Rummunlyöjä Erik Brockman tuli Suomeen vuonna 1721 Ruotsista siirretyn sotaväen mukana. Suomessa hänen sijoituspaikkansa oli Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmentin Everstiluutnantin komppania, jossa hän oli 2. rummunlyöjä. Rippikirjoista löysin hänet vasta, kun hän vuoden 1726 tienoilla ilmestyi Renkoon Vehmaisten Marttilaan. Maakirjan mukaan hän otti talon viljelykseen autiosta vuonna 1729.
Erik Brockman oli käräjillä usein, sekä kantajana että vastaajana. Vuonna 1729 Joentaustan nimismiehentalossa pidetyillä Lopen kesäkäräjillä käsiteltiin Erik Brockmanin Antti Tuomaanpoikaa (Siukolan isäntää) vastaan nostamaa solvausta koskevaa haastetta. Brockman sanoi Antti Tuomaanpojan nimitelleen häntä trumparlurjukseksi ja kirvesvarkaaksi. Asia siirrettiin Brockmanin pyynnöstä seuraaville käräjille, koska vastaaja kiisti syytteen eikä kantajalla ollut mukanaan todistajia. Seuraaviin käräjiin mennessä Brockman lupasi myös vapaaehtoisesti palauttaa Siukolalta ottamansa parrut.
Syyskäräjillä Brockman syytti Antti Siukolaa ensinnäkin siitä, ettei tämä suostunut palauttamaan Brockmanin talolle kuuluvia kahta karjapihan parrua, ja toiseksi siitä, että Siukola oli väittänyt hänen varastaneen kestikievarinpitäjän kirveen Hyvinkäällä. Brockman lisäsi vielä, että Antti Siukola oli juhannusiltana käynyt hänen kimppuunsa, ajanut häntä takaa neljän ja puolen kyynärän mittaisen seipään kanssa, lyönyt kirveellä otsaan ja repinyt hiuksista. Antti Siukola selitti, ettei hän ole Brockmanilta parruja varastanut, vaan ne oli ottanut hänen talonsa entinen asukas. Brockman oli edelliskeväänä vienyt parrut väkivalloin Siukolalta ja palauttanut ne oikeuden määräyksestä kesäkäräjien jälkeen.
Antti Siukola valitti, että Brockman oli juhannusiltana tullut hänen luokseen ja haastanut riitaa samaisista parruista. Siukolan oli kyllä tehnyt mieli lyödä Brockmania, mutta vaimo oli tullut väliin, eikä kumpikaan miehistä vahingoittunut. Siukola kielsi syyttäneensä Brockmania mistään kirveestä. Lautamies Krister Matinpoika Haapaniemestä todisti, että oli tarkastanut Brockmanin eikä ollut huomannut hänessä mitään vammoja. Brockman kuitenkin kuului näyttäneen hiuksia, jotka hän sanoi Siukolan kiskoneen hänen päästään. Siukola katsoi, että tappelusta on syytä rangaista Brockmania, ja valitti, ettei häneltä saa olla rauhassa.
Koska paikalla ei nyt ollut todistajia, alkoivat osapuolet neuvotella sovinnosta ja päättivät perua riitansa sekä luopua syytöksistään. Siukolan tuli maksaa Brockmanille sovitteluna yhdeksän markkaa kuparirahana. Näin ollen ja naapurisovun ylläpitämiseksi oikeus jätti asian sikseen varoittaen osapuolia laillisen sakon uhalla enää tämän jälkeen solvaamasta toisiaan tai antamasta syytä riitelyyn.
Vuoden 1736 syyskäräjillä Matti Kaarlenpoika Eskola syytti Brockmania siitä, että tämä ensiksikin oli korjannut pois hänen edellisvuonna metsässä hakkaamansa riihipuut, toiseksi siirtänyt piha-aitansa yhden nurkan hänen tontilleen ja kolmanneksi tukkinut kivellä hänen akkunansa eli räppänän. Eskola vaati Brockmania korvaamaan vahingot.
Erik Brockman kielsi ottaneensa Eskolan puita, muttei osannut sanoa, olisiko niitä tullut hänen itse hakkaamiensa mukana. Koska Matti Eskola oli aikonut tehdä käymälänsä Brockmanin kyökin alapuolelle, Brockman oli sen estääkseen siirtänyt aidan nurkkaa hieman Eskolan tontille päin ilman että siitä aiheutui vahinkoa. Räppänän Brockman myönsi tukkineensa, koska Eskola aina katseli häntä siitä.
Koska riidat olivat rahalliselta arvoltaan vähäisiä, esitettiin sovintoa. Osapuolet sopivat riitansa niin, että kumpikin sai pitää puolet puista, Brockman suostui siirtämään aidan takaisin entiselle paikalleen ja antoi räppänän olla tukkimatta. Kun Brockman vielä maksoi kulunkeja 16 äyriä hopeassa, riita tuli ratkaistuksi.
Seuraavan vuoden syyskäräjille Brockman oli taas haastanut Antti Siukolan. Brockman valitti, että kun hän oli omalla sarallaan kylvötöissä, Siukolan Antti poikapuolensa kanssa oli käynyt ilman syytä hänen kimppuunsa. Siukola kielsi tämän ja selitti, että hänelle ja Brockmanille oli tullut riitaa muun muassa siitä, että Brockman oli ajanut kolme lammastaan Siukolan pellolle. Poikapuoli oli halunnut lyödä Brockmania, mutta Siukola esti aikeen. Brockman oli sitten tarttunut Siukolaa tukasta, ja miehen oli pakko puolustaa itseään. Tukkanuottaa pidemmälle ei Siukolan mukaan tappelussa menty. Brockman esitti todistajikseen naapurit Antti Junnilan ja Matti Eskolan. Junnila katsottiin jääviksi, koska hänellä oli vireillä riita-asia Siukolan kanssa. Eskola sai vannoa todistajanvalan, mutta oikeus huomasi hänen olevan hieman juovuksissa, joten juttu siirrettiin seuraaville käräjille. Silloin asiaa ei kuitenkaan käsitelty.
Samoilla syyskäräjillä Antti Siukola syytti Brockmania siitä, että tämä oli ottanut haltuunsa Loukaisten niityn, joka ennen oli kuulunut Siukolan talolle. Brockmanin vastaus tähän oli, että niitty on ollut hänellä niin kauan kuin Marttilan talo on ollut hänen hallinnassaan. Koska molemmat talot olivat kruununtiloja, oikeus ei voinut tehdä päätöstä asiassa, vaan alisti sen herra veronkantokirjurin ja maaherran päätettäväksi.
Saattaa olla, että Brockman muualta tulleena ei ollut tervetullut kylään. Tosin muutkin talolliset käräjöivät keskenään. Tiiviissä ryhmäkylässä asuminen, sarkajakoisten peltojen viljely ja yhteismetsän käyttö aiheuttivat helposti kiistoja. Kyläläisten hermoja koettelivat myös katovuodet. Esimerkiksi vuonna 1733 isännät pyysivät käräjillä todistusta edellisvuoden heikosta sadosta, jotta voisivat anoa helpotusta kruununveroihin.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Raaseporin tk:n renovoidut tuomiokirjat. Varsinaisten asioiden pöytäkirjat. Lopen kesäkäräjät 1729, syyskäräjät 1729, talvikäräjät 1733, syyskäräjät 1736 ja syyskäräjät 1737.
KA Uusi astia. Uudenmaan ja Hämeen läänin tilejä. 8216 Maakirja 1735.
Hiekkanen, Hurme 1993: Rengon historia.
Osa Brockmanin käräjäjutuista oli esimerkkinäni Anja Nieminen-Porkan kurssilla ”1700-luvun tuomiokirjat talotutkimuksen lähteenä” Hämeen kesäyliopistossa 2017.
