Vanajassa vuonna 1805 syntynyt kirkkoherra Carl Gustaf Sanmarkin tytär Agatha Sofia, kutsumanimeltään Sofia, palveli Benvikin pellanvanjalostusopistosta lähdettyään ”mamsellina” säätyläisperheissä, ensin Tyrväässä ja Huittisissa. Vuodesta 1833 hänen palveluspaikkansa oli Fredrika Charpentierin emännöimä Linnaisten kartano Mäntsälässä.
Sofia oli 40-vuotias, kun hän vuoden 1845 lopulla muutti Mäntsälästä Helsinkiin veljensä Nils Herman Sanmarkin perheeseen. Varatuomari Sanmarkin ja hänen puolisonsa Christina Sofia Sundbergin neljästä lapsesta kaksi oli elossa. Esikoinen, poikalapsi, oli syntynyt kuolleena, ja vuonna 1837 syntynyt Rosa Hermina oli menehtynyt kolmen kuukauden ikäisenä. Nils Herman Sanmark kuoli vuoden kuluttua Sofian Helsinkiin muutosta, vain 42-vuotiaana. Tytär Kallista oli isänsä kuollessa kymmenvuotias, Rosina Matilda vähän yli viisi vuotta vanha.
Sofia Sanmark palasi Mäntsälään vuonna 1851, nyt Kaukalammin Mäkelään, jonka omistivat komisionimaanmittari Lars Peter Johan Stjernvallin perilliset. Komisionimaanmittari oli Linnaisten luutnantti Stjernvallin poika ensimmäisestä avioliitosta. Vuodesta 1854 Sofia Sanmark asui vuokralaisena (hyresgäst) Maisalassa.
Kun Nils Herman Sanmarkin puolisokin kuoli vuonna 1853, tyttäret sijoitettiin sukulaisten hoiviin. Yhdeksäntoistavuotias Kallista muutti tätinsä Sofian luo Mäntsälään. Sofialla ja Kallistalla oli apuna piika, joskus kaksikin. Taloudellinen tilanne oli ilmeisesti hyvä. Lain mukaan Sofia oli vielä holhouksenalainen, sillä vasta vuodesta 1864 naimattomat yli 25-vuotiaat naiset tulivat täysivaltaisiksi eli saivat hallita omaisuuttaan.
Kallista Sanmark muutti vuonna 1866 Euraan saatuaan sieltä työpaikan postitoimiston hoitajana. Sofia Sanmark otti lokakuussa 1870 muuttokirjan Lempäälään, missä hän asui kolmisen vuotta Kuljun kartanossa. Taloa emännöi veljentytär Rosina Matilda, joka oli avioitunut kartanon omistajan Knut Viktor Palanderin kanssa. Palanderin perheessä oli Sofian siellä asuessa kaksi lasta, vuonna 1861 syntynyt Karl Werner ja kolme vuotta nuorempi Axel Uno. Sofia siis asui kahteen otteeseen sukulaistensa luona. Luulisi, ettei hän kuitenkaan ollut vain vanhapiikatätinä sukulaisten nurkissa vaan pikemminkin veljensä ja veljentyttärensä perheen apuna.
Elokuussa 1873 Sofia palasi Mäntsälään, jonne Kallistakin taas saapui samoihin aikoihin. Tässäkin muuttokirjassa Sofia on ”Vanajan kappalaisen Karl Gustaf Sanmarkin tytär”. Isän kuolemasta oli kulunut 50 vuotta ja Sofia oli 68-vuotias, mutta hänen yhteiskunnallinen asemansa määräytyi edelleen isän ammatin ja säädyn mukaan. Suomenkielisissä rippikirjoissa Sofia on nyt ”ryökinä” ja Kallista ”postiryökinä”. Kotikieli neideillä oli ruotsi, sillä molempien kohdalla huomautussarakkeessa on ”Ruotalainen”.
Sofia Sanmark asui Mäntsälässä elämänsä loppuun saakka. Hän kuoli huhtikuussa 1888 pitkään sairastettuaan. Haudattujen luettelossa kuolinsyynä on halvaus (slag), kuolinpäivä on 19.4. ja ikä 82 vuotta. Sofian kuolemasta oli uutinen Turun ja Helsingin ruotsinkielisissä sanomalehdissä.
Sofian veljentyttärestä Kallista Sanmarkista lisää lähiaikoina.
Aiemmat Sofia Sanmarkin perheestä kertovat blogikirjoitukset:
Agatha Sofia ja Nurmijärven rosvot
Leskirouva Sanmarkin koettelemukset
Neiti Sofia Sanmark
Lähteitä: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Nya Pressen, Helsingfors Dagblad, Finland, Åbo Tidning ja Åbo Underrättelser 1888.
