Lopen syyskäräjillä vuonna 1832 oli käsiteltävänä saman vuoden heinäkuussa annettu julistus:
Pappilan tilanhoitaja kirkkoherra Strandberg, Uotilan rusthollin omistaja nimismies Tammelander, Taarin omistaja C. G. Laurentz, lautamies Abraham Pietilä, talolliset Erik Johan Kurki, Elias ja Johan Ilkola, talollisen leski Maria Simontytär Ättys ja Mäkelän puustellin tilanhaltija (lampuoti) Simo Erikinpoika esittävät syyskäräjillä käsiteltäväksi, että kaikenlainen kalastus kylän yhteisellä vesialueella kiellettäisiin sakon uhalla muilta kuin kylän tilanomistajilta ja -haltijoilta. Niiden, joilla on asiaan huomautettavaa, tulee esittää käräjillä vastalauseensa.
Hyvikkälässä 21. heinäkuuta 1832
And. Leon. Nystedt
toimeksi saaneena
Vain lukkari Lindberg esitti vastalauseensa ja ilmoitti haluavansa säilyttää kalastusoikeutensa. Se sopi asianosaisille, ja oikeus päätti uhkasakon määräämisestä muilta osin esityksen mukaisesti. Ennen määräyksen voimaantuloa se tuli kuuluttaa Lopen kirkossa.
Seuraavan vuoden syyskäräjillä kruununnimismies Otto Tammelander syytti torppari Erik Reinholdinpoika Heikkilää luvattomasta kalastuksesta. Syytteen mukaan Erik Heikkilä oli kesäkuussa vetänyt nuottaa kylän yhteisellä vesialueella ja saanut saaliikseen viisi naulaa eli runsaat kaksi kiloa lahnoja ja saman verran pikkukalaa. Tammelander muistutti, että järvellä saivat kalastaa vain kylän tilanomistajat ja -haltijat sekä lukkari Johan Jakob Lindberg, ja vaati nyt Erik Heikkilälle määrättäväksi sitä 15 hopearuplan uhkasakkoa, jonka kihlakunnanoikeus oli luvattomasta kalastuksesta määrännyt syyskäräjillä 1832 ja joka oli saman vuoden marrraskuun 2. päivänä luettu saarnastuolista seurakuntalaisille tiedoksi.
Erik Heikkilää edusti kaupunginvouti Gustaf Magnus Holmberg. Hän myönsi päämiehensä kalastaneen järvellä, mutta väitti, että Heikkilälle oli edellisvuoden talvikäräjillä esillä olleessa kiistajutussa annettu oikeus kalastukseen. Tammelander kiisti tämän, jolloin Holmberg sanoi päämiehensä voivan vahvistaa luvan.
Asia siirrettiin seuraaville käräjille. Vuoden 1834 talvikäräjille Erik Heikkilä tai hänen edustajansa eivät kuitenkaan saapuneet. Oikeus langetti Heikkilälle poisjäämisestä viiden hopearuplan sakon, joka varojen puutteessa voitiin korvata kahdeksan päivän vankeudella, ei kuitenkaan vedellä ja leivällä.
Päätös asiassa saatiin aikaan syyskäräjillä 1834. Erik Heikkilä ei pystynyt näyttämään kalastusoikeuttaan toteen, joten oikeus määräsi hänelle kyseisen 15 hopearuplan uhkasakon jaettavaksi kruunun ja nimismies Tammelanderin kesken. Varojen puutteessa sakko voitiin korvata kolmen viikon vankeudella. Lisäksi Erik Heikkilän tuli korvata saamansa kalansaalis kymmenellä killingillä taalariseteleinä (RGS) sekä maksaa Tammelanderin oikeudenkäyntikulut kaksi ruplaa 16 kopeekkaa.
Kalastuksesta Lopella
Lopella vuonna 1872 syntynyt arkeologi Julius Edvard Ailio (ent. Ax) kertoo entisaikojen nuotanvedosta tutkimuksessaan ”Kalastuksesta Lopen pitäjässä”. Nuottalajeja on useita:
Eri nuattalajeja on: hautanuatta, rantanuatta, selkänuatta, tarvinnuatta, norssinuatta (siniäisnuattta) y. m. – – Nuattaa veretään toss Juhaninpäivän aikaan ja ennenkin mut myähemmin tuppaa tuleen ruohoja joukkoo. Kutuaikoina pruukataan nuattaa vetää useina öinä perätysten – –.
Ailio oli myös kerännyt muisteluita entisajan kalastustaioista:
Nuatat, verkot y. m. pyyrykset on esi kylvöttävä hyväss löylyss ennenku niillä ruvetaan kalastaan, sillä se tuottaa paremman onnen.
Kun kalaan lähtee ei saa ämmä tulla vastaan, sillä se on paha enne. Mutta jos tulee hevosmiäs, sika taikka taas hyvin pahatapainen nainen vastaan, oli se kovasti hyvä. Sen vuoksi kääntyivät vanhat kalamiehet ennen muinen heti ympäri, jos tuli ämmä vastaan tai kaartoivat hyvin kaukaa pitkin metsiä.
KA Astia. Sääksmäen al. tk:n renov. varsinaisten asiain tuomiokirjat. Lopen syyskäräjät 1832, syyskäräjät 1833, talvikäräjät 1834, syyskäräjät 1834. Sakkoluettelot sk 1834.
Ax, J. Ed. 1890: Kalastuksesta Lopen pitäjässä. Loppi-seura 1997.
