Elin Ukander

Benvik

Elin (Elina) Ukkonen, myöhemmältä sukunimeltään Ukander, saapui Benvikin pellavakäsityökouluun Kangasniemeltä 8.3.1822. Hän valmisti saman vuoden syyskuussa pidettyyn katselmukseen yhteisen kudontanäytteen Leena (Helena) Hännisen kanssa. Leena oli Benvikin neito 38 ja Elin neito 39. Blogikirjoituksesta Helena Hemmelin voi katsoa kuvat tyttöjen näytteestä ja siihen liittyvästä todistuksesta.

Oheisessa kuvassa näkyy puolestaan luettelo kaikista Benvikin neidoista, jotka saivat rahapalkinnon syyskuun 1822 katselmuksessa esitellyistä kankaista. Yhteisiä näytteitä tekivät Elinin ja Leenan lisäksi seuraavat parit: Beata Caisa Sylviander ja Otteliana Wilén (neidot 33 ja 36), Ulrica Domander ja Anna Lena Lundholm (neidot 34 ja 37) sekä Maria Gustava Essbjörn ja Maria Roos (neidot 32 ja 35). Benvikiin oli saapunut touko- ja elokuussa 1822 kolme neitoa (Benichin sisarukset ja Eva Björkfelt), joiden kudontanäytteitä katselmuksessa ei ollut esillä.

Elin oli pellavaopissa Benvikissä 2 vuotta 11 kuukautta. Viimeistä, 17.2.1825 pidettyä katselmusta varten hän kutoi 64¼ kyynärää parhaan eli kolmannen palkintoluokan kangasta. Hän sai palkinnoksi 25 pankkoruplaa 70 kopeekkaa sekä kolme pirtaa, yhden kunkin palkintoluokan kangasta varten.

Kangasniemi

Opettajatar Elin Ukander matkusti Benvikistä Turun kautta Kangasniemelle Hokan kylän taloon 5. Tammikuussa 1826 hän meni naimisiin nahkuri Matti Pynnösen kanssa. Matti Antinpoika Pynnönen oli syntynyt 15.1.1800 Kangasniemen Rekolan tilalla 1. Hänen äitinsä oli Liisa Yrjöntytär Viinikainen (1768–1823).

Elin ja Matti asuivat Kaihlamäen kylän tilalla 2, jonka nimi oli Kinni. He saivat kuusi lasta, jotka syntyivät vuosina 1828–1839. Ensin syntyivät tyttäret Amanda Mathilda, Edla Christina ja Amalia Maria ja tyttärien jälkeen pojat Johan Erik, Theodor ja Carl Gustaf.

Matti kuoli kaatumatautiin 5.4.1841. Vainajan omaisuus arvioitiin kesäkuussa 1841, jolloin todettiin, että Matin ja Elinin lapsista olivat elossa Edla Christina, Amalia Maria, Theodor ja Carl Gustaf. Kun perinnönjako suoritettiin 24.3.1842, jakokirjan alkuun merkittiin, että kuopus Carl Gustaf oli kuollut (29.8.1841).

Elin solmi kesäkuussa 1842 uuden avioliiton. Toinen aviomies, pitäjänsuutari Jonas Lästman muutti Kinnin tilalle Hankasalmelta. Jonas kuoli kuumetautiin 12.5.1859.

Kankaankudontakoulu

Kangasniemeläisillä oli jo vanhastaan hyvä maine kankaankudonnan taitajina, joten Elin Ukanderilla oli hyvä syy pyrkiä edistämään kudontataitoa ja -intoa jatkossakin. Hän perusti Kinnin tilalle kankaankudontakoulun, jota varten Talousseura myönsi hänelle 300 pankkoruplan apurahan. Hän sai apurahasta 200 ruplaa vuonna 1829 ja loput sata ruplaa vuonna 1834.

Koulun ensimmäiset oppilaat olivat kappalainen Erik Tereniuksen 9.1.1829 päiväämän kirjeen mukaan Anna Antintytär Pynnönen, Anna Juhontytär Pynnönen, Helena Juhontytär Pynnönen, Katariina Puntanen ja Eeva Pylvänäinen. Ensimmäiset kolme olivat talollisten ja viimeiset kaksi torpparien tyttäriä.

Joulukuussa 1830 Elin esitteli pitäjänkokouksessa kolmen oppilaansa kankaita. Helena Pynnösen kankaalla oli mittaa 59¼ kyynärää, Anna Helena Nojosen kankaalla 49¾ ja Valpuri Mannisen kankaalla 31¾ kyynärää. Kirkkoherra Adolf Boman lähetti samana päivänä Talousseuralle palkintoanomuksen kankaista. Anomuksen liitteenä oli kopio pitäjänkokouksen pöytäkirjasta ja todistukset kahdesta muusta kankaasta. Niistä toisen oli kutonut Katariina Puntanen ja toisen Elin Ukander. Komissiomaanmittari Gustaf G. Gideon Becker todisti 2.8.1830, että Elin oli tehnyt hänelle 47½ kyynärää pitkän kankaan. Kruununvouti Carl Anton Sanmark taas todisti 17.8.1830 ostaneensa Elin Ukanderilta 79¼ kyynärän mittaisen kankaan. Todistusten perässä oli vielä kirkkoherra Adolf Bomanin vahvistukset, joista jälkimmäisessä todettiin, että kankaan oli kutonut Katariina Puntanen. Kaikki kankaat kuuluivat ensimmäiseen palkintoluokkaan. Talousseura lähetti maaliskuussa 1831 Kangasniemelle palkintorahaa yhteensä 40 pankkoruplaa 20 kopeekkaa.

Kangasniemeläiset hakivat ja saivat kankaankudontapalkintoja säännöllisesti 1820-luvulta 1850-luvulle asti. Heidän kankaansa kävivät myös kaupaksi, mikä käy ilmi ensimmäisestä, vuonna 1848 julkaistusta suomalaisesta pitäjänkertomuksesta. Näin Axel Gabriel Corander eli A. G. Koranter siinä kirjoittaa: ”Kangasniemen pitää on kuuluisa liina- ja palttina-waatteista, joita sen ahkera ja taitawa naisväki toimittaa; niinkuin erinomattain Mikkelin markkinoilla hawaitaan.”

Talousseura osallistui pitkään Kangasniemen kutomakoulun vuokrien maksamiseen, mutta marraskuussa 1860 seura ilmoitti, ettei se enää maksa vuokria. Ilmeisesti koulun toiminta oli tyrehtynyt jo ennen sitä. Esimerkiksi vuonna 1843 Elin sai Talousseuralta vuokria varten 11 taaleria 42 runstykkiä 24 killinkiä. Samanlaista vuokranmaksutukea saivat sinä vuonna myös opettajatar Törnqvist Pälkäneeltä, opettajattaret Spiring ja Holmberg Turusta sekä opettajatar Blomqvist Tenholasta.

Elin Ukander asui Kinnin tilalla elämänsä loppuun asti. Hän kuoli 2.9.1880 vesitautiin.

Kuka oli Jonas Lästman?

Elin Ukanderin toisesta aviomiehestä näkyy Hankasalmen vuosien 1833–1843 rippikirjassa vain nimi Jonas Eriksson Lästman ja ammatti, pitäjänsuutari. Sukunimi on tullut selvästi ammatin mukaan, joten siitä ei ole apua alkuperän selvittämisessä. Kangasniemen rippikirjassa 1849–1858 Jonaksen syntymäajaksi on merkitty 18.1.1802 ja seuraavassa rippikirjassa 12.1.1802.

Avuksi tuli Kansallisarkiston Tuomiokirjahaku-verkkopalvelu. Mikkelin tuomiokunnan renovoiduista tuomiokirjoista selvisi ensinnäkin, että Jonas oli testamentannut kaksi viikkoa ennen kuolemaansa kaiken omaisuutensa poikapuolelleen Theodorille. Testamenttiasia oli esillä syyskäräjien 1859 pykälässä 133. Toiseksi Jonakselle löytyi sisarehdokas: samojen käräjien pykälässä 148 Makkolassa asuva loisnainen Eva Erikintytär Sjögren ilmoitti olevansa Jonas Lästmanin ainoa sisar ja vaati velivainajansa omaisuutta itselleen. Hän totesi veljen vaihtaneen sukunimensä ammattinsa vuoksi. Asiaa käsiteltiin useilla käräjillä vuoden 1863 syyskäräjiin asti.

Eva Erikintytär Sjögren on Kangasniemen rippikirjoissa esimerkiksi Makkolassa ja Paappalassa. Hänen syntymävuotensa on 1799. Hän on 1850-luvun rippikirjoissa kerjäläinen (betlare), joka on saanut jossain vaiheessa aviottoman lapsen (Qp, qvinnsperson).

Evan syntymää en ole löytänyt HisKistä, mutta Petäjävedellä syntyi 12.11.1802 Jonas-niminen poika. Hänen vanhempansa olivat eron saanut sotilas Eric Sjögren ja Maria Yrjöntytär. Jonakselle syntyi vuonna 1806 sisko nimeltä Helena, mutta hän kuoli alle vuoden ikäisenä.

Eric värväytyi Hämeen läänin jalkaväkirykmentin Jämsän komppanian Kintauksen ruotuun vuonna 1760 ja sai eron 29 palvelusvuoden jälkeen. Viimeisessä katselmuksessa todetaan, että hän osallistui urheasti Puumalan kahakkaan (kesäkuussa 1788) ja Ruskealan taisteluun (toukokuussa 1789). Vuoden 1805 pääkatselmuksessa hänet mainitaan eläkkeensaajien luettelossa. Eric kuoli Petäjävedellä vuonna 1811 ja Maria vuonna 1817.

Lähteitä:
KA STA, Gs:13 Tositteita pellavanviljelyrahaston tilitykseen Benvikin
pellavakäsityölaitoksesta näytteineen 1821–1822.
KA STA, Gs:14–51 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1822–1864.
Kansallisarkiston Tuomiokirjahaku. Mikkelin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat: syyskäräjien 1859 §133 ja 148.
Koranter A. G. 1848, Kertoelma Suur-Sawosta eli Mikkelistä, s. 27. Luettavissa verkossa.
Manninen Antero 1953, Kangasniemen historia 1, s. 252–253. Kirja on digitoitu ja on luettavissa digi.kirjastot.fi-palvelussa.
Ruotsin valtionarkiston verkkopalvelu.
ÅAB FHS, B I 24; D XXIII 11.

Artikkelikuvassa pienikokoinen, maalaamaton vinorukki. Museovirasto. Suomen
kansallismuseo. Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat. CC BY 4.0.