Saatuaan asumis- ja hallintaoikeudet Aittoniemen puoliskoihin isännät halusivat pian lunastaa tilansa perintötiloiksi. Juho Erikinpoika anoi perinnöksiostoa heinäkuussa 1862 ja Suontaustan Antti Mikonpoika marraskuussa 1864. Juho sai perintökirjan 27.2.1863 ja Antti 29.4.1865.
Jo samana vuonna kun oli saanut perintökirjan, Juho Erikinpoika myi oman puoliskonsa 800 hopearuplan kauppahintaan Hunsalan Ruotsinkylän talollisen pojalle, Fredrik Abrahaminpojalle. Juho Erikinpoika ja hänen puolisonsa pidättivät itsellään 15 miestyöpäivän taksvärkkiä vastaan seuraavat edut:
- he saivat kuolemaansa saakka asua Aittoniemen alaisessa Jokilan torpassa ja käyttää sen rakennuksia ja muita etuja eli maa-alueita Punelian ja Tyyvinahon välillä ja sieltä Sakaran salmelle
- he saisivat Majakorvesta maata raivattavaksi sekä peltoa ja niittyä tarpeen mukaan
- he saisivat laiduntaa karjaansa päätalon laitumilla
- jos torpan maat jostain syystä joutuisivat muiden omistukseen, heille annettaisiin vastaava maa-alue muualta tilan mailta tai korvauksena 200 hopearuplaa.
Maaherra oli 9.7.1863 antanut määräyksen koko Aittoniemen jakamisesta, ja halkomistoimitus aloitettiin syyskuussa 1863. Jako vahvistettiin Hämeen läänin maanmittauskonttorissa joulukuussa 1865 ja lopullisesti Lopen syyskäräjillä 1866. Aittoniemelle tulivat Jokilan ja Lahdenpään torpat, Suontaustalle Vuorensyrjä.
Jokilan entinen torppari, Juhon isä Erik Johan Mikonpoika, oli kuollut keuhkotautiin pari kuukautta ennen Aittoniemen myyntiä. Juho Erikinpoika asui Jokilassa torpparina ja myöhemmin itsellisenä kuolemaansa saakka vuoteen 1907.
Fredrik Abrahaminpoika isännöi Aittoniemeä vuoteen 1868, jolloin hän myi talon Moses Söderlundille. Söderlund puolestaan luovutti sen seuraavan vuoden alussa Joosef Heikinpoika Heikkilälle ja hänen puolisolleen Maria Charlotta Söderlundille. Vuonna 1918 Aittoniemi siirtyi H. G. Paloheimon omistukseen.
Suontausta
Jo ennen kuin Suontaustasta oli tullut perintötaio, Antti Mikonpoika oli siirtänyt tilan hallinnan pojalleen Kustaa Adolfille. Kustaan tuli lunastaa tila perintötilaksi ja maksaa vanhemmilleen 50 hopearuplaa lunastusmaksua sekä antaa vuotuinen eläke, johon kuului kolme tynnyriä rukiita, tynnyri ohraa, tynnyri kauraa ja kuusi häkillistä heinää sekä perunamaa. Syytinkiin kuuluivat myös lämpimät huoneet ja hevonen kirkko- ja myllymatkoja varten sekä ”muut seudulla tavanomaiset syytinkiin kuuluvat mukavuudet”. Kustaa Adolf Antinpoika sai tilaan ensimmäisen lainhuudon 5.4.1866. Vanhaisäntä Antti Mikonpoika kuoli lavantautiin vuonna 1868 vain 50-vuotiaana.
Kustaa Adolf Antinpojan ensimmäinen puoliso Maria Kustaava Sevon oli sukulaistyttö: Kustaa Adolfin isoisä ja Maria Kustaavan isoäidin isä oli Mikko Erikinpoika Suontausta. Avioliitossa syntyi yhdeksän lasta. Maria Kustaavan kuoltua keuhkotautiin vuonna 1884 Kustaa Adolf avioitui Topenon Yli-Heikkilästä tulleen Maria Henrika Juhontyttären kanssa ja lapsia syntyi kahdeksan lisää.
Vuonna 1876 Kustaa Adolf Antinpoika myi puolet Suontaustasta eli Vuorensyrjän torpan Henrik Johan Hellgrenille:
”sen osan, jota kutsutaan Vuorensyrjän torpaksi, se tahtoo sanoa, sen maan, joka on toisella puolella Palojokea, yhden saaren Sakaran järvestä, nimeltään ”Tiilipruukisaari” ja ”Sakaran niemen”, ilman sitä saa ostaja ottaa puut siitä maasta tällä puolella Palojokea, joka on Karhulan niityn ja kruununrajan välillä, jotka maat tekevät noin puolen Suontaustan talosta, siis 1/8 manttaalia, sovittua yhden tuhannen Suomen markan kauppasummaa vastaan.”
Vuorensyrjän torppaa oli pitänyt vuodesta 1835 Mikko Erikinpojan kolmanneksi vanhin poika, vuonna 1800 syntynyt Isak. Hänen puolisonsa Maria Gabrielintytär tuli Ollilta ja oli Aittoniemeä isännöineen Isak Gabrielinpojan sisarpuoli. Isakille ja Marialle syntyi yksitoista lasta, joista kahdeksan selvisi aikuisikään. Kolme heistä päätyi Lopenkylään ja Pappilanlääniin: Leena Kaisa, jonka puoliso oli Uusipellon ja noin vuodesta 1893 Anttilan torppari David En, Nykullan torppariksi avioliiton kautta tullut Abraham eli Aapo, sekä Antti, joka otti sukunimekseen Mäenpään ja oli muonamiehenä ja itsellisenä Nykullassa, pappilassa ja Uotilassa. Isak Mikonpojan puoliso Maria Gabrielintytär kuoli vuonna 1881 ja Isak itse 81-vuotiaana vuonna 1882.
Vuonna 1889 Kustaa Adolf Antinpoika myi hallussaan vielä olevan osan Suontaustaa Otto Fredrik Aleksanterinpojalle. Hän pidätti itsellään vain Tukkimäenmaan palstan ja muutti perheineen Mäensyrjään. Kustaa Adolf Mäensyrjä kuoli 6.12.1913.
Lähteitä:
KA Hki Perinnöksiostoasiakirjat. Dc: 6 Hämeen perintökirjataltiot 1861–1964;
Perinnöksiostoaktit Ea: 185 1863; Ea: 300 1865.
KA Uusi astia. Janakkalan tk:n renov. ilmoitusasiain pk:t 1861–1863, 1866–1867, 1875–1876, 1889.
Maanmittauslaitos, ARKKI.
