Uutiset omituisista tai hauskoista tapahtumista kiersivät ennenkin sanomalehdissä ympäri maan. Tämä alun perin Aamulehdessä ollut uutinen julkaisiin muun muassa Hämäläisessä 9.4.1892:
Hauska löytö. Wiime wiikolla, kun eräs matkamies kulki Tampereelta Karkkuun päin ja oltuaan yötä Tyrkkölän Räikällä Pirkkalassa, jatkoi matkaansa seuraawana päiwänä, kulkien noin puoli kilometriä metsäistä talwitietä, oli hänen reessään olewa kahwisäkki käynyt kiinni johonkin kantoon ja siihen tullut jonkinmoinen aukko, josta kahwia oli tielle warissut oikein ”Porwoon mitalla.”
Seuraawana aamuma eräs työhön menossa olewa mies sattui huomaamaan kahwia tiellä. No, ei muuta neuwoksi kuin ottaa nenäliina taskusta ja hattu päästä ja ruweta kahwia kokoamaan. Saatuaan molemmat täyteen juoksi hän kotiinsa, joka olikin lähellä. Sieltä sitten tuli waimo lapsineen kahwia luudan kanssa lakaisemaan. Ja kun päiwä kului puolille, oli 18 waimoa täydessä toimessa. Siinäkös sitä oli ”plätinää”, kumma kun eiwät riidelleet! Kahwia oli paljon warissut, koska yksi sai 14 naul., yksi saawillisen, josta kumminkin oli enemmät puolet lunta seassa, sekä usea naulan ja puoli. [ 1 naula = n. 425 g.] Kyllä nyt kelpaa niitten akkojen istua kahwi-pöydän ääressä, mutta paha kun eiwät ole löydöstään mitään suurempaa ilmoitusta tehneet, keskenänsä ainoastaan siitä puhuneet. Kahwia oli noin 3 kilometr. matkan. ”Kyllä wielä löydetään”, tuumii akat, ”kun suoja tulee.” (Aamul.)
Kahvinpaahdin eli prännäri. Suomen Kansallismuseo. Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat. Museovirasto.finna.fi. CC BY 4.0.
Kahvi ostettiin raakapapuina, jotka täytyi ensin pestä ja kuivata. Pavut paahdettiin prännärillä avotulella tai hiilloksella ja levitetttiin sanomalehden päälle kuivumaan. Jäähtyneitä papuja säilytettiin tiiviissä pussissa tai purkissa ja jauhettiin huhmaressa tai kahvimyllyllä aina tarpeen mukaan.
Seuraava juttu tuli vuonna 1900 Amerikasta saakka:
Mieluisa löytö. Muuan liikemies läksi waimonsa kera äskettäin, ensin käytyään teatterissa, erääseen Bostonin hotelliin illalliselle. He tilasiwat aluksi muutamia ostroneita, ja niitä syödessään mies löysi yhden ostronin sisältä 84,000 mkan arwoisen helmen. Hänellä ei ollut syytä katua illanwiettoaan.
Hämeen Sanomat 25.6.1900 no 71.
Seuraava Hämeen Sanomien uutinen puolestaan kulkeutui rapakon taakse ja julkaistiin Yhdysvaltain Sanomissa 16.10.1888. Amerikansuomalaiset lehdet julkaisivat runsaasti entisen kotimaan uutisia.
Outo löytö. Meille kirjoitetaan Hausjärweltä: Kun eräs renkimies J. Lehtonen meni t. k. 22 päiwänä Ryttylän metsään, hän tapasi siellä noin 400 hengellistä kirjaa puun juurella. Lieneekö ollut tarkoituksena polttaa ne, kun oli tyhjä tulitikku ja paperossilaatikko wieressä, puoleksi palaneina. Tämä kumma juttu waatii selwitystä. L.
Hämeen Sanomat 25.9.1888 no 77.
Rahalöytöjä on lehtiuutisista päätellen tehty paljon. Useimmat rahalöydöt ovat kulkijoiden hukkaamia pikkusummia tai vanhoja, maahan hautautuneita kolikoita. Turun poliisiasema oli hieman epätavallisempi rahakätkön paikka:
Hämmästyttävän löydön teki maanantai-aamuna eräs Turun etsiwän poliisin konstaapeli. Kun hän oli aikeissa tehdä tulta etsiwän osaston huoneuston etehisen uuniin, tuumasi hän sytykkeenä käyttää muuatta paperitukkua, joka oli pistetty uunin ja seinän wäliin. Mutta arwatkaa miehen hämmästys, kun hän paperitukun esiin wedettyään huomasi sen olewan kimpun – Suomen pankin setelirahoja! Niitä oli monen arwoisia ja nousiwat yhteenlaskettuina melkoiseen summaan. Luultawasti on joku etsiwään osastoon kutsuttu henkilö, lähempää tarkastusta pelätessään, kätkenyt setelikimpun mainittuun paikkaan, josta hänelle ei enää ollut tilaisuutta ottaa takaisin arwattawasti luwattomalla tawalla hankittua omaisuuttansa.
Työmies 18.11.1901 no 267.
Konstaapeli hyötyi tästä löydöstään, kerrotaan lehdissä seuraavana vuonna:
Näpsä löytö. Wuosi takaperin löysi etsiwän osaston poliisikonstaapeli J. W. Aalto Turun etsiwän poliisiosaston eteisestä muurin takaa seteleitä yhteensä 1,410 mk. Kun rahoille wuoden ja yön kuluessa ei ole ilmestynyt muita omistajia kuin maakauppias G. D. Hagman Kemiöstä eikä hänkään ole woinut näyttää toteen oikeuttaan, waikka juttu on oikeudessakin ollut tutkittawana, on konstaapeli Aalto saanut pitää rahat hywänään.
– U. A.
Uusi Suometar 20.11.1902 no 270.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämäläinen 9.4.1892 no 29. Hämeen Sanomat 6.2.1901 no 15, 25.6.1900 no 71 ja 25.9.1888 no 77. Yhdysvaltain Sanomat 16.10.1888. Työmies 18.11.1901 no 267. Uusi Suometar 20.11.1902 no 270. Linkit tekstissä.
Artikkelikuva: Vanha kahvimylly 1800-luvulta.
