Aittoniemen sukuun tuli Tevännön Ollilta avioliiton kautta ainakin yksi emäntä ja yksi isäntä, joten on mielenkiintoista tarkastella myös Ollin historiaa. Siihen aikaan, kun Aittoniemi perustettiin, Ollia isännöi Sipi (Sigfrid) Matinpoika, s. 1727, puolisonsa Brita Jaakontyttären kanssa.
Ollin seuraava isäntä oli Matts Matinpoika (s. 1746), joka muutti Tevännölle vuonna 1792. Sekä Matti että puoliso Leena (Helena Johanintytär) olivat syntyisin Perniöstä. Vuoden 1770 tienoilla he olivat muuttaneet Kiskoon, sieltä Somerniemelle ja vuonna 1788 Siikalan Nahamaalle Ul. Pyhäjärvelle. Ollille muuton aikaan perheessä oli viisi lasta:
- Sofia, s. 1769 Perniössä
- Gabriel, s. 3.3.1772 Kiskossa (rippikirjoissa syntymäaika on 20.10.1775; on epäselvää, oliko kyseessä vuonna 1772 syntynyt Gabriel vai pienenä kuolleen jälkeen saman nimen saanut)
- Juho (Johan), s. 1778 Somerniemellä
- Leena (Helena), s. 1783 Somerniemellä
- Maria, s. 1790 Ul. Pyhäjärvellä.
Henkikirjassa Matti Matinpoika mainitaan ensin renkinä, kunnes hän 1.12.1797 sai immission puoleen Ollia. Sigfrid Matinpoika perheineen muutti Pilpalan Ollille. Tevännölle jäivät tytär Juljana, joka avioitui Gabriel Matinpojan kanssa, sekä poika Henrik, joka muutti torppariksi Ollin Suontaustan torppaan.
Huhtikuussa 1811 Matti Matinpoika siirsi talon pojalleen Gabrielille. Matti sanoi olevansa jo vanha ja sairaalloinen, ja talo oli pahasti velkaantunut. Gabriel sai hallintaoikeuden sitä vastaan, että hän vuoden kuluessa maksaisi isänsä velat. Lokakuussa 1812 järjestetyssä katselmuksessa todettiin, että Gabriel Matinpoika oli velat maksanut. Matti Matinpoika oli pidättänyt itselleen kaksi peltoa ja kaksi niittyä, ja nyt sovittiin lisäksi, että Gabriel maksaa isälleen 50 riikintaalaria sekä antaa vanhemmilleen hevosen kirkkomatkoille ja kohtelee heitä muutenkin hyvien tapojen mukaisesti. Gabrielin tuli myös elättää ja vaatettaa kotona asuvat sisaruksensa heidän taloon tekemäänsä työtä vastaan. Katselmuksen mukaan Ollin talo vaati 138 hopearuplan arvosta korjauksia, jotka oli tehtävä 10 vuoden kuluessa.
Gabriel Matinpoika anoi ja sai virallisesti asumis- ja hallintaoikeuden Olliin vuonna 1814. Pian sen jälkeen hän halusi ostaa Ollin perintötilaksi ja sai perintökirjan 6.10.1817. Samoihin aikoihin Gabriel Olli myi puolet tilasta Terrin Suontaan torpparille, Simo Mikonpojalle. Simon puoliskoa alettiin kutsua Yli-Olliksi ja Gabrielin puoliskoa Ali-Olliksi. Simo Mikonpoika oli syntynyt Pilpalan Ollilla vuonna 1784. Nuorena miehenä hän oli renkinä Topenon Hokkalassa ja avioitui Hokkalan tyttären Kaisa Simontyttären kanssa.
KA Hki Talreg, Ea: 144 KD 49/126–94/132.
Vuoden 1816 henkikirjassa Tevännön talot olivat:
- 1/4 mantt. Tirra (Terri). Leski Maria Tirra (Maria Michelsdotter, s. 1746)
torppari Simon Suontausta (Simon Michelsson, s. 1764)
pitäjänseppä Johan (Johan Michelsson, s. 1758) - 1/4 mantt. Gabriel Ollila (Gabriel Mattsson, s. 1772)
torppari Emanuel Suontausta (Emanuel Henriksson, vävy, s. 1775) - 1/2 mantt. lampuoti Sigfrid Aittoniemi (Sigfrid Reinholdsson, s. 1760)
torppari Michel Suontausta (Mickel Eriksson, s. 1773).
Sulkeissa rippikirjan tiedot. Tevännöllä oli siis kolme Suontausta-nimistä torppaa.
Gabriel Matinpoika oli kolme kertaa naimisissa. Juljana Sigfridintyttären kanssa syntyivät Juho (Johan) ja Isak. Juljanan kuoltua Gabriel avioitui Pyhäjärven Tuorilasta kotoisin olleen Greta (Margareta) Erikintyttären kanssa. Lapsia syntyi neljä, joista eloon jäivät Maria ja Abraham. Kolmannen puolison kanssa ei ollut lapsia. Ensimmäisessä avioliitossa syntynyt Isak Gabrielinpoika isännöi myöhemmin Aittoniemeä, toisessa avioliitossa syntynyt Maria meni naimisiin Aittoniemen Vuorensyrjän torpparin Isak Mikonpojan kanssa.
Vuonna 1828 Gabriel Matinpoika myi Ali-Ollin pojalleen Juholle. Gabriel sanoi usean katovuoden ja karjaa kohdanneiden onnettomuuksien vuoksi ajautuneensa velkoihin. Verot olivat jääneet maksamatta, ja Gabriel oli joutunut lainaamaan viljaa ja 100 riikintaalaria setelirahassa. Juho Gabrielinpoika otti velat maksaakseen ja sai talon hallinnan sekä hevosen, seitsemän lehmää ja ajo- ja peltokalut. Lisäksi hän sai Simo Mikonpojan toisesta Ollin puoliskosta maksamatta olleet 100 riikintaalaria. Juhon tuli antaa muille sisaruksille ruoka ja vaatteet heidän tekemäänsä työtä vastaan. Syytinkinä Gabriel Matinpoika ja Greta Erikintytär pidättivät 13 kapanalan Herneahon pellon ja viiden kapanalan Rautianpellon sekä kolme niittyä. He saivat myös raivata ja kasketa uutta peltoa, joka heidän kuoltuaan siirtyisi talolle.
Gabriel oli aikoinaan vastannut isänsä veloista, ja nyt sama kohtalo oli Juholla. Juho Gabrielinpoika sai taloon ensimmäisen lainhuudon 11.11.1828 ja kiinnekirjan 11.5.1830. Jo kolmen vuoden kuluttua kiinnekirjan saamisesta hän joutui myymään talon Pyhäjärveltä kotoisin olevalle Adolf Bertilinpoika Åbergille. Itsellään Juho piti kaksi niittyä ja puoli tynnyrinalaa peltoa. Åbergin tuli antaa myyjille syytinkinä asuintupa, navetta, vanha lato, riihi, sauna, kaivo, laidun yhdessä talon kanssa, polttopuut ja muu tarvittava. Vanha Gabriel Mikonpoika sai nauttia entisiä etujaan kuolemaan saakka vuoteen 1840.
Yhteiselo Åbergin väen kanssa ei sujunut hyvin, ja riitoja ratkottiin usein käräjillä. Juho Gabrielinpoika eli vanhemmiten köyhyydessä. Hän kuoli Nurmijärvellä ollessaan vierailulla vävynsä luona. Tapahtuneesta oli uutinen Hufvudstadsbladetissa:
Lähteitä:
KA Hki Talreg. Ea: 144 Kirjeaktit KD 49/126–94/132 1816
KA Uusi astia. Sääks. alisen tk:n renov. ilmoitusasiain pk:t 1827–1829
KA Uusi astia. Sääks. alisen tk:n renov. ilmoitusasiain pk:t 1834–1837
