Lehdissä 1800-luvun lopulla julkaistut pikku-uutiset koskivat usein erilaisia onnettomuuksia ja rikoksia, mutta joukkoon mahtuu myös kertomuksia, joilla on onnellinen loppu – toivottavasti. Nämäkin jutut julkaistiin useissa lehdissä.
Äkkiä se rakkaus syttyy
Wiime wiikolla saapui, tietää Aamul., eräs mies junalla etelästä päin Tampereelle ja samana päiwänä eräs nainen pohjoisesta. Sattumalta ja tuntemattomina joutuiwat he samaan paikkaan asuntoa; tästä puheltua ja tutustuttua rupesiwat toisistaan ”tykkäämään” ja kolmen tunnin kuluttua oli naimiskaupat walmiina. Kihlain puutteessa paiskattiin kättä, sitten juotiin kahwit wehnäsen kanssa päälle, pyörähytettiin muutama kerta harmoonin soitolla walssia ja illalla junassa etelään päin yhdessä, kuten pariskunta ainakin. Kestääköhän tämä rakkaus hautaan asti?
Hämeen Sanomat 9.2.1893 no 16.
Lemmen tuli syttyi reessä matkalla kirkolle. Kun tässä tuonnottaisin eräänä pyhäaamuna eräs torpan isäntä, lieneekö ollut sitten Lopella tai Tammelassa, jääköön sanomatta, ajaa rapsutteli kohti koreata kirkkoa, kohtasi hän matkallansa saman pitäjän neitosen joka oli myöskin matkalla kohti korkeata weisua kuulemaan. Entiseltään tunnetut, waan ei tutut toisillensa kun oliwat, alkoiwat pakista ja tyttönen kun jalan astuskeli, pyysi poika häntä rekeensä. Mutta mitäs ollakaan. Ennenkun kirkolle saawuttiin oliwat sanotut ”kirkkowieraat” kaikesta sydämensä sywimmästä, luwanneet rakastaa toisiansa myötä ja wastoinkäymisessä, päättäen purra samaa leipää yhden saman orren alla, yhden miehen naisen olla. Tästä päätöksestä owatkin he menneet jo niin pitkälle että owat jo kahdesti ”pöntöstä” kristilliselle seurakunnalle ilmoitetut.
Hämeen Sanomat 7.3.1899 no 27.
Hieman kauemmin kesti yhteen pääseminen näissä tapauksissa:
Vanha rakkaus ei ruostu.
Noin parikymmentä vuotta sitten tuli nuori renkimies palwelukseen erääseen Helsingin perheeseen. Nuori tyttö tuli samaan aikaan taloon piiaksi. Lempi syntyi, mutta ei ollut waroja mennä naimisiin, ja nuori mies lähti merelle. Hän purjehti monta wuotta waltameriä ja kirjoitti silloin tällöin morsiamelleen. Mutta wuodet wieriwät turhaan. Morsian ei enää wiitsinyt wastatakaan kirjeisiin, joten merimies ei enää tiennyt missä tyttö olikaan. Sulhasmies, joka sillä wälin oli päässyt 40 ikäiseksi, kirjoitti kerran Helsingin pastorinkansliaan ja pyysi tietoja morsiamestaan, jolle myös lähetti kirjeen, missä tarjosi tytölle warakkaan kodin ja hellän awiomiehen. Silläwälin oli neitonen kumminkin moniwuotisen palweluksensa ajalla säästänyt sen werran kokoon, että oli saanut ostetuksi pienen huwilatilan Hankoniemen luona, jossa hän, taitawa ruoantekiä kun oli, aikoi perustaa rawintolan. Waan samaan aikaan saapui kirje ja rawintolapuuhat jäiwät sikseen. Hän myi kaikki, ja lähti, sittenkuin oli sulhollaan laitattanut kaikki tämän paperit Helsinkiin, jotta woitiin panna kuulutuksiin, kaukaiseen Austraaliaan. Sinne on hän nyt wasta saapunut uskollisen sulhasensa luo.
Wiime kirjeessään oli sulhanen lähettänyt Suomeen walokuwan uudesta kodistaan. Hän on päällysmiehenä eräässä kultakaiwannossa ja on hywissä waroissa. – Lql.
Hämäläinen 29.7.1891 no 60.
Seuraava pieni romani kerrotaan Berlinistä: Nuori komea tilanomistaja, joka äskettäin oli saanut suuren maatilan Hannowerista, asui Kaiserhofin hotellissa Berlinissä. Helmikuun 14 p:nä päiwällisen aikaan käweli tämä nuori mies Unter den Linden kadulla ja löysi siellä suuren kirjekuoren, jossa oli naisen walokuwa erinomaisen ihanana ja miellyttäwänä. Nuori mies pisti löytönsä lakkariin, astui läheiseen kahwilaan, katseli siellä hetken kuwaa ja sydämmessä syttyi wastustamaton halu saada nähdä itse kuwan omistajaa. Kuwan toisella puolelle oli walokuwaajan osoite ja sinne kiiruhti nyt rakastunut hannowerilainen. Aluksi ei walokuwaaja tahtonut antaa mitään tietoja, mutta pian hän tuli wakuutetuksi että hänellä oli rehellisen miehen kanssa tekemistä ja ilmoitti lopulta löydetyn kaunottaren asunnon. Hannowerilainen meni suoraa päätä nuoren neiden luokse, joka asui äitinsä kanssa. Tyttö oli opettajatar, jolla oli kauneutta, hywyyttä ja oiwallisia sielun ominaisuuksia, mutta ei rikkautta ollenkaan. Mies huomasi että alkukuwa oli walokuwaa monin werroin parempi, pyysi hänen kättänsä ja sai myöntäwän wastauksen. Näinä päiwinä lähtee kaunis Berlinin tyttö tilanomistajan rouwaksi Hannoweriin.
Uusi Suometar 26.2.1886 no 47.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 9.2.1893 no 16 ja 7.3.1899 no 27, Hämäläinen 29.7.1891 no 60. Uusi Suometar 26.2.1886. Linkit tekstissä.
Artikkelikuva: vanhan lautasen koristeita.
