Suomen rahaolot olivat autonomian alkuaikoina sekavat. Kruunun ulosteot oli määrä maksaa virallisessa valuutassa eli ruplissa, mutta niistä oli pulaa, sillä varsinkin Pohjois- ja Länsi-Suomessa kierrossa oli enimmäkseen Ruotsin rahaa.
Kemin pitäjänkokous valtuutti vuonna 1827 kolme miestä anomaan senaatilta, että pitäjä voisi maksaa kruununverot Ruotsin rahassa. Valtuutetut olivat lautamies Sakari Sipola, entinen lautamies Juho Hoikka ja talollinen Kaapo (Gabriel) Kauppila. Pitäjänkokous ei antanut valtuutetuille evästystä siitä, miten asia tulisi käytännössä hoitaa.
Sipola, Hoikka ja Kauppila anoivat senaatilta, että Kemin pitäjäläiset joko voisivat maksaa kruunun ulosteot Ruotsin rahassa vaihtokurssiin 24 pankkokillinkiä assignaattiruplaa kohti tai saisivat vaihtaa Oulun lääninrahastosta niin paljon Venäjän rahaa kuin ulostekoihin tarvittiin. Lisäksi Juho Hoikka matkusti Pietariin ja Helsinkiin varmistaakseen, että anomus hyväksyttäisiin. Senaatti suhtautuikin anomukseen myötämielisesti ja perusteli alkukesästä 1830 Ouluun lähettämässään kirjeessä hyväksyntää eritoten sillä, että Kemissä oli ollut huono satovuosi.
Myöhemmin Juho Hoikka kävi kirjeenvaihtoa Oulun maaherran kanssa. Hoikka vaati Kemin pitäjäläisiltä 884 assignaattiruplaa 40 kopeekkaa korvaukseksi vuoden 1829 matkasta. Pitäjäläiset eivät halunneet maksaa enempää kuin 59 assignaattiruplaa. He perustelivat haluttomuuttaan sillä, etteivät he olleet suinkaan pyytäneet Hoikkaa matkustamaan Pietariin ja Helsinkiin. Maaherra kehotti Hoikkaa ajamaan asiaansa edelleen oikeudessa.
Kemin käräjillä 1834
Hoikan ja pitäjäläisten välistä riita-asiaa käsiteltiin Kemin talvikäräjillä 1834 pykälässä 11. Aluksi kaikki lautamiehet poistuivat jääviyden takia oikeussalista ja heidän tilalleen astuivat pitäjän ulkopuoliset lautamiehet (utsockne nämnd) Alatorniolta.
Joukko talollisia ilmoitti olevansa valmis maksamaan Hoikan vaatiman rahasumman manttaalilukujen mukaisessa suhteessa mutta kieltäytyi osallistumasta oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Tähän joukkoon kuuluivat Pekka Niemi, Niilo Flänkki, Hans Valmari omasta puolestaan ja leski Anna Kaisa Oravan puolesta, Matti Maula, Matti Täikkö, Matti Tulkki, Olli Hakala, Matti Jauhola, Matti Juusola, Juho Vittaniemi ja Heikki Juopperi. Juho Hoikka ilmoitti tyytyvänsä tähän ratkaisuun.
Muut läsnä olevat pitäjäläiset ja kruununvouti Elfving sen sijaan olivat valmiit maksamaan enintään 59 assignaattiruplan suuruisen korvauksen. Pitäjäläiset huomauttivat lisäksi, että verojenmaksuasian hoitamiseen valtuutetuista vain Hoikka oli matkustanut Pietariin ja Helsinkiin ja että varsinainen anomus oli Hoikankin lausunnon mukaan laadittu Tornion kaupungissa. Hovioikeuden auskultantti Grönblad taas huomautti, että Hoikka oli ryhtynyt valtuutuksen saatuaan sopivimmiksi katsomiinsa toimenpiteisiin ja että moni pitäjäläinen oli hoputtanut Hoikkaa lähtemään matkalle.
Muista pitäjänkokouksen vuonna 1827 valtuuttamista miehistä talollinen Kaapo Kauppila ei ollut käräjäpaikalla. Lautamies Sakari Sipola sen sijaan oli ja selitti, että hän ja Kauppila olivat vastustaneet Hoikan matkustusaikeita. Sen tähden Sipola kieltäytyi osallistumasta korvauksen maksamiseen.
Kihlakunnanoikeus päätti, että kaikkien pitäjäläisten tulee osallistua Hoikan vaatimien korvauksien samoin kuin oikeudenkäyntikulujen maksamiseen manttaaliluvun mukaisessa suhteessa. Pitäjän ulkopuolisille lautamiehille kuuluvat kyyti- ja päivärahat – yhteensä 9 hopearuplaa 24 kopeekkaa – jäivät kantaja Hoikan maksettaviksi.
Laamanninkäräjillä 1835 ja 1836
Molemmat osapuolet valittivat Kemin kihlakunnanoikeuden päätöksestä, joten riidan käsittelyä jatkettiin laamanninkäräjillä. Vuoden 1835 käräjillä Hoikka esitti todistuksen, jonka mukaan seuraavat vastapuolen edustajat hyväksyivät kihlakunnanoikeuden vuonna 1834 julistaman päätöksen: Kemin emäseurakunnasta Niilo Prakku, Kalle Kallenpoika Rautio eli Suhonen, Heikki Heikinpoika Tasala, Heikki Pörhölä Pörhölän ja Salmelan talon haltijana sekä holhokkiensa Tasalan talosta omistaman osuuden edustajana, Matti Viheriä, Juho Kunnari, Juho Tulkki, Juho Valmari, Liisa Marttila, Juho Paattijoki, Abraham Heikkinen, Anna Kaisa Orava ja Anna Ruuti; sekä Simon kappelista Efraim Kylmälä, Lassi Ruikka ja Heikki Rajaniemi.
Talolliset Kaapo Kauppila ja Niilo Ollitervo olivat jättäneet laamanninoikeudelle valtakirjan, jonka mukaan he edustivat Kemin pitäjäläisiä, mutta valtakirjassa ei mainittu, ketkä pitäjäläisistä olivat valtakirjassa mukana. Siksi asian käsittelyä lykättiin vuoden 1836 laamanninkäräjille.
Vuoden 1836 käräjillä Kauppilan ja Ollitervon esittämillä valtakirjoilla vahvistettiin, että Kauppila ja Ollitervo ajoivat riita-asiaa koko Tervolan puolesta ja muiden kuin edellä mainittujen Simon kappelin talollisten puolesta. Heille olivat valtuutuksen antaneet myös seuraavat Kemin emäseurakunnan talolliset: Iisak Nyström, Juho Jauho, Juho Nikkarila, Olli Maula, Juho Ruonaniemi omasta puolestaan ja Aapo Ruonaniemen kuolinpesän osakkaiden puolesta, Antti Antinpoika Maula, Matti Lahdenkauppi, Iisak Peurasaari, Antti Kittilä, Sakari Sipola, Olli Marski, Juho Erkki Maula, Juho Niemi, Erkki Herva, Juho Pölhö, Heikki Rapakko, Juho Pruntsi, Anna Lahti, Mikko Pentinsaari, Heikki Lahdenvuoti, Pekka Inkilä, Juho Mihkali, Iisak Viippola, Matti Maahila, Juho Kujala ja Matti Peteri. Valtakirjan allekirjoitti myös pitäjänkirjuri Johan Erik Sarén.
Laamanninoikeus katsoi, että koska Pekka Niemi, Niilo Flänkki, Hans Valmari, Matti Maula, Matti Täikkö, Matti Tulkki, Olli Hakala, Matti Jauhola, Matti Juusola, Juho Vittaniemi ja Heikki Juopperi sekä leski Anna Kaisa Orava olivat hyväksyneet Hoikan esittämän vaatimuksen koko summaltaan, kihlakunnanoikeuden päätös vuodelta 1834 jäi heidän osaltaan voimaan. Vuoden 1834 päätös koski myös niitä (Niilo Prakku, Kalle Kallenpoika Rautio eli Suhonen jne.), jotka olivat allekirjoittaneet Hoikan vuoden 1835 laamanninkäräjillä esittämän todistuksen, samoin kuin kaikkia muita Kemin emäseurakunnan asukkaita, jotka eivät olleet jatkaneet vetokannetta.
Laamanninoikeuden tuomiossa mainittiin erikseen jo aikaisemmin lueteltu joukko Kemin emäseurakunnan talollisia – Iisak Nyström, Juho Jauho, Juho Nikkarila, Olli Maula jne. – sekä kaikki Tervolan ja Simon kappelien asukkaat lukuun ottamatta Efraim Kylmälää, Lassi Ruikkaa ja Heikki Rajaniemeä. Koska he olivat jatkaneet vetokannetta laamanninoikeudessa, oikeus katsoi kohtuulliseksi alentaa Juho Hoikan korvausvaatimussummaa 500 assignaattiruplaan, johon kunkin oli määrä osallistua manttaalilukunsa mukaisessa suhteessa. Lisäksi heidän piti osallistua pitäjän ulkopuolisten lautamiesten kyyti- ja päivärahan maksamiseen manttaaliluvun mukaan.
Hovioikeudessa 1836
Molemmat osapuolet olivat tyytymättömiä laamanninoikeuden tuomioon, joten asiaa käsiteltiin vielä Vaasan hovioikeudessa. Hovioikeus piti laamanninoikeuden tuomion voimassa. Kumpikin osapuoli sai maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa.
Juho Hoikka
Juho Ollinpoika Mihkali syntyi Kemin pitäjässä 11.3.1778 Olli Mihkalin ja Saara Flänkin perheeseen. Joulukuussa 1800 hän meni naimisiin Maria Iisakintytär Hoikan (1782–1845) kanssa ja ryhtyi Hoikan talon isännäksi.
Juho Hoikka sai vuonna 1841 kultaisen mitalin kannettavaksi Pyhän Annan ritarikunnan kaulanauhassa, koska hän oli katovuosina auttanut pitäjänsä avuntarvitsijoita. Mitali mainitaan myös hänen jälkeensä laaditussa perukirjassa, jossa sen arvoksi oli merkitty 78,40 hopearuplaa.
Joulukuussa 1846 Juho valittiin Suomen Pankin seuraavan vuoden revisioniin talonpoikaissäädyn edustajaksi. Muut samaan tarkastustehtävään määrätyt olivat majuri Fredrik af Forselles, Vihdin kirkkoherra A. J. Hipping ja kauppaneuvos A. Donner Kokkolasta. Tarkastus alkoi 7. tammikuuta.
Juho Hoikan kuollessa hänen jälkeensä jäivät kolme tytärtä ensimmäisestä avioliitosta: Saara Kaisa, Maria ja Anna Liisa. Saara Kaisan mies oli talollinen Pekka Raappana Rovaniemeltä, Marian mies itsellinen Heikki Pasula ja Anna Liisan mies renki Juho Murto. Juho Hoikan toinen vaimo, Tervolassa vuonna 1799 syntynyt Greta Magdalena Matintytär Pesonen, kuoli 15.11.1847, vain puolisen vuotta häiden jälkeen.
Lähteitä:
KA Astia, Kemin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KO a:31 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1834.
Kansallisarkiston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
KA Oulu, Oulun lh lko, Ea3:15 Kenraalikuvernööriltä saapuneet kirjeet 1830.
KA Vsa, Vaasan HO, Dk:50 Tuomiotaltiot 1836.
Artikkelikuva: 1 rupla vuodelta 1829, Suomen Pankin edeltäjän ”Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinanmaassa” Pietarin valtionpainossa painama. Suomen kansallismuseo. Numismaattiset kokoelmat. CC BY 4.0.
