Kallista (Callista) Vilhelmina Sanmark syntyi Hämeenlinnassa 20.7.1835 varatuomari Nils Herman Sanmarkin ja (Christina) Sofia Sundbergin vanhimpana eloonjääneenä lapsena. Hänen kummiluettelonsa on vaikuttava: linnan- ja lasaretinlääkäri B. F. Åkesson, pormestari O. G. Utter puolisonsa Sofien kanssa, kauppias V. Uschakoff, apteekkari J. A. Bjugg, tohtori Granlund, fil. tohtori Johan I. Florin, värjärinvaimo Christina Sundberg [äidinäiti], mademoiselle Anette Ammilon, rouva [nimineuvoksetar] Susanna Belejeff, tohtorinna Aleksandra Bulack ja mademoiselle Maria Holmström. Vuosi Kallistan syntymän jälkeen perhe muutti Helsinkiin, missä isä toimi maistraatin notaarina.
Nils Herman Sanmarkin kuoltua vuonna 1847 perheen taloudellinen tilanne oli vaikea, ja leski ilmeisesti oleskeli osittain sukulaisten luona Hämeenlinnassa. Hän kuoli siellä koleraan vuonna 1853, kuusi vuotta puolisonsa jälkeen.
Kallistan ja hänen sisarensa Rosina Matildan holhoojaksi määrättiin sukulaismies, tilanomistaja Karl Fredrik Packalén. Kallista muutti maaliskuussa 1854 tätinsä (Agatha) Sofia Sanmarkin luo Mäntsälään. Rosina muutti Hattulaan ja myöhemmin Vesilahdelle, missä hänen sanotaan olevan kihlakunnantuomari Adolf Törngrenin kasvattitytär. Vuonna 1860 hänet vihittiin K. W. Palanderin kanssa. Puoliso omisti Kuljun kartanon Lempäälässä.
Postineidiksi
Maaseudulle alettiin 1860-luvulla perustaa postitoimipaikkoja, ja henkilökuntaa tarvittiin lisää. Täysivaltaisuuslain voimaantulon jälkeen postilaitos alkoi ottaa palvelukseensa myös naisia. Tämä tarjosi työpaikkoja varattomille säätyläisleskille ja naimattomille neideille, joille maaseudun postitoimipaikkojen pienipalkkaisten tehtävien katsottiin hyvin soveltuvan.
Jo 30-vuotta täyttäneelle naimattomalle Kallista Sanmarkille postineidin ammatti oli hyvä vaihtoehto. Hän lähetti työhakemuksensa ”Till Herr Postdirektören i Finland” heinäkuussa 1866. Kirje on päivätty Lempäälässä, joten todennäköisesti hän silloin oleskeli sisarensa luona. Hakemuksen liitteenä oli papintodistus ja Tampereen postimestarin (postförvaltare) O. R. Reuterin todistus, jonka mukaan Kallista oli edellisen vuoden kesä-, heinä- ja elokuussa ollut Tampereen postissa harjoittelijana ja saanut oppia postinhoitajan työtehtävissä.
Kallistalle tarjottiin työpaikkaa Eurasta, ja hän vahvisti voivansa ottaa työn vastaan syyskuun alussa 1866. Eurassa hän viihtyi vain muutaman kuukauden ja muutti vuoden lopulla Vihdin toimiston hoitajaksi. Vuonna 1873 Kallista nimitettiin Mäntsälän postitoimiston hoitajaksi ja hän muutti taas asumaan tätinsä luo.
Vihdistä lähtiessään Kallista Sanmark teki inventaarin postitoimiston tarvikkeista:
- kaksi pientä laukkua, joissa merkintä ”Wichtis 1865”, numerot 1 ja 2
- vaaka ja siihen kuuluvat punnukset
- 40, 30 ja 15 gramman punnukset
- postitoimiston sinetti
- leimasimet lähteviä ja saapuvia kirjeitä varten, leimasimiin kuuluvat tinaiset päiväyskirjakkeet ja messinkiset vuosilukukirjakkeet vuosille 1866–1875
- raudoitettu kassakirstu
- postikäsikirja
- Vägvisare för Finland
- Suomen tiekartta
- rautapuntari
- leimasin osittain frankeeratuille ulkomaankirjeille
- talous- ja järjestyslaki sekä kiertokirjeitä ja asetuskokoelmia
- 250 kpl 40 pennin postimerkkejä
- 200 kpl 20 pennin postimerkkejä
- 160 kpl postikortteja (korrespondence kort)
- 13 kpl saantitodistuksia (retour recepissen)
Kun Lauttakylän postinhoitaja vuonna 1875 ilmoitti halunsa muuttaa Mäntsälään, Kallista pyysi siirtoa hänen tilalleen Lauttakylään. Lauttakylässä häntä tituleerataan ”postintoimittajattareksi”. Kallista Sanmark hoiti virkaa 14 vuoden ajan. Maaliskuussa 1889 hän anoi eroa ”parantumattoman silmäsairauden” vuoksi ja pyysi pientä vuotuista tukea oltuaan postilaitoksen palveluksessa jo vuodesta 1866. Liitteenä olleen lääkärintodistuksen mukaan Kallista kärsi paitsi silmäsairaudesta, myös kuormittavan työn aiheuttamasta yleisestä väsymyksestä ja heikkoudesta. Työ postilaitoksessa oli kestänyt 23 vuotta.
Eron saatuaan Kallista Sanmark muutti sisarensa Rosinan luo Kuljuun, missä hän kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 55-vuotiaana vuonna 1890.
Lähteitä:
KA Uusi astia, Helsingin RO, renov. ilmoitusas. pöytäkirja 6.2.1854 § 1.
KA Uusi astia, Hml:n RO:n renov. varsinaisas. pöytäkirjat 26.9.1853 § 3 ja 6.2.1854 § 3.
KA Uusi astia. Posti- ja telelaitoksen hallinto-os. arkisto. Ba: 4 Postilaitoksen virkakunnan matrikkeli 1815–1891.
KA Mli Posti- ja telelaitoksen hallinto-os. arkisto. Saapuneet kirjeet 1866, 1873, 1889.
Pohls, Maritta: Postineidin virat ja verkostot. Naisten tulo keskiluokkaisiin ammatteihin. Teoksessa ”Työllään ei oo kukkaan rikastunnu”. Toim. Marjatta Rahikainen ja Tarja Räisänen. SKS: 2001.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit kuvateksteissä.
Artikkelikuva: Hämeenlinnan vanha postitoimisto? Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.finna.fi. CC BY 4.0.
