Paperossien arvoitus

Suomalainen Wirallinen Lehti ilmoitti 24.5.1890, että kauppias C. G. Löfström ja työnjohtaja W. A. Andrejanoff alkavat 1.6.1890 harjoittaa tupakkatehdasliikettä Hämeenlinnassa toiminimellä Andrejanoffin ja Löfströmin Tupakkatehdas. Heti kesäkuun alussa tehtaalle haettiin kirjanpitotaitoista konttoristia. Mieluisin hakija oli vanhemmanpuoleinen, vakiintunut ja naimaton mies, joka hallitsi kirjeenvaihdon suomeksi ja ruotsiksi ja osasi jonkin verran venäjää. Heinäkuun lopussa Hämäläinen-lehdessä tiedettiin kertoa, että tehdas on onnistunut valmistamaan hyvää tavaraa ja saanut odottamattoman paljon tilauksia. Andrejanoff ja Löfström myivät turkkilaisesta tupakasta valmistettuja paperossimerkkejä Cilly, Mars, Hansa, Turist, Industria, Skarpskytten, Livadia ja Tosa.

Andrejanoff ja Löfström olivat saaneet kokemusta tupakkatehtaista jo aikaisemmin: vuonna 1915 kuolleen tehtailija Gustaf Richard Fältmarsin kuolinilmoituksen mukaan he olivat yhdessä Fältmarsin ja Rosenthalin kanssa perustaneet vuonna 1885 tupakkatehtaan, joka kuitenkin siirtyi vuonna 1890 yksinomaan Fältmarsin huostaan. Andrejanoffin ja Löfströmin Tupakkatehdas lopetti toimintansa vuonna 1891, mutta sen velkomisasioita käsiteltiin seuraavina vuosina oikeusistuimissa eri puolilla maata, kuten Kemissä vuonna 1893.

– –

Toukokuun 4 päivänä.

§: 231.

Näihin käräjiin manattu ja täksi päiväksi jaettu velkomusasia, jossa on kantajana lääninkonttoristi Hämeenlinnan läänissä Verner Breitholtz ja vastaajana Kemin kaupungin apteekkari Petter Leman, otettiin nyt tutkittavaksi; huudolle saapuivat kantaja valtakirjan nojalla kaupunginviskaali Johan Alfred Nyman’in kautta ja vastaaja itse kohdastaan.

Kanteen perusteeksi kantajan asiamies antoi oikeuteen Oulun oikeaksi asianomaiselta arkiston hoitajalta vahvistetun kopion Oulun läänin kuvernöörin luona tulleesta juttuvihkosta, josta luettaessa nähtiin: että kantaja Hämeenlinnan läänin maaherralle tammikuun 26 päivänä viime vuonna annetussa anomuskirjassa oli vaatinut että jäljennöksenä anomuskirjaan liitetyn, kantajalle perittäväksi siirretyn laskun sisällys sata neljäkymmentä yhdeksän markkaa kulunkien ja koron kanssa sanotusta päivästä vastaaja Lemanilta promotorialivirkatietä ulosotettaisiin; ollen sanottu lasku näin kuuluva:

jonka hakemuksen johdosta vastaajan kirjallinen selitys on vaadittu ja häneltä näinikään annettu:

”Minulle lähetettiin toukokuun 1891 alussa Oulusta 1 tavaraerä paperosseja ilman että olin sitä tilannut enkä ollut myöskään luvannut ottaa sitä kaupintamyyntiin, mistä kaikesta ilmoitin Herroille Andrejanoff & Löfström Hämeenlinnaan kirjeessä, jonka lähetin 6. toukokuuta 1891. Sain 11. toukokuuta vastauksen, että minun tuli säilyttää paperossit hallussani. Marraskuun 3. päivänä lähetin kirjeen, jossa velvoitin Herra Andrejanoffia viemään paperossit pois ja ilmoitin niiden olevan hänen käytettävissään heti kun hän on maksanut minulle kuluista ja varastossa pidosta 17 Suomen markkaa. Tämän selityksen antamisesta pyydän 12 markan korvausta.” [kirjoittajan suomennos]

Waaditussa ja annetussa vastalauseessaan on kantaja Breitholtz esiintuonut että koska vastaaja Leman kaupunginviskaalin Johan Alfred Nymanin todistuksen mukaan on käyttänyt osan eli kaksituhatta viisisataa kappaletta niistä kymmenestätuhannesta paperossista, jotka hän on tunnustanut vastaanottaneensa, on hän siis luonnollisesti katsottava hyväksyneen paperossilähetyksen ja niin muodoin velvollinen maksamaan hinnan koko lähetyksestä ja raukeaisi siis kaikki vastaajan tekemät vaatimukset; ja oli läänin kuvernööri asiassa antanut, erittäin expedieratun nyt asiamies Nymanilta näytetyn päätöksen elokuun 5 päivänä 1892, jonka kautta asia on riitaisena lykätty tältä tuomioistuimelta ratkaistavaksi, johon Breitholtz piti yön ja vuoden kuluessa manuuttaman riitaveljensä uhalla että kaikki puhevalta asiassa muutoin oli menetetty.

Tämän näin tänne lykätyn asian ilmoitti kantajan asiamies nyt kihlakunnanoikeuden tulkittavaksi, kertoen päämiehensä kanteen ja viittasi siihen tarkastukseen, josta hänen antamassa todistuksessaan mainitaan, ollen sanottu todistus seuraavasta sisällepidosta:

”Täten saan todistaa, että tilaisuudessa jossa poliisipalvelia Simuna Rimpiläinen ja Apteekkari A. A. Ahlgren olivat läsnä kun Apteekkari Petter Leman’in luona tarkastin ”Turisti” paperossi lähetystä, jonka Leman on saanut lähetyksen kautta kauppafirma Andrejanoff & Löfströmiltä Tampereelta toukokuun alussa vuonna 1891, oli jäljellä 7,500 paperossia ja 2,500 hukattu sillä lähetys oli sisältänyt 10,000 Turisti papyrossia. Kemissä Kesäkuun 14 pnä 1892.
Joh. Alfr. Nyman
kaupunginviskaali”

Waadittu vastaamaan, mainitsi Leman mitä hän jo ennen oli kirjallisesti selittänyt, sanoen että papyrossilootasta, säilytetty hänen kartanon ulkohuoneessa, on varastettu se kadonneeksi ilmoitettu määrä papyrossia vaan loppu siitä on samassa lootassa, jonka viskaali Nyman sinetöi; ja koska vastaaja ei ole papyrossilähetystä tilannut eikä ottanut niitä kaupitakseen vaan ainoastaan säilyttääkseen, anoi vastaaja kaipuun kumoamista.

Kieltäen vastaajan väitteen varastuksesta sanoi kantajan asiamies että kun hän todistuksessa ilmoitettuna päivänä päämiehensä puolesta saapui vastaajan tykö kalua poisottaakseen ja valmiina maksamaan vastaajalta kaivattua makasiinin hyyryä, havaitsi hän ennen sanotun määrän papyrossia hävitetyksi ja jätti sen vuoksi jäännöksen vastaan ottamatta, jota kaikkea näyttääkseen asiamies ilmoitti todistamaan työmiehen vaimon Kreeta Liikasen ja poliisi Simuna Rimpiläisen, jotka huudolle saapuivat sekä saivat esteettöminä ja hyvämaineisina vannoa vieraanmiehen-valan, jonka arvosta muistutettua he erikseen kuulustellessa kertoivat:

1 Kreeta Liikanen oli ollut apteeksissa kun viskaali Nyman saapui sinne ja alkoi puhua niistä papyrosseista, joita vastaaja ei tahtonut vastaanottaa. Paikalle tuli vastaajan rouva ja sanoi että niistä oli myyty, kuten todistaja tahtoi muistaa, viisikymmentä punttia.

2 Simuna Rimpiläinen: että vierasmies oli kaupunginviskaali Nymanin seurassa kun tämä apteekissa pyysi papyrossilootaa, joka tuotiin esille, vaan koska ei kaikki ollut tallella, peräytyi hän niitä ottamasta. Wastaajan vaimo, joka samoin kuin poikansa John oli apteekissa, sanoi että papyrossia oli myyty ja poika että hänkin niitä on polttanut vaan niitten myyminen käypi hitaasti. Puhetta papyrossien varastuksesta ei ollut.

Tähän merkittyä, että edelä kuulustetut vieraatmiehet olivat pysyneet todistuksessaan kun ne heille luettiin ja, korvausta kuluistaan pyydettyä, astuneet vuorollansa ulos, käskettiin asialliset poistua, kunnes oikeudessa tehtiin seuraava

Päätös:

Kihlakunnanoikeus on lopullisesti tutkinut asian ja näkee selville käyvän että vaikka vastaaja ei ollut tilannut riidassa olevan kymmenentuhannen määrän paperossilähetyksen, on hän kumminkin sen ilmoitettuna aikana vastaanottanut ja paperosseista sitten käyttänyt kaksituhatta viisisataa; ja kun vastaaja ei ole voinut näyttää väitöstään että poissa olleet paperossit olisivat varkauden kautta hävinneet, siis katsoo kihlakunnanoikeus vastaajan olevan velkapää vastaamaan koko lähetyksen nyt kaivatusta hinnasta ja tuomitsee sentähden vastaaja Petter Lemanin, joka saapi pitää myös jälellä olevat loput paperosseista, heti kuittia vastaan maksamaan kantaja Verner Breitholtzille vaaditut sata neljäkymmentäyhdeksän markkaa korkoneen viisi sadalta vuodessa luettu tammikuun 26 päivästä 1892 maksun tapahtumiseen saakkaa sekä lisäksi korvaamaan kantajaa hänen kuluistaan asiassa neljälläkymmenelläkahdella markalla, joista kantaja sitten pannaan todistajan palkoiksi maksamaan Simuna Rimpiläiselle kolme ja Kreeta Liikaselle neljä markkaa, joihin maksuihin lisätään tämän pöytäkirjan ja päätöksen lyhennysotteen lunastus, jos sitä suosiollisen makson puutteessa tarvitaan. Julistettiin.

Lähteitä
KA Oulu, CIIIa:166 Kemin pitäjän talvikäräjät 1893.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.