Kalvolasta kotoisin ollut Anna Liisa (Elisabeth) Kustaantytär Enroth ja Rengossa syntynyt Henrik Johan Davidinpoika tutustuivat ollessaan palveluksessa kirjanpitäjä Aspelinilla Hämeenlinnassa. Seurustelun tuloksena Anna Liisa synnytti 20.4.1843 poikalapsen, joka sai nimekseen Henrik Johan.
Koska suhteesta oli syntynyt lapsi, oli avioliitto lain mukaan vahvistettava vihkimisellä. Asiaa käsiteltiin kirkkoherra Churbergin toimeksiannosta Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa ensimmäisen kerran 6.11.1843. Henrik Johan Davidinpoika myönsi avioliittolupauksen alla maanneensa Anna Liisan, muttei katsonut olevansa velvollinen menemään vihille, koska Anna Liisa oli sen jälkeen seurustellut muidenkin miesten kanssa. Anna Liisa kiisti muut suhteet, eikä Henrik Johanilla ollut todisteita sanojensa vakuudeksi. Oikeus määräsi, että pariskunnan tuli mennä vihille kahden kuukauden kuluessa.
Kun asia oli seuraavan kerran esillä keväällä 1844, Henrik Johan ja Anna Liisa ilmoittivat välilleen syntyneen sellaista katkeruutta, ettei avioliitto tullut kysymykseen. Oikeus päätti siirtää asian tuomiokapitulin päätettäväksi, ja sitä ennen pariskunta joutui pariin otteeseen kirkkoherran ja kirkkoraadin puhutteluun. Anna Liisa olisi nyt ollut valmis vihille, mutta sulhanen kieltäytyi ehdottomasti ja piti kiinni mielipiteestään tuomiokapitulinkin edessä.
Kirkkoherra vei asian taas oikeuteen, ja marraskuussa 1844 Henrik Johan Davidinpoika tuomittiin kahdeksan päivän vesileipävankeuteen. Hän valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka 15.2.1845 määräsi, että ellei pätevää syytä ilmene, vihkimisen on tapahduttava kolmen kuukauden kuluessa tai seurauksena on 12 päivän vesileipävankeus.
Kirkkoherra Churberg kirjoitti 10.10.1844 kaupunginviskaalille, että tuomiokapituli oli kehottanut pariskuntaa menemään vihille, mutta sulhanen oli siitä kieltäytynyt. Anna Liisa Enroth asui nyt itsellisenä kanttori Finströmin luona ja oli piianpestinsä jälkeen ryhtynyt pyykkäriksi. Henrik Johan Davidinpoika palveli edelleen Aspelinilla. Hänestä tuli myöhemmin vanginvartija, ja hän otti sukunimen Nylund. KA Hml Hml:n RO:n ja maistraatin pöytäkirjakopiot liitteineen 1844.
Oikeuden päätöksestä ja kirkkoherran ja tuomiokapitulin nuhteista ja kehotuksista huolimatta Henrik Johan ei muuttanut mieltään, mutta kirkkoherrakaan ei antanut periksi. Raastuvanoikeudessa 14.9.1847 todettiin, että Henrik Johan oli suorittanut edellisen rangaistuksensa. Nyt hänet tuomittiin 12 päivän vesileipävankeuteen. Joutuiko Henrik Johan todella suorittamaan tämän rangaistuksensa, ei selviä asiakirjoista.
Toukokuussa 1849 pariskunta oli taas tuomiokapitulin edessä. Henrik Johan Davidinpoika, nyt Nylund, anoi erokirjaa ja esitti, että hän oli valmis antamaan Anna Liisa Enrothin lapselle elatuksen siihen saakka, kun poika pystyy elättämään itsensä. Anna Liisa ilmoitti tyytyvänsä tähän. Tuomiokapitulikin katsoi tämän olevan paras ratkaisu, ja asia alistettiin Hänen Majesteettinsa päätettäväksi.
Kesäkuun 20. päivän istunnossaan tuomiokapituli totesi, että H. K. M. on 4.6.1849 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Henrik Johan Nylundin ja Anna Liisa Enrothin kihlaeron. Anna Liisa sai Naimiskaaren 3. luvun 9. §:n perusteella täyden naimaoikeuden miehen omaisuuteen, ja pariskunnan poika julistettiin avioliitossa syntyneeksi (barn af äkta säng). Henrik Johan Nylund sitoutui maksamaan lapsen elatuksesta 24 hopearuplaa taannehtivasti ja jatkossa neljä ruplaa vuodessa.
Tuomiokapituli lähetti molemmille erokirjan, minkä jälkeen kumpikin oli vapaa solmimaan uuden avioliiton. Henrik Johan Nylund meni vuonna 1851 naimisiin Greta Liisa Lindströmin kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi lapsi, Johan Oskar, vuonna 1854.
Anna Liisa Enroth ei ilmeisesti koskaan mennyt naimisiin. Entiseltä sulhaselta saatu avustus antoi hänelle mahdollisuuden elättää ja kouluttaa poikansa. Poika Henrik Johan, joka käytti isänsä sukunimeä Nylund, pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1864 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa. Hän toimi opettajana useissa kouluissa Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Hänen terveytensä oli pitkään heikko, ja hän joutui luopumaan opettajantoimesta vuonna 1887. Henrik Johan Nylund kuoli keuhkotautiin vuonna 1890.
Lähteitä:
KA Uusi astia. Hml:n RO:n renov. varsinaisasiain pöytäkirjat 6.11.1843 § 4, 20.5.1844 § 7, 11.11.1844 § 3, 14.7.1845 § 8, 14.9.1847 § 5.
KA Uusi astia. Turun tuomiokapitulin arkisto. Pöytäkirja 9.5.1849 § 19, 20.6.1849 § 5.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Finland no 287 12.12.1890.
