Posttidningar-lehden sekalaisten ilmoitusten palstalla julkaistiin tammikuussa 1798 luettelo Kemin ja Kajaanin tuomiokunnassa holhoukseen pannuista henkilöistä. Mukaan oli otettu osa niistä, jotka oli määrätty holhouksenalaisiksi vuosina 1793–1797. Heistä kymmenen kuului Kemin kihlakuntaan. Oheiseen taulukkoon on lisätty linkit pykäliin, joissa holhousasiaa käsiteltiin.
| Holhoukseen | Holhooja(t) | Käräjät ja pykälä |
|---|---|---|
| Heikki Piippo | Pekka Peteri | sk 1793, § 7 |
| Elias Eliaksenpoika Kauppila | Olli Mihkali, Pekka Lahdenvuoti | tk 1795, § 61 |
| Jaakko Maula | Juho Kujala, Juho Maihkila | tk 1795, § 227 |
| Olli Nakku | Jaakko Hepo-oja | tk 1795, § 302 |
| Olli Maunu | Heikki Kauppi, Erkki Kreku | sk 1796, § 34 |
| Pekka Juhonpoika Pyttynen | Marketta Lahti, Juho Pelto | sk 1796, § 275 |
| Matti Kreku | Juho Maahila | sk 1796, § 278 |
| Matti Heikinpoika Lassila | Juho Tasanen | tk 1797, § 2 |
| Olli Niilonpoika Annala | Iisak Niemi, Juho Maihkila | tk 1797, § 283 |
| Matti Matinpoika Parpala | Jaakko Kekonen | sk 1797, § 69 |
Mainitut holhoustapaukset perustuivat perintökaaren 19. luvun neljänteen pykälään:
Joka heikkomielisyyden, tuhlaawaisuuden taikka muun syyn tähden ei woi tawaraansa hallita, pantakoon holhumiehen holhottawaksi.
Heikki Piippo
Talollinen Juho Sormunen anoi Kemin syyskäräjillä 1793 holhoojan määräämistä äidinisälleen Heikki Piipolle. Talollinen Piippo oli Sormusen mukaan niin vanha, rampa ja kuuro, ettei hän pystynyt enää hallitsemaan omaisuuttaan, mikä uhkasi koitua perillisten vahingoksi. Sormunen ehdotti, että holhoojaksi valitaan Ylipaakkolan kylässä asuva talollinen Pekka Peteri, joka ei ollut käräjillä läsnä mutta oli ilmoittanut olevansa halukas Piipon holhoojaksi. Peterin piti hoitaa holhoojan tehtävät lain ja asetusten mukaan, minkä lisäksi oikeus halusi tähdentää, että Peterin saamasta holhoojan tehtävästä piti antaa kuulutus saarnastuolista.
Heikki Piippo kuoli marraskuussa 1793. Hän oli syntynyt 19.2.1715.
Jaakko Maula
Kemin talvikäräjillä 1795 Elsa Maula valitti miehestään Jaakko Maulasta. Jaakko oli aikaisemmin ollut hyvissä varoissa mutta oli sittemmin herennyt niin tuhlaavaiseksi, ettei hän kyennyt turvaamaan omaa eikä lastensa taloudellista asemaa. Siksi Elsa pyysi oikeutta määrämään holhoojia ja ehdotti holhoustehtävään kahta talollista: Juho Kujalaa ja Juho Maihkilaa.
Lautamiehet vahvistivat Elsa Maulan esittämän arvion ja todistivat, että Jaakko Maula oli perso väkijuomille. Oikeus totesi, ettei Jaakko Maula ollut kykenevä hallitsemaan omaisuuttaan, ja katsoi, että Juho Kujala ja Juho Maihkila ovat sopivia holhoojia. Kujalan ja Maihkilan oli määrä ilmoittaa seuraavilla käräjillä, ovatko he ottaneet holhoustehtävän vastaan.
Elsa Maula palasi asiaan kolmisen vuotta myöhemmin, syyskäräjillä 1798. Hän toivoi, että oikeus määräisi Jaakko Maulan holhoojiksi kaksi sukulaismiestä (skyldemän), talolliset Olli Pietilän ja Sakari Peterin. Oikeus myöntyi hakijan tahtoon, muistutti holhoojien velvollisuudesta toimia lain ja asetusten mukaisesti ja kehotti lautamies Vanhaa toimittamaan Pietilälle ja Peterille tiedon holhoustehtävästä.
Jaakko Maulan sukunimi oli alkujaan Kauppi. Hän syntyi Kemin pitäjän Ilmolassa 26.10.1742 ja meni myöhemmin vävyksi Maulan taloon.
Olli Maunu
Syyskäräjillä 1796 Kaisa Hannuntytär astui oikeuden eteen ja kertoi, että hänen miehestään Olli Maunusta on tullut heikkopäinen (hufwudswag). Vaimo esitti, että miehen holhoojiksi sopisivat Ollin sukulaismiehet Heikki Kauppi ja Erkki Kreku, molemmat Ilmolan kylästä. Lautamiesten vahvistettua, että Olli todellakin oli mielenvikainen (till sinnen förwirrad), oikeus päätti määrätä Kaupin ja Krekun Olli Maunun holhoojiksi.
Erkki Kreku oli käräjillä läsnä ja ilmoitti suostuvansa Ollin holhoojaksi. Heikki Kauppi sen sijaan ei ollut paikalla, joten lautamies Pentinsaari sai tehtäväkseen toimittaa Kaupille tiedon oikeuden päätöksestä. Kaupin piti ilmoittaa seuraavilla käräjillä, suostuuko hän Olli Maunun holhoojaksi.
Ollin syntymäsukunimi oli Ämmä. Hän syntyi Kemin Koroiskylässä 17.7.1763 ja kuoli palovammoihin 6.5.1813 heittäydyttyään hulluuksissaan muuripataan (kastat sig i murgrytan).
Olli Niilonpoika Annala
Talvikäräjillä 1797 talollinen Matti Orava pyysi luutnantti J. A. Stjerncreutzin välityksellä, että hänen vanha ja tuhlaavaisuuteen taipuvainen appiukkonsa Olli Niilonpoika pantaisiin holhoukseen. Holhoojiksi määrättiin pyynnöstä talolliset Iisakki Niemi ja Juho Maihkila. Koska Niemi ja Maihkila eivät olleet paikalla, lautamies Pentinsaari velvoitettiin ilmoittamaan heille holhoustehtävästä. Lisäksi päätöksestä tuli Kuninkaallisen majesteetin 14. toukokuuta 1774 antaman armollisen asetuksen mukaisesti ilmoittaa virallisissa lehdissä.
Olli Niilonpoika Annala oli syntynyt vuonna 1734. Hänen vanhempansa olivat Niilo Juhonpoika Annala ja Anna Ollintytär Maula. Olli Annala oli Matti Oravan ensimmäisen, vuonna 1791 kuolleen vaimon isä. Seuraavana vuonna Matti meni toisiin naimisiin.
Matti Matinpoika Parpala
Syyskäräjillä 1797 leskivaimo Anna Parpala ilmoitti oikeudelle, että hänen naimaton poikansa Matti Matinpoika Parpala tärvelee omaisuutensa juopotteluun ja tuhlailevaan taloudenpitoon. Anna halusi oikeuden määräävän pojan holhoojaksi lautamies Jaakko Kekosen.
Matti Parpala oli käräjillä läsnä ja selitti, että koska hän on myynyt talonsa, hän ei tarvitse enää holhousta. Lautamiehet kuitenkin totesivat, että Matti on aivan liiaksi viinaanmenevä ja tuhlaavainen kyetäkseen hallitsemaan omaisuuttaan. Lautamies Kekonen ilmoitti olevansa valmis Matin holhoojaksi, minkä oikeus vahvisti.
Matti Matinpoika Parpala syntyi Simossa 25.9.1760 ja kuoli juopotteluun 18.3.1807. Anna-äiti oli menehtynyt kaksi kuukautta aikaisemmin.
Lähteitä:
KA Astia.
KA Tuomiokirjahaku.
Ruotsin kansalliskirjaston Svenska dagstidningar -verkkoaineisto.
Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki, vuoden 1864 suomennos.
Artikkelikuvassa ote 25.1.1794 julkaistun Posttidningar-lehden sivusta 4.
