Puutarhurin perhe

Hämeenlinnan vanhan hautausmaan läpi kuljeskellessa tulee usein miettineeksi, millaisia ihmiskohtaloita hautakivien alle kätkeytyy. Kaikista jäljellä olevista kivistä ei nimiä enää erota, mutta esimerkiksi vuonna 1872 haudatun Maria Wiikmanin hautakivi on säilynyt suhteellisen hyvin. Hän lieneekin viimeisimpiä tälle hautausmaalle haudattuja, sillä samana vuonna perustettiin uusi hautausmaa Ahvenistolle.

”Tässä lepää
MARIA WIIKMAN
trädgårdsmästarin puoliso
s. 3.3.1822. k. 4.3.1872
kolmen lapsen kanssa.”

Ensimmäinen ajatus oli, että äiti ja lapset olivat ehkä kuolleet samaan aikaan johonkin tautiin. Syntymä- ja kuolinajan sekä miehen ammatin perusteella pääsi helposti selvittämään Wikmanin perheen elämänvaiheita.

Marian puoliso oli Turussa vuonna 1825 syntynyt puutarhurimestari Karl Gustaf Wikman (sukunimi kirjoitetaan kaikissa asiakirjoissa yhdellä i:llä). Työskennellessään puutarharenkinä Nygårdin säterissä Yläneellä hän tutustui kartanon piikaan, Maria Jaakontytär Lithéniin. Pariskunta vihittiin lokakuussa 1846, ja kuukauden kuluttua häistä he muuttivat Hämeenlinnaan. Muuttokirjassa heidän ilmoitetaan asuvan apteekkari Bjuggin luona, joten luultavasti Wikman palkattiin hoitamaan apteekkarin yrttiviljelmiä.

Muuton aikaan Maria odotti ensimmäistä lastaan. Tytär Maria Vilhelmina syntyi maaliskuussa 1847, mutta kuoli jo puolivuotiaana. Vähän yli vuoden kuluttua, elokuussa 1848, syntyi poika Karl Oskar. Vuonna 1849 Wikmanin perhe muutti Tyrväntöön, kun Wikman sai paikan Lepaan kartanon puutarhurimestarina. Ehkä muuttoon vaikutti se, että apteekkari Bjugg oli kuollut edellisenä vuonna. Tyrvännössä syntyi tytär Erika Maria 22.10.1850.

Vuonna 1852 perhe muutti takaisin Hämeenlinnaan. Marian sisar Loviisa Jaakontytär muutti perheen luo piiaksi, ja ajoittain Wikmanilla oli apunaan myös renki. Lapsia syntyi vielä neljä: Gustaf Adolf vuonna 1853, Johan Vilhelm 1856, Edla Charlotta 1857 ja Albert Fredrik 1861. Edla menehtyi kahdeksan kuukauden kuluttua vatsavaivoihin (magplågor) ja Albert vuoden vanhana hammasvaivoihin (tandplågor). Maria Wikmanin hautakivessä mainitut kolme lasta ovat siis pienenä kuolleet Maria Vilhelmina, Edla Charlotta ja Albert Fredrik.

Muuton aikaisessa rippikirjassa Wikmanin ammatti on ”apotheks trädgårdsmästare”, myöhemmin ”apotheks” on yliviivattu. Ehkä hän aluksi hoiti apteekin puutarhaa, sillä vielä vuonna 1856 syntyneen pojan kummien joukossa on apteekkari Lagerberg vaimonsa Charlotta Bjuggin kanssa. Puolison perukirjassa Wikmanin titteli on puutarhurimestari ja porvari – hän siis oli saanut porvarioikeudet. Oskar-pojan elämäkerrassa isä-Wikmania kutsutaan kaupunginpuutarhuriksi (stadsträdgårdsmästare), ja Lindeqvistin kirjoittamassa Hämeenlinnan historiassa kerrotaan, että ”kaupungin puutarhuri Karl Gustaf Wikman” huolehti Hämeenlinnan taimitarhasta lahjoitettujen muutamien jalopuiden istuttamisesta Aleksanteri II:n vierailun muistoksi vuonna 1868 pystytetyn muistomerkin ympärille Parolaan.

Maria Wikman kuoli 4.3.1872. Hänen perukirjastaan selviää perheen asuinpaikka: asuinrakennus ulkohuoneineen ”kaupungin vuokramaalla niin kutsutun apteekkarin puutarhan vierellä”. Wikmanien asuinrakennuksen arvoksi on perukirjassa ilmoitettu 800 markkaa. Koti vaikuttaa hyvin kalustetulta. Astioita oli runsaasti, samoin vaatetavaraa. Kotieläiminä oli vanhahko hevonen, lehmä ja kaksi porsasta. Koko omaisuuden arvo oli noin 1290 markkaa, eikä velkoja ollut. Virallisten maksujen ja piian puolen vuoden palkan lisäksi vähennyksinä mainitaan yhteensä 200 markan arvoiset lääkärimaksut, lääkekulut ja hautajaiskustannukset.

Kaupungin vuokramaa, jolla Wikmanin puutarha oli, sijaitsi Myllymäen kaupunginosassa vanhaa hautausmaata vastapäätä. Suomen senaatti päätti vuonna 1882 rakennuttaa näille tonteille Hämeen seitsemännen tarkk’ampujapataljoonan kasarmit. Paikka tunnetaan nykyisin Suomen kasarmeina. Alueen vuokralaiset olivat jo suunnitteluvaiheessa vaatineet korvausta menetettävistä maista, ja 21.2.1882 Hämeen Sanomat tiesi kertoa:

Lunastusta asewelwollisten kasarmien asemasta on keis. senaatti määrännyt kaupungille, kuten jo olemme maininneet, 26,250 markkaa ja sen lisäksi puutarhuri K. G. Wikmanille muutamain rakennusten poismuuttamisesta 8,000 m. sekä arentioikeuden luowutuksesta 2,000 m., apteekkari Elfsbergille n.s. apteekkitarhan käyttöoikeudesta 5,000 m., kirjanpitäjä O. Lampénille arentioikeudesta yhteen tynnyrinalaan peltomaata 450 m. ja puutarhuri Strahofille 150 m., eli yhteensä 41,850 markkaa.

Vuoden 1887 osoitekalenterin mukaan Karl Gustaf Wikman asui vuokralla ”Lagerlundin talossa” Birger Jaarlinkatu 97:ssä. Hän kuoli elokuussa 1901. Kuolinpesässä oli käteistä rahaa 320 markkaa ja Hämeenlinnan säästöpankissa talletuksia 2300 markan edestä. Jälkeläisistä olivat elossa Karl Oskar, Gustaf Adolf ja Erika Maria sekä nuorimman pojan alaikäinen tytär Martha Maria.

• Karl Oskar, s. 3.8.1848 Hämeenlinna, k. 2.9.1904 Iitti. Oskar Wikman opiskeli Hämeenlinnan ylemmän alkeiskoulun jälkeen teknillisessä reaalilyseossa Helsingissä. Hän lähti virkamiesuralle ja palveli lääninhallituksen kanslistina sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä. Myöhemmin hän hoiti nimismiehen virkaa muun muassa Urjalassa, Karjaalla ja Lohjalla ja oli ”ordningsman” eli järjestyksenvalvonnasta vastaava ylin virkamies Hangossa. Vuodesta 1887 hän toimi Iitin nimismiehenä. Hänen puolisonsa oli hankolainen Karolina Adolfina Viktoria Appelberg. Oskar Wikman kuoli Iitissä vuonna 1904.
• Erika Maria, s. 22.10.1850 Tyrväntö, k. 27.12.1917 Hämeenlinna. Erika Maria meni vuonna 1874 naimisiin kansakoulunopettaja Johan Adam Sandroosin kanssa. Sandroos opiskeli myöhemmin teologiaa ja vihittiin papiksi vuonna 1884. Hän toimi Rengon kirkkoherrana vuodesta 1901. Leskeksi jäätyään Erika Maria asui Hämeenlinnassa tyttärensä luona. Hämetär-lehden muistokirjoituksessa 3.1.1918 hänestä kerrotaan:
  – – Erika Sandroos oli noita hiljaisia, waatimattomia, herttaisia naisia, jotka eläwät omaistensa ja muiden hyväksi, unohtaen kokonaan itsensä. Siksipä hänen äkillinen kuolemansa tuotti sanomatonta surua ja kaipausta kaikille, jotka hänet tunsiwat. – –
• Gustaf Adolf, s. 31.3.1853, Hämeenlinna, k. 16.2.1931 Sakkola. Gustaf Adolf lähti ylioppilaaksi päästyään opiskelemaan teologiaa ja vihittiin papiksi vuonna 1878. Samana vuonna hän avioitui Edla Maria Wirzeniuksen kanssa. Gustaf Adolf Wikman palveli Tuuloksessa, Haminassa ja Vehkalahdella sekä Sakkolan kappalaisena vuodesta 1887 kuolemaansa saakka.
• Johan Vilhelm, s. 22.4.1856 Hämeenlinna, k. 4.7.1882 Bromarv. Johan oli isänsä tavoin puutarhuri. Hänellä oli puolisonsa Maria Charlotta Wikmanin kanssa vain yksi lapsi, Martha Maria, s. 1881. Johan Vilhelm Wikman kuoli heinäkuussa 1882 Bromarvissa. Rippikirjan huomautuksissa on merkintä: riistänyt henkensä mielenhäiriössä. Tytär oli silloin yksivuotias.

Lähteitä:
Hämeenlinnan raastuvanoikeuden arkisto (HMA). L Hämeenlinnan raastuvanoikeuden digitoidut perukirjat. Ec:16 Hämeenlinnan raastuvanoikeuden perukirjat ja perukirjaluettelot (1873-1879). Tiedosto 9. Kansallisarkisto. Viitattu 21.7.2025.
Hämeenlinnan raastuvanoikeuden arkisto (HMA). L Hämeenlinnan raastuvanoikeuden digitoidut perukirjat. Ec:20 Hämeenlinnan raastuvanoikeuden perukirjat ja perukirjaluettelot (1902-1911). Tiedosto 8. Kansallisarkisto. Viitattu 21.7.2025.
Akatemiasampo. Linkit tekstissä.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Jeja Roos, 1944: Till flydda tider. En samling Hangö-profiler. Suomen sukututkimusseura.
Hämetär 3.1.1918 no 1, sivu 2. Hämäläinen 12.5.1880 no 38 s. 4. Hämeen Sanomat 19.8.1881 no 33, s. 1 ja 21.2.1882 no 15, s. 1.
Hämeenlinnan osoitekalenteri 1887. Hämeenlinnan Lydia.
K. O. Lindeqvist, 1930: Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1800–75.
SSHY. Jäsensivut.