oikeus määräsi hänet korvaamaan puuttuvat 53 taksvärkkipäivää verohinnan mukaan eli maksamaan Saarmanille välittömästi 13 ruplaa 28 kopeekkaa hopeassa. Saarmanin taas oli annettava Hillbergille jäljellä oleva osuus palkasta: tynnyri rukiita ja 20 kappaa kauraa sekä leiviskä silakoita tai vaihtoehtoisesti viljojen verohinta ja silakoista 60 kopeekkaa hopeassa. Kahden hopearuplan oikeudenkäyntikulut tulivat Hillbergin maksettavaksi.
Kolmas palkattu muonatorppari, Juho Helenius, oli tehnyt kartanoon 38 päivää taksvärkkiä ja saanut palkastaan yhden tynnyrin 20 kappaa rukiita ja leiviskän silakoita. Häneltä vaadittiin korvausta 66 työpäivästä. Helenius myönsi tekemättömät työt, mutta selitti, ettei hän pystynyt täyttämään työvelvollisuuttaan, koska hänen oli tehtävä työtä Topenon sahalla, jonne hänet oli henkikirjoitettu. Helenius tuomittiin korvaamaan Saarmanille 66 päivätyötä verohintaan eli 17 ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa. Tästä summasta piti vähentää saamattoman palkan osuus: yhden ruistynnyrin kymmenen kapan ja 20 kaurakapan verohinta sekä 60 kopeekkaa silakoista. Heleniuksen tuli maksaa oikeudenkäyntikuluja 1,50 ruplaa hopeassa.
Saarmanilla oli taksvärkkipäivien lisäksi muitakin kiistoja muonatorppareiden kanssa. Niistä ehkä myöhemmin.
***
Karl Antinpoika Saarman oli syntynyt Sääksmäellä 25.9.1821. Yhdeksäntoistavuotiaana, marraskuussa 1840, hän lähti juuri perustettuun Mustialan maanviljelysopistoon Tammelaan. Saarman oli siis opiston ensimmäisten opiskelijoiden joukossa. Lopelle Saarman muutti marraskuussa 1847. Vuonna 1860 hän muutti Tyrväntöön ja myöhemmin Hattulaan.
30.11.1848 päivätyssä henkikirjassa (H:18) Saarman mainitaan kartanon tilanhoitajana. Kukaan mainituista kolmesta miehestä ei ole kartanon muonatorppareiden joukossa, eivätkä he asuneet kartanon mailla lukuun ottamatta ”Matti Pihtiötä”.
”Matts Pihtiö” lienee rippikirjassa 1846–52 Salon kartanon Pihtiön torppaan merkitty Matts Kant, s. 15.2.1808. Rippikirjan mukaan hän oli muonatorpparina kartanossa (Storgård). Vuodesta 1849 hän oli muonatorppari ja itsellinen Topenon Hurrilla.
Juho Hillberg saattaa olla Janakkalassa vuonna 1801 (Lopen kirjoissa 1804) syntynyt topenolainen itsellismies, jonka etunimi kastetiedoissa on Erik. Lopella mies on vuodesta 1839 Erik Johan. Hänen kohdallaan huomautuksissa oleva rikosmerkintä – jos se on tullut merkityksi oikean miehen kohdalle – koskee rikosluettelossa Juho Hillbergiä, ja kirkkoherran antaman papintodistuksen mukaan kyseisillä käräjillä oli vuonna 1804 syntynyt Erik Juho Hillberg. Topenolla asui toinenkin Juho Hillberg. Hän oli edellisen veli, ja hänenkin syntymäaikansa on rippikirjoissa muuttunut virheelliseksi. Lapsuudenperhe oli muuttanut Lopelle vuonna 1807.
Topenon sahalla ei tähän aikaan rippikirjan mukaan ole Helenius-nimistä miestä, mutta siellä on Juho Juhonpoika Bäck, s. 22.12.1813 (henkikirjassa 1847 laudankantaja Johan Hellenius, vuonna 1848 laudankantaja Johan Båck). Helenius-nimen otti käyttöön hänen isänsä Juho Fredrikinpoika Bäck, s. 1787. Juho Fredrikinpojan lapsilla Helenius-nimeä ei juuri näy, mutta Juho Juhonpojan poika Juho Vihtori otti sen taas käyttöön.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Janakkalan tk:n renov. tuomiokirjat. Lopen syyskäräjät 1848, §140, 141 ja 142.
