Kemin kaupunginviskaali Karl Gustaf Mesterton kävi 21.1.1878 kruununnimismies Herman Nisulan ja kauppias Petter Nordbergin avustamana tarkastamassa Anna Hagbergin kestikievarin ja hotellin. Mesterton, Nisula ja Nordberg ottivat takavarikkoon kahdeksan puolipulloa samppanjaa: mamselli Hagbergin hallussa oli seitsemän leimaamatonta samppanjapulloa, ja Hagbergin palvelija Fredrika Hultmark oli juuri hakemassa kahdeksatta samppanjapulloa hotelliin pihalla olevasta reestä.
Mesterton lähetti takavarikosta ilmoituksen Kemin tullikamariin, vei samppanjapullot tullikamarin takavarikkomakasiiniin ja pyysi kahta raatimiestä tarkastamaan tavaran ja määrittämään sen arvon. Raatimiehet C. W. Berg ja F. O. U. Nordberg Torniosta saapuivat makasiiniin 25.1.1878 ja totesivat, että kahdeksan puolipullon arvo oli yhteensä 28 markkaa.
Oikeuskäsittely
Tullinhoitaja Gustaf Johan Gadd vaati Anna Hagbergia ja Fredrika Hultmarkia lailliseen vastuuseen tullipetoksesta. Asiaa käsiteltiin naapurikaupunki Tornion raastuvanoikeudessa ensimmäisen kerran 28.1.1878. Kumpikaan vastaajista ei ollut tuolloin paikalla, joten asian käsittelyä päätettiin jatkaa 11.2.
Helmikuun istuntoon saapui toinen vastaajista, kestikievarinpitäjä Anna Hagberg. Hänen palvelijansa (oppasserska) Fredrika Hultmark oli sitä vastoin poissa. Fredrika oli kyllä matkustanut Tornioon mutta oli matkalla sairastunut ja makasi sairaana torniolaisessa kestikievarissa.
Anna Sofia Hagberg ei omien sanojensa mukaan ollut tilannut takavarikoituja juomapulloja eikä myöskään tiennyt, milloin ne oli tilattu ja kuka oli tuonut ne hänen asuntoonsa. Hän sanoi yllättyneensä suuresti nähdessään samppanjapullot kaapissaan, kun Mesterton oli tullut apureineen takavarikoimaan niitä.
Oikeus ei pitänyt Anna Hagbergin lausuntoa uskottavana, mutta Fredrika Hultmarkin se katsoi syyttömäksi, koska palvelija oletettavasti vain noudatti emäntänsä käskyjä.
Helmikuun istunnon pöytäkirjaan tuli kaksi liitettä: Långanna (Pitkä-Anna) ja Bröllopstraktering (Hääkestitys). Ensimmäisen liitteen oli allekirjoittanut Haaparannalla kirkkoherra Eric Gustaf Burman. Kirkkoherra todisti, että rouva Anna Sofia Ravander oli syntynyt 23.12.1845 Tukholmassa ja oli mennyt 27.1.1878 naimisiin Kemissä asuvan sähköttäjä P. A. Ravanderin kanssa. Raastuvanoikeuden ensimmäinen istunto oli siis pidetty häitä seuraavana päivänä.
Toisessa liitteessä oli kaupunginviskaali Mestertonin lasku:
| Kyyti Kemistä Tornion kaupunkiin, 32 virstaa à 11 penniä | 3,52 |
| Kyyti Tornion kaupungista Yliluukkaan kestikievariin, 15 virstaa à 16 penniä | 2,40 |
| Kyyti Yliluukkaasta Kemiin 17 virstaa à 11 penniä | 1,87 |
| Rekiraha 6,4 peninkulmasta à 4 penniä | 0,26 |
| 2 päivän päiväraha à 5 markkaa | 10,00 |
| Pöytäkirjan lunastusmaksu, ehdotus | 8,00 |
| Suomen markkaa | 26,05 |
Oikeus langetti Anna Sofia Ravanderille sakkoa ensikertaisesta tullipetoksesta (första resan tullförsnillning). Sakon suuruus oli neljäsosa takavarikoidun tavaran arvosta eli seitsemän markkaa. Lisäksi Anna tuomittiin menettämään samppanjapullot, jotka myytäisiin huutokaupassa kaupungin tullikamarissa eniten tarjoavalle. Huutokauppatuloista vähennettäisiin ensin 8 markkaa 80 penniä palkkiona kummallekin tavaran arvon laskeneelle raatimiehelle. Sen jälkeen loppusumma jaettaisiin niin, että kruunu saisi kolmasosan, tullirikoksesta ilmoittanut Mesterton neljä yhdeksäsosaa sekä takavarikossa avustaneet kruununnimismies Nisula ja kauppias Nordberg yhteensä kaksi yhdeksäsosaa. Sakot tuli jakaa kolmeen osaan samalla tavalla. Lisäksi Anna Sofia Ravanderin piti korvata Mestertonille aiheutuneet kustannukset eli maksaa hänelle laskun mukaiset 26,05 markkaa.
Pitkä-Anna ja P. A. Ravander
Anna Sofia Hagberg eli Pitkä-Anna piti kievaria Pakkahuoneenkadulla vuonna 1869 perustetun Kemin kaupungin alkuvuosina. Hän sai virallisen luvan ravintolan pitämiseen Kemissä vuonna 1874.
Anna Sofia oli syntynyt vuonna 1845 Tukholmassa Svean henkikaartin seurakunnassa. Hänen isänsä oli poliisikonstaapeli Joseph Fredrik Hagberg. (Ossi Hedman käyttää Kemin kaupungin historiasta kirjoittamissaan kirjoissa Anna Sofiasta sukunimeä Hougberg.) Naimisiinmenon jälkeen Anna Sofia ja Petter Alfred Ravander asuivat Kemissä, Haaparannalla, Torniossa, Oulussa, Helsingissä ja Petter Alfredin synnyinkaupungissa Raahessa.
Vaimoaan kymmenen vuotta nuorempi P. A. ehti toimia elämänsä aikana monessa roolissa: ainakin sähköttäjänä, telegrafireviisorina, kellarimestarina, kauppiaana, kestikievarinpitäjänä, sähköteknikkona, asioitsijana ja käräjäkirjurina.
”Kaupungin huoneustossa Haaparannalla myydään huokeihin hintoihin niinhywin Wiinejä kuin Sprijuomia ja Likörejä putelleissa ja tynnyreissä.” Myynnissä on esimerkiksi punssia, konjakkia, rommia, punasta ranskanwiiniä, walkoista ranskanwiiniä, tawallista punasta wiiniä, kirsimarjawiiniä, wäkewää Norjan wiiniä ja scherrywiiniä.
Alarivin teksti ”P. S, 8:sti” on ilmeisesti tarkoitettu ohjeeksi latomoon: ilmoitus piti julkaista kahdeksan kertaa.
Ravander mainostaa venäläisiä suolakurkkuja ja omenoita, punssia, monenlaisia saippuoita, tupakkaa, suklaata ja erilaisia leipomuksia.
Avioliitossaan yhdeksän lasta synnyttänyt Anna Sofia oli toimen nainen. Esimerkiksi joulukuussa 1887 hän haki kestikievarinpitäjäksi Ouluun, muttei tullut valituksi. Elokuussa 1889 Anna tarjosi täysihoitoa kahdelle kauppakoululaiselle Raahessa. Syyskuussa 1890 Anna jätti Helsingissä elinkeinoilmoituksen, jossa hän totesi aloittavansa kahvin ja teen anniskelun. Vuonna 1902 leskeksi jäänyt Anna ilmoitti ottavansa koululaisia, mieluiten tyttöjä, täysihoitoon Salossa.
Lähteitä:
Hedman, Ossi 1969 ja 1976: Kemin kaupungin historia 1 ja 2.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
KA Oulu, Tornion RO I, AI:217 RO:n tuomiokirja 1878.
Maksullinen ArkivDigital-sivusto.
Artikkelikuvassa Kemin kaupungin nimismies ja kaupunginviskaali Karl Gustaf Mesterton 1870-luvulla. Historian kuvakokoelma. Museovirasto. CC BY 4.0.
