Hämeen lääninkanslian arkistossa on säilynyt käsityöläisten virkavahvistus- ja erokirjoja vuosilta 1864–1868. Olin vuonna 2023 kuvannut niistä muutamia, muun muassa Antti Nygrénin ja renkolaisen Mikko (Mickel) Orénin valtakirjat. Orén-nimi tuntui silloin hämärästi tutulta, mutta vasta myöhemmin tajusin, että kysymyksessä on renkolainen Mikko Juhonpoika, jonka sukunimen kirjoitusasu rippikirjoissa on Urén.
Mikko Juhonpoika syntyi Rengon Uudessakylässä 14.9.1817. Hänen vanhempansa olivat Juho Juhonpoika Kokkinen, s. 12.6.1775, ja Leena (Helena) Heikintytär, joka oli kotoisin Vehmaisten Marttilasta. Kokkisen talon ensimmäinen isäntä oli Rengon kappalaisen Lars Kempen (n. 1690–1742) poika Juho Larsinpoika, ja seuraavatkin isännät olivat Juhoja. Mikko Urénin isä oli kolmannen polven Juho ja isännöi Nuori-Kokkista, joka oli 1/4 alkuperäisestä talosta.
Juhon ja Leenan perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista Mikko oli toiseksi nuorin:
- Antti Juho (1801–1868), Nuori-Kokkisen seuraava isäntä
- Fredrik (1804–1865) muutti Lopelle ja hankki elantonsa itsellisenä
- Maija Liisa (1808–1868), seppä Hammarin puoliso
- Kustaa (1810–1868) oli räätäli ja otti nimen Nylund
- Albertina (1813–1867), lampuoti Heikki Matinpojan puoliso Nevilässä
- Vilhelm (1816–1878), torppari Rengossa
- Mikko (1817–1869), otti nimen Urén
- Cecilia (s./k. 1822)
Nylund-nimen ottanut Kustaa hyväksyttiin pitäjänräätäliksi vuonna 1831, ja hän jäi harjoittamaan ammattiaan kotikylään. Hänen luokseen Mikkokin meni räätälinoppiin vuonna 1836. Vuoden 1841 talvikäräjillä Mikko, joka jo silloin käytti Urén/Orén -nimeä, anoi, että hänet otettaisiin pitäjänräätäliksi Vanajan nimismiespiiriin. Koska alueella sellaista ammattilaista tarvittiin ja hakija tiedettiin siivoksi, ahkeraksi ja ammattinsa osaavaksi, kihlakunnanoikeus hyväksyi anomuksen. Ennen kuin Mikko sai toimia räätälinä omissa nimissään, hänen piti vielä anoa valtakirjaa maaherralta.
Marraskuussa 1841 Mikko sai maaherra Otto Rehbinderin allekirjoittaman valtakirjan:
Kustaa-veli oli edelleen räätälinä Uudessakylässä, joten Mikko Urén muutti Lietsaan. Marraskuussa 1843 hän meni naimisiin Hedvig Matintyttären kanssa, ja esikoinen Edvin syntyi seuraavan vuoden syyskuussa. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista viisi kuoli alle kymmenvuotiaana. Kaikki menehtyivät erilaisiin kulkutauteihin: yksi hinkuyskään vuonna 1847, kaksi punatautiin elokuussa 1852 ja kaksi kuristustautiin syksyllä 1861.
Urénilla oli 1850-luvun vaihteeseen saakka oppipoika tai kaksi kerrallaan. Viimeisinä aikoina ei oppipojista ole merkintöjä.
Kiipulan rusthollissa huhtikuussa 1868 pidetyillä talvikäräjillä talollinen Kustaa Mattila Muurilasta ilmoitti, ettei Mikko Urén vanhuuden ja heikon terveytensä vuoksi enää pysty elättämään itseään räätälin työllä eikä maksamaan verojaan ja pyytää sen vuoksi eroa pitäjänräätälin toimesta. Kihlakunnanoikeus hyväksyi eron.
Mikko Urén kuoli vesipöhöön 51-vuotiaana 21.3.1869. Lapsista olivat silloin elossa 21-vuotias Eeva Liisa, 17-vuotias Amanda, 14-vuotias Enok ja kahdeksanvuotias Heta eli Hedvig. Perunkirjoitus pidettiin lokakuussa 1869. Siitä selviää, että perheen koti käsitti asuintuvan ja saunan, joiden arvoksi on merkitty yhteensä 30 markkaa 30 penniä. Kalustuksesta mainitaan vain pöytäkaappi ja kaksi karmistuolia. Kotieläimiä oli kaksi lypsävää lehmää, yhteensä 60 markkaa, ja yksi 15 markan arvoinen mullikka. Muun irtaimiston kallein esine oli kahden markan arvoinen kultasormus. Räätälin ammatissa tarvittavia kaluja olivat kaksi ”rässirautaa”, kahdet sakset, neulatyyny ja kaksi sormustinta. Jäämistössä olivat myös ”nenälasit” (sangattomat silmälasit, jotka nipistetään kiinni nenänvarteen) – räätälin näkökyky oli vanhemmiten heikentynyt.
Pesän arvo oli 119 markkaa 95 penniä, ja muutamien pienehköjen velkojen, hautauskulujen, toimitusmiesten palkkion ja vaivaistenosan jälkeen pesään jäi 61 markkaa 95 penniä.
Nuori-Kokkisen sisarussarjasta olivat Mikko Urénin kuolemaa edeltäneiden parin vuoden aikana menehtyneet myös vanhin veli Antti Juho ja räätäli Kustaa Nylund sekä sisaret Maija Liisa ja Albertina. He olivat vuosien 1867–1868 lavantautiepidemian uhreja, kuten myös Kustaa Nylundin puoliso ja 28-vuotias poika Kaarle Kustaa, joka isänsä tavoin oli räätäli.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Sääksmäen al. tk:n renov. varsinaisasiain pk:t. Vanajan, Hml:n mrsk:n sekä Janakkalan, Hausjärven ja Rengon kappelin osien syyskäräjät 1831 § 32 talvikäräjät 1841 § 35.
KA Uusi astia. Janakkalan tk:n renov. varsinaisasiain pk:t. Vanajan, Hml:n msrk:n ja Janakkalan, Hausjärven ja Rengon osien talvikäräjät 1869 § 177.
KA Hml Hämeen lka. Käsityöläisten virkavahvistus- ja erokirjoja 1864–1868.
KA Uusi astia. Vanajan käräjäkunnan perukirjat 1867–1875. Linkki tekstissä.
