Hämäläinen-lehti kirjoitti joulukuun 22. päivän numerossa vuonna 1894, että jouluksi näyttää sittenkin tulevan rekikeli:
[– – ] Ylimalkaan on se lumen tulo tänä talwena ollut tawattoman niukkaa. Mimmoistahan sitte ollee jälkeen joulun ja loppiaisen. Hauskaa kumminkin, jos keliä edes tulee jouluksi, waikkei sitä ehtinyt tulla koululapsille.
Mutta Tuomaan markkinoille reellä tulleet saiwat kumminkin wähän paremman paluu matkan.Tuomaan-markkinoilla eilen oli wäkeä torin täydeltä. Sian lihaa oli joka kuormassa, mutta naudan lihaa tuskin ollenkaan. Moni näkyi saawan wiedä ”läskistään” kotiinkin, kun ostajia ei saattanut niin paljolle riittää. Hinta pysyi kuitenkin markassa kilon, saipa moni enemmänkin. Tawanmukaisia Jämsän ja Kuhmoisten palwulihoja ei ollut muuta kuin torikauppiailla. Huono keli oli estänyt pitkämatkalaiset saapumasta kaupoille. Woita oli myöskin runsaan puoleisesti waikka kallista, 1:80–2 m. kilo.
Käsiteollisuutta oli myöskin entistä wähemmän, luultawasti sitäkin kelin tähden. Hauhon ja Tuuloksen reet, rukkia Rengosta, keinutuolia Urjalasta, luokkia, palkoweneen runkoja Hauholta, siinä kaikki.
Kaupunkilaisille oli joulun ja uudenvuoden aikaan tarjolla konsertteja, teatteriesityksiä ja iltamia. Lapsikatsojillekin sopivia varjokuvia näytettiin kansakoulun voimistelusalissa 30. joulukuuta:
”Warjo-kuvia näyttäen maailman mainioimpia kaupunkia, rakennuksia ja maisemia sekä kuwauksia Robinson Crusoe´n historiasta, naurukuwia ja wäripeliä. Sisäänpääsymaksu 40 pen. istuwilta ja 25 p. seisowilta sekä 15 p. lapsilta.” Hämäläinen 29.12.1894.
Jotain rajaa juhlimisellakin tuli olla:
Huwit, joita työwäen- ja käsityöläisluokkaan kuuluwat henkilöt panewat toimeen, owat lopetettawat ennen k:lo 12 yöllä. Koska, näet, kenraalikuwernöörin tietoon on tullut, että työwäen- ja käsityöläisluokkaan kuuluwat henkilöt ja yhdistykset usein panewat toimeen huweja, jotka kestäwät ylen kauwan, useinkin aamupuoleen, on kenraalikuwernööri läänin kuwernööreille lähettämässään kirjelmässä käskenyt heitä, siihen katsoen, että semmoiset huwit, waikka pääsymaksu onkin halpa, kysywät melkoisia kustannuksia ja tekewät wäsyksissä olewat työmiehen kykenemättömiksi seuraawan päiwän työhön, määräämään, etteiwät semmoiset huwit, joita pannaan toimeen wartawasten wuokratuissa huoneissa, saa kestää kauwemmin kuin k:lo 12:teen yöllä ja että yleiset paikat owat semmoisissa tapauksissa suljettawat samaan aikaan kuin tawallisinakin päiwinä. Hämeen Sanomat 27.12.1894.
Joulukortteja voitiin lähettää erikoishinnalla, jos ne täyttivät tietyt ehdot, joista Hämeen Sanomat kertoi 20.12.1894:
[– – ] ettei painettuihin joulu- ja onnittelukortteihin saa kirjoittaa muuta kuin lyhennykset H. j. (hauskaa joulua), H. u. v. (hyvää uutta vuotta), O. m. (onnea ja menestystä), jos niitä tahdotaan saada kulkemaan painotuotteina 5 pennin postimaksusta. Jos niihin enempää lisätään, käsitellään ne epätäydellisesti maksettuina kirjeinä, jolloin saajalta peritään puuttuwa maksu kahdenkertaisena, siis 30 penniä.
Uusi vuosi aloitettiin kaupungissa perinteiseen tapaan juhlavirrellä, jonka V. P. K.:n soittokunta soitti kirkontornista:
Wäkeä oli kokoontunut yön pimeyteen tori täyteen. Ja kun kello alkoi lyödä kahtatoista ja ehtinyt puoliwäliin, rupesi tornista laulamaan ”Jumal ompi linnamme”. Sen jälkeen soitettiin ”maamme”. Ja jokainen sen kuulewa ja torilla waeltawa tunsi itsensä tämän maan lapseksi. Hämäläinen 2.1.1895.
Kuudes tammikuuta saapui kaupunkiin Wallinin konserttiseura, joka esiintyi Teatteriravintolassa useana iltana. Ryhmä oli vieraillut Hämeenlinnassa aiemminkin. Ohjelmisto oli kevyenpuoleista. Ryhmän johtaja Leonard Wallin mainitaan Helsingin Program-Bladetissa koomikkona ja kuplettilaulajana.
Kaupungin kaduilla näkyi myös yhteiskunnan nurjempi puoli:
Kerjäläisiä, suuria likka-rotkaleita ja pieniä myös, on koko joulun ajan kierrellyt kaupungilla ja kiertelee yhä wielä. Poikia näkyy wähemmän kuljeskelewan. Ehkä kelpaawat he johonkin työ-ansioon.
Ikäwä seikka oli se, kun kaupungin rouwasseura wieroitettiin pitämästä lasten työkotia. Semmoinen olisi täällä wälttämättömästi tarpein. Ja sen siaan, että waroja säästetään – tiesi mihin kummallisiin tarpeisiin, olisi niitä annettawa rouwasseuran johdettawaa työkotia warten. Siinä lapset oppisiwat jotain tekemään ruokansa edestä, sen siaan kun eiwät nyt mitään opi muuta kuin pahuutta, niin tytöt kuin pojatkin. Hämäläinen 9.1.1895.
Kansallisarkiston digitaaliset aineistot. Hämäläinen 22.12.1894 no 102, 29.12.1894 no 103, 2.1.1895 no 1, 9.1.1895 no 3. Hämeen Sanomat 20.12.1894 no 147, 27.12.1894 no 149. Artikkelikuva: Hämeen Sanomat 20.12.1894.
