Koroiskylän asukkaat 1890, osa 3

Koroiskylän asukkaiden esittely jatkuu. Selitys kirjoituksen rakenteesta on osassa 1. Kirjoituksen lopussa tulee esiin muutamia valaisevia tietoja isoisoisästäni Jaakko Jaakonpoika Juntosta eli Inkilästä (1831–1884).

Korois 7 ja 8, Inkilä ja Tuokila, 3/8 manttaalin perintötalo

Jaako Jaakonp. perilliset. Leski Anna 31. L. Heikki 59. Jaako 64. v. Maria 60. l. 1-0. Matti 68. Pekka 71. Hanna 73. vävy Juho Pekka Sunnari 58. v. Maria 61. l. 3-0. P. Iita Remali 72.
Mäkt. Pekka Aapo Hurtig 24. yliikn. v. Anna 24 yliikn.
Hkt. Priita Kaisa Näätä 60. L. 0-2.

Jaakko Jaakonpoika Juntto eli Inkilä oli syntynyt Kemin Karjalahdella Junton talossa 4.7.1831 ja kuollut 52-vuotiaana 4.2.1884. Jaakon toinen vaimo oli Kemin Karjalahdella 13.12.1831 syntynyt Anna Kreeta Heikonen. Jaakon ensimmäinen vaimo oli Anna Kreetan sisar Matilda Magdalena, jonka syntymäaika oli 1.4.1826. Hän oli 2.9.1859 syntyneen Heikin äiti.

Jaakon ja Anna Kreetan lapsista Inkilän ja Tuokilan perintötilalla asuivat vuonna 1890 pojat Jaakko, Matti ja Pekka sekä tyttäret Maria Liisa ja Hanna. Jaakko oli syntynyt 2.4.1864, Matti 31.5.1868 ja Pekka 27.1.1871. Maria Liisan syntymäaika oli 26.8.1861 ja Hannan 24.5.1873.

Vuonna 1864 syntynyt Jaakko Jaakonpoika Inkilä meni 22-vuotiaana naimisiin Maria Matintytär Mattisen (Kaupin) kanssa. Maria oli syntynyt Tervolassa 21.12.1860. Hänen vanhempansa olivat Matti Tuomaanpoika Mattinen ja Eeva Liisa Juhontytär Jauho. Matti oli syntynyt Rovaniemellä ja Eeva Liisa Alapaakkolassa. Jaakolla ja Marialla oli vuoden 1890 henkikirjoituksen aikaan yksi poika, 1887 syntynyt Matti Väinö Johannes.

Vuonna 1861 syntynyt Maria Liisa Jaakontytär Inkilä vihittiin huhtikuussa 1884 Juho Pekka Sunnarin kanssa. Juho Pekka oli syntynyt Alapaakkolan Putaansuun talossa 20.1.1858. Hänen äitinsä oli Maria Kustaava Kaapontytär Putaansuu ja isänsä Matti Anna-Kreetantytär Raappana. Matti oli syntynyt Rovaniemellä. Maria Liisalla ja Juho Pekalla oli vuonna 1890 kolme poikaa: vuosina 1884–1889 syntyneet Juho Aapo, Sakari Vilhelm ja Matti Albanus.

Piika Iita Kaisa (Ida Katariina) Remali (Rimali) syntyi 8.11.1872 Saara Kaisa Pekantytär Rimalin aviottomana lapsena. Iita Kaisa meni vuonna 1897 naimisiin Kemin pitäjässä vuonna 1869 syntyneen Matti Aleksanteri Heikinpoika Annalan kanssa. Kemin 1910-luvun rippikirjassa todetaan Matin olleen kauan Amerikassa, ja sinne vaimo ja lapsetkin muuttivat.

Mäkitupalainen Pekka Aapo Hurtig oli syntynyt Kemin Liedakkalassa 12.5.1824 Abram Hurtigin ja Liisa Niemen perheeseen. Vuonna 1846 hän meni naimisiin piika Anna Kreeta Pekantytär Ämmän kanssa. Anna Kreeta oli syntynyt Ilmolassa 27.2.1824. Pekka Aapo Hurtig kuoli syyskuussa 1891 ja Anna Kreeta vuonna 1904.

Huonekuntalainen Priita Kaisa Näätä oli syntynyt 8.9.1860. Hän oli edellä mainittujen Pekka Aapo Hurtigin ja Anna Kreeta Ämmän tytär. Tapaninpäivänä 1883 Priita Kaisa Hurtig ja Pekka Aleksanteri Näätä menivät naimisiin. Heille syntyi kaksi tytärtä, jotka on kirjattu tässä henkikirjassa äitinsä luo. Pekka Aleksanterin tapaamme sarjan seuraavassa osassa.

Jaakko Junton perintö

Helmikuussa 1884 kuolleen Jaakko Jaakonpoika Junton eli Inkilän jälkeen toimitettiin perunkirjoitus saman vuoden maaliskuussa. Perukirjassa luetellaan sivukaupalla mielenkiintoisia tavaroita, varoja ja velkoja. Karjaa oli yhteensä 1 289 markan arvosta. Tammahevonen oli arvoltaan 200 ja ruunahevonen 180 markkaa. Lehmistä arvokkaimpia olivat Hertta (80 markkaa) ja Äpyli (70 markkaa). Lehmien nimistä mainittakoon esimerkkeinä Punakarva, Palmukukka, Tapuli, Sakasti, Merenkukka ja Onnenkukka. Lampaita oli 11, arvoltaan yhteensä 33 markkaa.

Veneiden ja kalanpyydyksien yhteenlaskettu arvo oli 757,55 markka:

Perukirjassa näkyy, että Jaakko Jaakonpoika Juntto oli Lautiosaaren kylässä sijaitsevaa Junton tilaa myydessään onnistunut neuvottelemaan Junton lohiapajia itselleen.

Inkilän ja Tuokilan kiinteistön arvoksi oli merkitty 10 000 markkaa. Velkoja eli maksettavia oli kertynyt noin 5 500 markan edestä. Maksettavien luettelon ensimmäiset summat ovat verrattain pieniä:

• vaivaisille 1/8 % koko omaisuudesta 29,66 markkaa
• kirkkoherralle hautajaislehmästä 40 markkaa
• kappalaiselle hautajaislampaasta 6 markkaa
• renki Anton Karvakolle 11 markkaa
• renki Jaakko Piekkolalle 18 markkaa
• renki Juho Näädälle 13,65 markkaa.

Muita velkojia olivat esimerkiksi nahkurimestari W. Björkman (137,20 markkaa), talokas J. A. Ylimaula (korkoineen 102,94 markkaa), talokas Heikki Flänkki (korkoineen yli 1 400 markkaa), talokas Heikki Tuiskuvaara (vajaat 300 markkaa), talokkaan poika Juho Keskihirmu (vajaat 300 markkaa), kauppias Matti Hirmu, kauppias Matti Pruntsi, Kemin kunnan Säästöpankki ja herastuomari Aappo Viheriälä.

Perintöriita

Jaakko Junton eli Inkilän täysi-ikäiset pojat Heikki ja Jaakko Inkilä, vävy Juho Pekka Sunnari ja Oulussa asuva tytär Kreeta Matilda Mustonen nostivat kanteen maaliskuussa 1885 toimitetun perinnönjaon virheellisyydestä ja laittomuudesta. Kanteeseen yhtyi Jaakko Junton eli Inkilän alaikäisten lasten puolesta talokas Erkki Vilhelmi Valmari.

Kantajat kiinnittivät huomiota kolmeen seikkaan. Ensinnäkin leski Anna Kreeta Inkilä oli saanut naimaosana kolmanneksen Koroiskylän taloista 7 ja 8,

”vaikka näiden talojen, jotka Jaakko Juntto 28.6.1873 oli ostanut 18 000 markan kauppahinnasta, tulisi olla vastikkeena Jaakko Junton 30.4. samana vuonna 24 000 markasta myymästä Junton perintötalosta, josta hän olisi saanut kaksi kolmannesta perinnöksi ja jäännöksen ennen avioliittoaan Anna Kreeta Inkilän kanssa päätetyn oston kautta.”

[lainauksen lähteenä on Eliel Lévonin suomennos Vaasan hovioikeuden tuomiotaltiosta vuodelta 1887]

Toiseksi Anna Kreeta Inkilä oli saanut kahdeskymmenesosan pesän säästöstä [nettovarallisuudesta], vaikka hänen olisi pitänyt saada etuosaa ainoastaan pesän irtaimesta omaisuudesta. Kolmanneksi

”Anna Kreeta Inkilälle oli myönnetty naimaosa Kallio nimiseen merilohiveteen, vaikka se Junton taloon kuuluvana edellä mainitussa saman talon myynnissä olisi Jaakko Juntolle yksinään varattu ja siis olisi ollut ainoastaan hänen rintaperillistensä kesken jaettava.”

[tämäkin on lainaus edellä mainitusta Eliel Lévonin suomennoksesta]

Kemin kihlakunnanoikeus antoi asiassa tuomion, jonka mukaan perinnönjako oli toimitettava uudestaan. Sekä Heikki Inkilä kumppaneineen että Anna Kreeta Inkilä vetosivat hovioikeuteen, joka palautti asian vuonna 1887 takaisin kihlakunnanoikeuteen. Anna Kreetaa avustava herastuomari Aapo Viheriälä tähdensi oikeudenkäynnin aikana, että Inkilän ja Tuokilan talot oli ostettu Jaakko Junton ollessa naimisissa Anna Kreetan kanssa, joten talot olivat heidän pesässään ansiomaata, johon vaimolla oli naimaoikeus. Lisäksi Viheriälä huomautti, että Anna Kreeta oli tuonut pesään rahoja, jotka hän oli saanut perintönä Heikosen ja Anuntin taloista. Velkaantumiseen taas oli Viheriälän mukaan nimenomaisena syynä Jaakko Junton järjetön taloudenhoito, huolimattomuus ja epäsäännöllinen elämä.

Anna Kreeta ja Viheriälä esittivät muitakin vaatimuksia ja väitteitä:

1. koska Jaakko Inkilä (s. 1864) ei ollut hovioikeuden vuoden 1887 tuomion jälkeen hankkinut uutta haastetta vastapuolilleen, hänet tulisi julistaa puhevaltansa asiassa menettäneeksi
2. koska Heikki Inkilä oli matkustanut kesäkuussa 1882 passitta ulkomaille ja palannut vasta lokakuussa 1884, hän on sen tähden menettänyt perintöoikeuden isänsä jälkeen
3. ensiksi Erkki Vilhelmi Valmari ja sittemmin Juho Aapraham Ylimaula eivät olleet oikeutetut ajamaan asiassa kannetta Jaakko Junton alaikäisten lasten puolesta
4. Jaakko Junton alaikäisistä lapsista poika Matti Inkilä oli tullut täysi-ikäiseksi, joten häneltä tuli kysyä, halusiko hän moittia puheena olevaa perinnönjakoa.

Kihlakunnanoikeus katsoi 14.11.1889 tekemässään päätöksessä, että koska Heikki Inkilä palasi ulkomailta vuoden kuluessa isänsä kuolemasta, häneltä ei ollut tuomittu pois perintöoikeutta. Jaakko Inkilän oikeus katsoi luopuneen kanteesta, joten se jätettiin huomiotta. Valmarin ja Ylimaulan kihlakunnanoikeus oli nimenomaan määrännyt holhoojiksi, joten he olivat oikeutettuja ajamaan kannetta alaikäisten puolesta.

Itse perinnönjakoasiasta kihlakunnanoikeus päätti ja hovioikeus heinäkuussa 1890 vahvisti, että Jaakko Junton oikeudenomistajien pitää luovuttaa hallussaan oleva pesään kuuluva omaisuus uudestaan jaettavaksi

”siten että Anna Kreeta Inkilän pesään tuomat 657 markkaa 36 penniä otettaisiin vastikkeeksi hänen vanhempainsa sekä veljen Antin ja sisaren Eeva Liisan jälkeen perimistä osista Heikosen ja Anuntin taloista ja siis hänelle maksettaisiin samoin kuin pesän muut yhteiset velat olivat maksettavat; jonka ohessa ja koska toteen oli näytetty, että Jaakko Juntto oli tarkkuudellaan hankkinut omaisuutta yhteiseen pesään, vaikka hän tarpeettomasti olikin hävittänyt jonkun osan siitä, eikä Anna Kreeta Inkilä ollut hakenut pesäeroa tahi miehensä asettamista holhouksenalaiseksi, hänen ja Aaprahami Viheriälän muuta väitteet hyljättiin.

[Wilhelm Tannerin suomennos Vaasan hovioikeuden tuomiotaltiosta vuodelta 1890]

Kihlakunnaoikeus oli tehnyt virheen siinä, ettei täysi-ikäiseksi tulleelta Matti Inkilältä ollut kysytty, tahtoiko hän jatkaa holhoojan hänen puolestaan aloittamaa kannetta. Siksi hovioikeus palautti asian taas kihlakunnanoikeuteen.

Asiaa käsiteltiin vielä kihlakunnanoikeuden syyskäräjillä 1890. Kantajina olivat Heikki Inkilä, Juho Aappo Ylimaula, Juho Pietari Sunnari ja muurarin leski Kreeta Matilta Mustonen. Kaikkia vastaajia edustava Aappo Viheriälä totesi, että Matti Inkilä oli tyytyväinen olemassa olevaan perinnönjakoon. Sen jälkeen vastaajien todistajana saapui paikalle torppari Mikko Matinlassi,

joka esille tuli sekä hyvämaineisena ja esteettömänä sai vannoa todistajanvalan, muistutettiin sen arvosta ja kalleudesta, kuulustettiin ja kertoi: että kun todistaja vähän ennen Jaakko Inkilä vainajan kuolemaa oli kutsuttu vieraaksi hänen luokseen, oli sanottu Inkilä koko sen viikon, jonka todistaja oli ollut hänen luonaan, juonut ja reuhannut ystävineen eikä antanut talonväelle rauhaa, vaikka emäntä sitä useat kerrat oli häneltä rukoillut sekä että Jaakko Inkilä vainaja kerran Kemin kaupungissa oli pyytänyt todistajaa hänen rekeensä jonka jälestä he olivat ajaneet Inkilän kotia Junton taloon ja kartanolle tultua Jaakko Inkilä oli ajanut rekineen päivineen pirttiin sisälle, vaikka todistaja koetti häntä siitä estää; omisti puheensa ja poistui.

Kantajien mukaan ”todistus osoitti, kuinka Jaakko Inkilä vainaja eläessään oli viettänyt hurjaa elämää ja sillä tavoin ei ainoastaan tuhlannut Anna Kreeta Inkilän pesään tuoman perintöosuuden, vaan myös yhteistä pesuutta rasittanut hyödyttömillä veloilla”.

Kihlakunnanoikeus katsoi oikeaksi kumota perinnönjaon lukuun ottamatta Matti Inkilän osaa, koska hän on hyväksynyt entisen jaon. Muut Anna Kreeta Inkilän ja Aappo Viheriälän väitteet hylättiin, mutta ”asian laatuun katsoen pannaan riitapuolten kulut vastakkain”.

Lähteitä:
KA Astia, Kemin pitäjän henkikirja 1890. Kemin pitäjä alkaa tiedostosta 293 ja Koroiskylä tiedostosta 315.
KA Astia, Kemin tuomiokunnan II arkisto, EcIII:8 Kemin käräjäkunnan perukirjat 1881–1891. Tiedostot 273–282.
KA Astia, Vaasan hovioikeuden arkisto, Dk:116 ja Dk:126 Tuomiotaltiot 1887 ja 1890. Vuoden 1887 tuomiotaltion suomennos alkaa tiedostosta 162 ja vuoden 1890 vastaava suomennos tiedostosta 277.
KA Oulu, Kemin tuomiokunnan II arkisto, CIIIa:160 Kemin käräjäkunnan syyskäräjät 1890. § 139.