Uhkapeli korttiloilla

Joensuun raastuvanoikeudessa hoideltiin joka maanantai melkoinen määrä asioita. Leivättömän pöydän ruokalistalla oli viikosta toiseen pureksittavana enimmäkseen vain puisevanmakuisia kauppasaamisia ja iänikuisia vekseleitä, välissä korkeintaan muutama kyllästyttävä juopumus. Jokainen laji silti käytiin läpi uutteran perinpohjaisesti.

Pöytäkirjojen lukija voisi melkeinpä kuvitella, että silloin harvoin kun tarjolle tuli jotain vähän erikoisempaa vaihtelua, sitä sitten maisteltiinkin todella hartaasti ja imettiin nautinto irti mahdollisimman tarkkaan.

Mutta aikaahan oli istua koko pitkä maanantaipäivä (jos ei riittänyt, jatkettiin tiistaina). Pöytäkirjan toimittajan kynä oli luistava ja ruutupaperi halpaa – joten mikäpä ettei!

Wuonna 1888. Toukokuun 14 päivänä, kokoontui Raastuvanoikeus Joensuussa Raatihuoneelle. Saapuvilla olivat Porimestari Alfred Nysten, sekä Raatimiehet Juhana Nousiainen ja Simo Hirvonen.

                        Pöytäkirjan toimitti Porimestari Nysten.

  – – –
§: 6

Kaupunginviskaali Niilo Henrik Aschan lausui virkansa puolesta ja Poliisi-konstaapeli Jooseppi Leväisen ilmiannosta vastaan Kauppias Juhana Reijosta, Kansakoulun opettajaa Antti Ryynästä, sekä kelloseppää Pekka Miettistä, kaikki tästä kaupungista, ynnä entistä Maakauppiasta Juhana Hirvosta, Niemisen kylästä Rääkkylän pitäjätä, että vastaajat pitkin matkoja ja viimeistäinkin viime Huhtikuun 27 pnä iltapäivällä olivat Juho Reijosen oluenanniskelu paikassa tässä kaupungissa, harjoittaneet uhkapeliä korttiloilla aina seuraavaan päivään asti, josta syyttäjä nyt vjille vaati laillista edesvastausta, vastaaja Juhana Hirvosta sitä paitsi siitä että hän sanotussa tilaisuudessa oli humalassa; antaen Viskaali Aschan vjain Juhana Reijosen, Antti Ryynäsen ja Pekka Miettisen maineesta papintodistukset, mitkä osoittivat että nämät olivat kaikki hyvänmaineisia.

Wastaajat, jotka tänne olivat saapuneet itse kukin persoonallisesti, paitsi vja Juhana Hirvonen, minkä puolesta tähän esiintyi Kauppias Pekka Hakkarainen, laillisen valtakirjan nojassa, kuulusteltiin asiassa ja kertoivat, että he mainittuna päivänä sattuivat tulemaan Juho Reijosen oluenanniskeluun tässä kaupungissa, ja että he vaan piloillansa pelasivat erästä korttipeliä, nimeltään ”yksi kaksi kolme”, vaan ettei siinä käytetty isompia satsia kuin viisi penniä, ja että panos, kuin monta miestä siinä osaa ottivat, tavallisesti nousi kahteenkymmeneen penniin, jonkun kerran vähän korkeampaan, vaan ei milloinkaan markkaa enempään; minkä vuoksi ja kuin tämmöistä peliä ei voinut lukea uhkapeliksi, vastaajat anoivat päästä kanteesta vapaaksi. Mitä sitten tulee vaatimukseen Hirvosta vastaan juoppoudesta, niin asianajaja Hakkarainen kielti siinä olevan minkäänlaista perää, ehken vastaaja Hirvonen oli vähän olutta maistellut ja sittemmin myöhemmin iltasella muiden vjain kanssa juonut yhden putelin punssia vja Juho Reijosen yksityisessä huoneessa, mistä Juhana Hirvonen kumminkaan ei voinut päihtyä.

Wiskaali Aschan ja ilmiantaja Levänen katsoivat tätä peliä uhkapeliksi, vaan jos Raastuvan Oikeus sitä ei uhkapeliksi lukisi, niin oli korttipeli kumminkin Kuninkaallisen kiellon mukaan Elokuun 2. päivältä 1798 tukkunaan kielletty krouveissa ja ravintopaikoissa, kellaripaikoissa ja kahvihuoneissa, johon luokkaan oluenanniskelupaikat epäilemättä ovat luettavat, jonka vuoksi syyttäjä ja ilmiantaja, siinä tapauksessa että vjia ei voitaisi uhkapelistä edesvastaukseen langettaa, asioivat vjain tuomitsemista mainitussa Kuninkaallisessa Kiellossa määrättyyn sakkoon; ja nimitti ilmiantaja Levänen asiassa todistamaan Mökkiläisen Juho Paavonpoika Puhakan, Kirjurit Sakari ja Aleksander Gustafssonin ynnä Edvard Wahlströmin, entisen kauppiaan Juho Laitisen, Työmiehen Paavo Huovisen, Lesken Maria Stiina Immosen, Kaupunginpalvelia Paavo Kauppisen ja Merimiehen Mikko Paavilaisen, jotka tulivat saapuville kaikki, paitsi Juhana Laitinen, joka manaamattomana oli poikessa ja Maria Stiina Immonen, vaikka hän oli tänne manattu Kaupunginpalvelia Paavo Kauppiselta Työmiehen Wilhelm Rummukaisen läsnä ollessa, kuten Kaupunginpalvelia Kauppinen siitä nyt todisti.

Esteeksi tjaa Juho Puhakkaa vastaan, ilmoittivat vastaajat, että Puhakka on asian ilmiantaja ja siis jäävillinen asiassa todistamaan, ja kuin Poliisi-konstaapeli Leväinen tätä ei voinut kieltää, niin näki Raastuvan Oikeus erikseen julistamalla päätöksellä, jota vastaan tyytymättömyyttä ei ilmoitettu, hyväksi 7.§:n mukaan Oikeudenkäymiskaaren 17. luvussa, julistaa Juho Puhakan esteelliseksi asiassa todistamaan, minkä merkittyä muut saapuville tulleet todistajat saivat, hyvämaineisina ja esteettöminä, vannoa vierasmiehen valan, jonka arvosta muistutettuina, he erikseen kuulusteltiin ja kertoivat:

1si/ Sakari Gustafsson: viime Huhtikuun 27. päivänä heti puolen päivän perästä menneensä vja Juhana Reijosen oluenanniskelupaikkaan, tässä kaupungissa, ja siellä nähneensä vjain anniskeluhuoneessa tiskin ääressä pelaavan korttia, mikä peli oli nimeltä ”yksi kaksi kolme” ja niin edespäin aina kuninkaaseen asti, ja oli satsi tavallisesti ollut viisi penniä, vaan kuin useimpia henkilöitä pitivät samalle kortille ja he välistä panivat vähän suuremman satsin, niin nousi panos välistä viiteenkymmeneen ja aina kahdeksaankymmeneen penniin asti, mutta että todistaja, joka kello 4. aikana iltapäivällä läksi anniskelusta pois, ei tietänyt mitä siellä sen perästä tapahtui, ja olivat vastaajat kaikki silloin olleet selviä. Seuraavana päivänä viime Huhtikuun 28. pnä meni tja uudestaan sanottuun oluenanniskelupaikkaan, jossa todistaja kumminkaan silloin ei nähnyt muuta kuin vja Juhana Hirvosen, joka viimemainittu makasi vja Reijosen yksityisessä huoneessa lattialla, mutta jos Juhana Hirvonen silloin oli humalassa eli ei, siitä todistaja ei huomannut, etenkin kun tja itse silloin oli vähän päihtyneenä. Todistaja, joka myödytti kertomuksensa oikein pöytäkirjaan otetuksi, astui ulos pyytäen päiväpalkkaa.

2si/ Aleksander Gustafsson: viime Huhtikuun 27. päivänä kello 4. ja 5.den välillä iltasella menneensä edellämainittuun oluenanniskelu paikkaan, missä vjat tiskin ääressä pelasivat semmoista peliä kuin edellinen todistaja Sakari Gustafsson oli kertonut, vaan tja ei nähnyt pelissä kerrallaan menevän enemmän kuin korkeintaan kuusikymmentä penniä, ja olivat vjat silloin aivan selviä paitsi vja Juhana Hirvonen, joka näytti olevan vähän liikutettu väkijuomilta. Todistaja, joka anniskelupaikassa viipyi ainoastaan vähäisen aikaa, ei tuntenut mitä hänen lähtemisensä perästä siellä oli tapahtunut, ja astui ulos, vaatien palkkaa jalkavaivoistansa. –

3si/ Edvard Wahlström: noin 4. aikana käyneensä kysymykseen tulleessa oluenanniskelussa, jossa vjat tiskin ääressä enemmän leikillään pelasivat semmoista korttipeliä, kuin tja Sakari Gustafsson on todistuksessaan kertonut, ja ett’ei tja nähnyt kerrallaan pelissä menevän enemmän kuin yhden markan, sekä että peliä aina alotettiin viiden pennin satsilla. Todistaja, joka ei huomannut ketään vjista humalassa, oli kohta lähtenyt anniskelusta pois ja ei tietänyt siis mitä siellä myöhemmin olisi tapahtunut. Kerrottu; myödytetty, meni ulos, anoen palkintoa Oikeudessa käymisestään.

4si/ Paavo Huovinen: viime Huhtikuun 27. pnä iltapuolella käyneensä useimpia kertoja vja Reijosen olutmyömälässä ja siellä havainneensa vjain pelaavan korttia tiskin ääressä silleen kuin edelliset todistajat olivat kertoneet, mutta kerran käydessään nähneensä vja Miettisen voittavan yhdellä kertaa kolmatta markkaa, missä todistuksessaan Huovinen, vjain kiistoa vastaan, pysyi vakavana.

5si) Paavo Kauppinen: ei tietänyt korttipelistä mitään, mutta kertoi ilmi-antajan pyynnöstä seuraavana päivänä eli Huhtikuun 28. pnä puolen päivän aikana käyneensä vja Reijosen kortteerissa vastaaja Juhana Hirvosta manaamassa, vaan ei saaneensa Hirvosta, joka makasi Reijosen yksityisessä huoneessa, valveelle, vaikka häntä monin miehin koetettiin havauttaa, mutta jos Hirvonen makasi niin raskaasti juoppoudesta eli väsymyksestä, sitä ei todistaja huomannut kuin Hirvonen ei silmiäänkään avannut. Todistaja pyyti päiväpalkkaa ja astui ulos, myödyttäen kertomuksensa oikein pöytäkirjaan otetuksi.

6) Mikko Paavilainen: viime Huhtikuun 27. päivänä noin 10. aikana iltasella nähneensä vastaajain pelaavan tja Sakari Gustafssonilta mainittua peliä, ja siinä kerrallaan aina käytetyn lanttia noin viiteenkymmeneen penniin asti, vaan tja ei huomannut muita vjia ryypyssään olevan kuin vja Hirvosen; kerrottu; myödytetty, meni ulos, pyytäen päiväpalkkaa.

Wastaaja Ryynänen anoi nyt että kanne perättömänä jätettäisiin huomioon ottamatta, ja että ilmiantaja Levänen, joka on saattanut semmoisen kanteen matkaan että vja Ryynänen  [kansakoulunopettaja] olisi viipynyt oluenanniskelu paikassa toiseen päivään saakka, sekä niin muodoin alentanut vastaaja Ryynäsen mainetta, siitä tuomittaisiin edesvastaukseen.

Ilmiantaja Levänen arveli vja Ryynäsen edesvastausvaatimukseen ei olevan ainettakaan, ja pyyti asiata jatkettavaksi, saadaksensa tilaisuutta vast’edes tuoda lisänäytöksiä asiassa; minkä merkittyä asialliset käskettiin astumaan ulos, siksi aikaa kun Oikeudessa, keskusteltua,

Määrättiin:

Pöytäkirjassa mainitusta syystä jatketaan asia syyttäjän ja ilmiantajan ajettavaksi maanantaina ensitulevan Heinäkuun 23. pnä kello 10. päivällä, jolloin vjat olkoot kukin haennan uhalla saapuvilla, ja mihin Maria Stiina Immonen on omilla varoillansa noudettava, josta syyttäjä huolta pitäköön. Siihen tuokoon syyttäjä ja ilmiantaja mitä todistuksia heillä asiassa vielä lienee; ja tahtoo Raastuvan Oikeus asiata päättäessään lausua tjilta vaadituista palkkoista. Julistettiin. 

Mitä nämä ukkelit mahtoivat pelailla? Jos teillä on parempaa tietoa, kertokaa!
Piirtäjän arvaus on pahamaineinen ja syystäkin kielletty ”kolmen kortin Monte”.
Se oli näppärien katuhuijareitten perinteikäs keino nyhtää rahoja ohikulkijoilta,
mutta noin niinkuin rehellisesti pelattuna se voisi kyllä hyvinkin sopia
olutpöhnäisten juomaveikkojen ajantappoon – pikkukolikoillapa tietenkin…
(Työmiehen päiväpalkka oli parin markan tienoilla.)

Asian käsittely jatkui 23.7.1888.

– – –

§: 8.

Kun ROs edelleen otti tutkittavaksensa ­–  –  –.

Entiset asiassa syntyneet pöytäkirjat luettua, antoi syyttäjä Aschan Oikeuteen Juho Hirvosen mainetodistuksen, joka tähän kopioitiin ja oli näin kuuluva:

(katso liitettä §: 8)

minkä luettua syyttäjä nimesi asiassa todistajiksi ennen nimitetyn Maija Stiina Immosen ja entisen Kauppiaan Juhana Laitisen sekä Palveluspiian Anni Partasen, jotka muut, esille kutsuessa, saapuville tulivat, paitsi Anni Partanen, ehkä hän tähän manattu oli Kaupunginpalvelia Paavo Kauppiselta, Nahkurin Heikki Tammisen läsnä ollessa, kuten Kauppinen nyt, kysymyksen johdosta, todisti. –

Wja Reijonen ilmoitti nyt esteeksi tjaksi nimitettyä Anni Partasta vastaan, että Anni Partanen on Reijosen yksityinen palvelija, ja sentähden jäävi asiassa todistamaan, jota vastaan ilmiantaja Levänen sanoi tahtovansa Anni Partasta tjana kuultavaksi ainoastaan vja Hirvosen juoppoudesta, jossa suhteessa Leväinen arveli Anni Partasen jäävittömäksi, minkä merkittyä aset astuivat ulos, siksi kuin Oikeudessa keskusteltiin ja tehtiin seuraava

Ratkaisu:

Ylempänä mainitun esteen muistutuksena on ROs ottanut ratkaistavaksensa, ja katsoo Anni Partasen kuulustelemisella mainitussa suhteessa nyt ilmoitetun jäävin tosin ei olevan esteenä, vaan kun Anni Partasen kuulusteleminen, asian nykysessä muodossa, ei ole tarpeellista, niin raukenee enempi lausunto hänen suhteensa. Julistettiin; eikä tyytymättömyyttä päätöstä vastaan ilmoitettu.

Ylempänä mainitut, nyt tähän saapuneet tjat annettiin, kun estettä heille ei ollut tiettävissä ja heidän puhdas maineensa Oikeudessa oli tunnettu, vannoa tavallinen tjan vala, jonka tehtyä ja huomautettua valan arvosta, he, erikseen kuultuina, todistivat:

1ksi) Maija Stiina Immonen: vja Hirvosen ilmoitettuna aikana ja tilaisuudessa olleen väkevistä juomista päihtyneenä, että hän makasi lattialla vjan Reijosen kortteerissa, eikä voinut nousta siitä ylös, ehkä poliisi Levänen häntä siihen taivutti. – Muuta ei. Astui ulos.

2ksi) Juhana Laitinen: Ei tietänyt mitään tähän asiaan ja astui ulos, anottua tjan palkkaa.

Syyttäjä Aschan’in ja ilmiantaja Leväsen pyydettyä lopullista päätöstä asiassa ja vjien huomautettua, että he syytetyssä tilassa pelasivat ainoastaan huviksi korttia, annettiin aset astua ulos, siksi, kuin Oikeudessa keskusteltiin ja tehtiin seuraava

Päätös:

ROikeus on tämän asian tutkinut, ja näkee selvästi toteutetuksi, että vja Hirvonen mainittuna aikana ja ilmoitetussa paikassa oli humalassa sekä että kaikki vjat kyseessä olevassa tilaisuudessa ovat vja Reijosen oluenanniskelussa tässä kaupungissa pelasivat korttia, vaan ei kuitenkaan uhkapeliä, mutta kun kaikenlainen korttipeli ravintolapaikassa krouvissa on kielletty, niin katsoo ROs lailliseksi sääntöjen nojassa Kuninkaallisessa asetuksessa Elokuun 2 pvtä 1792, ja Keisarillisen asetuksen Touk 20 p 1859 tuomita vjat Juho Reijosen, Antti Ryynäsen, Pekka Miettisen ja Juho Hirvosen, itse kunkin, vetämään luvattomasta korttipelistä ravintolapaikassa, sakkoa kymmenen taaleria, tai ole sakkoa yhdeksäntoista markkaa 20. penniä, sekä erittäin sakoittaa vja Juho Hirvosta ensikertaisesta juopumuksesta kaksitoista markkaa, jotka luvattomasta korttipelistä tuomitut sakot jaetaan tasan ilmiantaja Leväselle ja lastenkasvatuslaitoksen, tässä kaupungissa, välillä lastenhuonerahastolle Suomessa, mutta ne juopumuksesta syntyneet sakot ilmiantajan ja tämän kaupungin köyhäin välillä, tahi, varojen puutteessa niitä suorittaa, sovitetaan Juho Reijoselta, Antti Ryynäseltä ja Pekka Miettiseltä, itse kultakin, neljän päivän, sekä Juho Hirvoselta kahdeksan päivän vesileipä vankeudella; ja velvoitetaan vjat, yhdessä, tai se heistä, jolla vaan niin paljon varoja sattuu löytymään, korvaamaan asiassa kuultujen tjien kulungit ja siinä suhteessa maksamaan Sakari Gustafsson’ille kaksi markkaa, Aleksander Gustafsson’ille kaksi markkaa, Edvard Wahlström’ille kaksi markkaa, Paavo Kauppiselle kaksi markkaa, Mikko Paavilaiselle yhden markan, Maija Stiina Immoselle yhden markan ja Juhana Laitiselle kaksi markkaa, joihin palkkioihin, ellei niitä heti mielisuosiollisesti suoriteta, vielä lisätään lunastukset tämän pöytäkirjan lyhennetyistä otteista ja ulosottokäskyistä.

Mitä sitten tulee vja Ryynäsen asiassa tehtyyn edesvastauksen vaatimukseen, niin, ja kun ROs ei voi huomata, että Ryynästä millään tavalla olisi loukattu, jätetään Ryynäsen vaatimus sillensä. – Julistettiin.

Joensuun RO 23.7.1888

Lähde:
KA Jns, Caa:32–33 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1888 I ja II.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *