Jatkan 3.10.2024 aloittamaani Tevännön Aittoniemen historiaa. Kruununtilan ensimmäinen isäntä Erik Jöraninpoika oli kuollut vuonna 1813, ja jo edellisenä vuonna hän oli luovuttanut tilan Juho Patailalle. Erikin ainoa poika Mikko perheineen oli muuttanut Suontaustan torppaan.
Sekä Mikko Erikinpoika että hänen puolisonsa Leena Simontytär elivät vanhoiksi. Mikko kuoli 85-vuotiaana vuonna 1858 ja Leena 96-vuotiaana vuonna 1868. Lapsia pariskunnalle syntyi kymmenen, joista vain yksi kuoli pienenä, mikä oli aika harvinaista tuohon aikaan:
- Erik Johan (Juho) 1797, pso 1. Justiina Mikontytär, 2. Eeva Liisa Björk
- Maria Helena (Maija Leena) 1799, pso Isak Gabrielinpoika Olli
- Isak 1800, pso Maria Gabrielintytär Olli
- Gabriel 1803, pso Justiina Erikintytär
- Kristiina (Stiina) 1805, pso Matts Torkman
- Mikael, s./k. 1807
- Katariina (Kaisa) 1808, pso 1. Isak Fagerlund, 2. Matts Hagqvist
- Anna Margareta (Greta) 1810, pso Kustaa Matinpoika
- Eeva Liisa 1813, pso 1. Adam Adaminpoika, 2. Vilhelm Vilhelminpoika
- Anders (Antti) 1817, pso Greta Matintytär.
Vuosien mittaan Aittoniemessä tapahtui isännänvaihdoksia:
- Vuonna 1824 Kustaa Pataila luovutti koko Aittoniemen Mikko Erikinpojan vanhimmalle pojalle, Erik Juho Mikonpojalle.
- Erik Juho Mikonpoika jakoi tilan sisarensa Maija Leenan ja tämän puolison, Tevännön Ollilta vuonna 1825 tulleen Isak Gabrielinpojan kanssa. Isak Gabrielinpoika sai päätilan isännyyden ja Erik Juho Suontaustan torpan. Kruununverot isännät maksoivat puoliksi. Aittoniemen lampuotina ollut Sipi (Sigfrid) Reinholdinpoika muutti Lahdenpäähän, jossa torpparina oli hänen poikansa Vilhelm Sigfridinpoika.
- Vuonna 1842 Isak Gabrielinpoika siirsi Aittoniemen puolen vävylleen Juho Kaarlenpoika Sevonille.
- Vuoden 1849 tienoilla Erik Juho Mikonpoika luovutti Suontaustan torpan nuorimmalle veljelleen Antti Mikonpojalle. Antti oli aiemmin asunut Jokelan torpassa, jonne Erik Juho nyt muutti.
Jako ja immissiot Aittoniemen puolikkaisiin
Vuoden 1844 syyskäräjillä Juho Sevon pyysi lausuntoa siitä, voitaisiinko koko Aittoniemen tila jakaa hänen ja Erik Juho Mikonpojan välillä. Tilalla oli sitä ennen suoritettu katselmus.
Katselmuksen mukaan päätalo Aittoniemi kylvi vuosittain puolitoista tynnyriä ruista, 10 kappaa ohraa ja saman verran kauraa. Niityiltä saatiin heinää neljä ladollista, ja se riitti kolmen hevosen ja parin kolmen muun elukan ruokkimiseen. Suontaustan kylvö oli kolme tynnyriä 20 kappaa ruista, tynnyri ohraa ja puolitoista tynnyriä kauraa. Niityiltä saatiin kuusi ladollista heinää, ja sillä määrällä ruokittiin kaksi hevosta ja kymmenen muuta elukkaa. Perunaa viljeltiin molemmissa taloissa tarpeen mukaan. Peltoa ja niittyä oli mahdollista lisätä. Suontaustan lisäksi Aittoniemeen kuului kaksi muuta torppaa, jotka toistaiseksi eivät maksaneet veroa.
Kihlakunnanoikeus katsoi, että tila voidaan hyvin jakaa, jos maaherralta saadaan lupa. Vasta vuonna 1854 Erik Juho Mikonpojan vanhin poika Juho Erikinpoika ja Juho Kaarlenpoika Sevon anoivat talon virallista halkomista ja immissioita puolikkaisiin. Suontaustaa hallinnoinut Antti Mikonpoika lähetti vastalauseensa ja oman immissiohakemuksensa 5.11.1857. Juho Sevon valitti Antti Mikonpojan anomuksesta. Asiaa käsiteltiin syyskäräjillä 1859. Sitä ennen oli pidetty uusi katselmus. Siitä ilmeni:
Kantatilan eli Aittoniemen syyskylvö oli kolme tynnyriä ja kevätkylvö kaksi tynnyriä, heinää saatiin niityiltä keskimäärin 30 talvikuormaa. Peltoa ja niittyä oli mahdollista raivata lisää. Metsästä saatiin puuta kotitarpeiksi, laitumet olivat kohtalaiset, ja Sakarasta ja Laihuasta nousi tarpeeksi kalaa. Aittoniemellä oli kolme torppaa. Suontaustassa peltoa oli kahden tynnyrin syys- ja yhtä monen tynnyrin kevätkylvöön, ja niityiltä saatiin 20 talvikuormaa heinää. Lahdenpäässä ja Jokelassa oli molemmissa peltoa kolme tynnyrinalaa. Heinää saatiin Lahdenpään niityiltä keskimäärin kymmenen kuormaa vuodessa, Jokelan niityiltä kuusi.
Alkuperäisessä pöytäkirjassa, jota siteerataan maaherran päätöksessä, mainitaan myös, että Aittoniemen rakennukset vaativat korjauksia arviolta 132 ruplan 10 kopeekan arvosta. Suontaustan rakennukset olivat kohtuullisessa kunnossa.
Kihlakunnanoikeus antoi 26.11.1859 lausunnon, että tila voidaan hyvin halkoa kahdeksi kannattavaksi tilaksi, ja maaherran päätös tuli heinäkuussa 1861. Kuuden sivun pituinen päätösteksti sisälsi sukuselvityksen sekä selostuksen tilan isännänvaihdoksista ja immissiohakemuksen kulusta. Immissiot myönnettiin Juho Erikinpojalle ja Antti Mikonpojalle, ja perusteet olivat seuraavat:
Tilan katsotaan voivan hyvin elättää kaksi ruokakuntaa, ja se jaetaan kahteen yhtä suureen osaan kahdelle isännälle. Immissiota anoneista Juho Erikinpoika on tilan ensimmäisen asukkaan [Erik Jöraninpojan] ainoan pojan vanhimman pojan poika ja Antti Mikonpoika ensimmäisen asukkaan ainoan pojan nuorin poika. He ovat siten ensimmäisen asukkaan lähempiä perillisiä kuin Juho Kaarlenpoika Sevon ja hänen puolisonsa Maria Kristiina Isakintytär, joka on ensimmäisen asukkaan ainoan pojan tyttärentytär [Mikko Erikinpojan tyttären Maija Leenan tytär]. Ei ole myöskään voitu näyttää toteen, että lähimmät sukulaiset olisivat hyväksyneet sen, että Erik Juho Mikonpoika sisarensa eli Juho Sevonin anopin Maija Leena Mikontyttären kanssa oli jakanut tilan hallinnan, eikä jaosta ollut esittää kirjallista sopimusta.
Juho Erikinpoika ja Antti Mikonpoika olivat annettujen todistusten mukaan hyvämaineisia, ja koska Juho Erikinpoika oli verojen ja muiden maksujen vakuudeksi kymmeneksi vuodeksi esittänyt Lopen kirkonkylässä asuvan perintötilallisen Heikki Juho Abrahaminpoika Pietilän ja Hunsalan kylästä olevan Kaarle Kustaa Abrahaminpoika Ruotsinkylän takaukset, ja kun Juho Sevonin immissioanomus nyt hylättiin ja tilan luovutus hänelle ja hänen vanhemmilleen julistettiin pätemättömäksi, katsoi maaherra oikeaksi Keisarillisen julistuksen 31.7.1811 nojalla myöntää Juho Erikinpojalle asumis- ja hallintaoikeuden puoleen Aittoniemen kruununtilaa ja Antti Mikonpojalle toiseen eli Suontaustan puoliskoon sen jälkeen kun hän olisi esittänyt vaadittavan takauksen. Juho Erikinpojan ja Antti Mikonpojan tuli pitää rakennukset ja maat lainmukaisessa kunnossa, hoitaa metsiä hyvin ja säästäen sekä maksaa verot ja maksut ajallaan. Katselmuksessa havaitut puutteet tuli pikimmiten korjata, ja pöytäkirja tiloilla tehdyistä katselmuksista tuli aina olla saatavilla.
Päätöksessä määrättiin myös entisten isäntien kohtelusta. Ellei toisin sovittaisi, Juho Erikinpojan ja Antti Mikonpojan tuli vuorotellen elättää taloudessaan yli yhdeksänkymppinen vanhaemäntä Leena Simontytär. Juho Erikinpojan tuli huolehtia vanhempiensa elatuksesta. Koska Isak Gabrielinpoika ja Juho Kaarlenpoika Sevon puolisoineen olivat kauan hallinneet puolta Aittoniemeä eivätkä enää korkean ikänsä vuosi pystyneet hankkimaan muualla elantoaan, velvoitettiin Juho Erikinpoika ja Antti Mikonpoika vuorotellen elättämään heidät taloudessaan. Ellei se käynyt päinsä, tuli heille määrätä erityinen eläke.
Tila oli nyt jaettu, ja molemmat isännät saivat puoliskoihinsa hallinta- ja asumisoikeuden. Juho Erikinpoika sai immissiokirjan 12.6.1861 ja Antti Mikonpoika 7.4.1862.
Kertomus jatkuu.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Hämeen lko. AD 5/1 1854. AD 4/76 1857.
KA Hml Hämeen lko. Yleisen osaston päätöskonseptit 1861.
KA Uusi astia. Janakkalan tk:n renov. varsinaisasiain pk:t: sk 1844 § 22, sk 1858 § 13, sk 1859 § 57, sk 1859 § 158.
KA Hki. Perinnöksiostoaktit Hämeen läänissä. FK BD 1/122–63/177, 1865.
