Nimimerkki ”Tammelan likka M. H. t.” kirjoitti Sanomia Turusta -lehdessä elokuussa 1860, että Tammelan pitäjässä tapahtuu kummallisia asioita:
Tammelasta. Täällä on ollut rukiin leikko-aika hywin sateista ilmaa. Kuinka lienee touwon teon laita? Täällä tapahtuu, niinkuin isossa pitäjässä aina tahtoo olla tapana, kummallisia asioita, joista tässä selitän koska näissä sanomissa siitä on jo wähä ennenkin puhuttu, kuinka eräs isäntä nimeltä J. Tuomola sakotettiin wiimes talwikeräjissä päälle wiiden tuhannen hopiaruplan luwattomasta metsän myymisestä, kun nälkänsä wirwoituksekse oli täytynyt myydä 30:neen ruplaan. Tämä on törkeä luontonen mies ja olekselee paraiten juomatuwissa, joka on wirka wiimeinen; saa sen wiran wiimeinenkin, kelpaa siihen kelwotonkin. Mainituissa tuwissa hän lörpöttelee että tuomari toimitti hänelle leikillänsä sen sakon, ja muutoin on hyvin mellakas suustansa, koska minuakin likka riepua oikein äköittää, niin tartuin tähän tottumattomaan kynääni ilmoittamaan muillekin ihmisille karttamiseksi.
Tammelan likka M. H. t.
Sanomia Turusta 31.8.1860 no 35.
Tammelan likan kirjoituksesta tuohtuneena nimimerkki ”Oikia Tammelalainen” lähetti syyskuussa vastineen Hämäläinen-lehteen:
Tammelasta syysk. 3 p. Wastinetta 35:ssa numerossa löytywälle kirjoitukselle Sanomissa Turusta, joka on on hywin mieluinen tuommoisia häwäistyskirjoituksia julkaisemaan. Sinä Likkariepu, kukas lienet, olet heittänyt itses suupaltiksi Tuomolaa häwäistäkses. Sanot tuomarin tuomineen leikillänsä Tuomolalle 30 ruplan asiasta 5000 ruplaa sakkoa. Tuomarin istuin on pyhä paikka; ei siinä leikkiä tehdä. Ja Tuomola kuitenkin on tawallinen mies jo wanhemmalla puolella ikäänsä. Ei se hänelle ole häpeäksi, jos hän ylenpaljosta metsästänsä wähän myökin. Mutta niinkuin isäpuolet ainakin, on kai sekin luettu wieraaksi myymään jotain metsästä, kutsumatta jos talon ulosmenot ja parannukset olisivat waikka isommatkin. Niin sinäkin likkariepu, olet heittänyt ison kiwen Tuomolan raskaan kuorman päälle; hywin näkyy ettäs tulet sitä 4500 lukua, joka Suomessa lasketaan olewan pahoja ämmiä. Älä riepulikka toiste enää lähde wanhoja häwäisemään, tästä waroittaa
Oikia Tammelalainen.
Hämäläinen 14.9.1860 no 37.
Mistä oli kysymys?
Talvikäräjillä vuonna 1860 päätökseen saatua juttua oli ehditty käsitellä kaikilla käräjillä vuoden 1858 talvikäräjistä lähtien. Silloin Kustaa Vilhelm Anttila Rengon Ahoisista vaimonsa Maria Juhontyttären ja vaimon naimattomien sisarusten asiamiehenä syytti sisarusten äidin Maria Heikintyttären nykyistä aviopuolisoa Juho Juhonpoika Tuomolaa luvattomasta metsänmyynnistä. Maria Heikintyttären ensimmäinen puoliso ja lasten isä, hänkin nimeltään Juho Juhonpoika, oli kuollut vuonna 1847. Perinnönjaossa jaettiin vain irtain omaisuus ja talo jäi muuten Maria Heikintyttären nautintaan. Maria Heikintytär solmi uuden avioliiton vuonna 1850. Vuonna 1853 annetun käräjäoikeuden päätöksen mukaan Maria ja hänen nykyinen puolisonsa saivat käyttää Tuomolan rusthollin metsää vain säästäväisesti talon tarpeisiin, ja rikkomuksesta oli määrätty 10 hopearuplan uhkasakko. Juho Tuomola oli kuitenkin myynyt Forssan puuvillatehtaan omistajalle Axel Vilhelm Wahrenille huomattavan määrän puutavaraa. Kustaa Anttila asiamiehensä varatuomari Granfeldtin avustuksella vaati nyt, että Juho Tuomola ja tehtailija Wahren korvaisivat vahingon ja Juho Tuomola määrättäisiin maksamaan uhkasakko.
Juho Tuomola myönsi metsän myynnin, mutta sanoi puiden määrän olleen syytteessä mainittua pienempi. Puut oli kaadettu alueelta, jonne Tuomola aikoi raivata lisää peltoa, ja myöhemmin hän puhui myös torpan perustamisesta paikalle. Hän oli naimisiinmenonsa jälkeen hallinnut taloa odotellen, että vaimon ensimmäisessä avioliitossa syntynyt poika tulisi aikuisikään. Katselmuksissa hakkuualueen maan laatu todettiin osittain viljelyskelvottomaksi, osittain pelloksi kelpaavaksi. Metsästä vietyjen puiden määrä oli seuraava:
– 18 parruiksi sopivaa puuta à 50 kopeekkaa
– 400 rakennuspuuksi sopivaa tukkipuuta à 7,5 kopeekkaa
– 385 syltä (770 kuormaa) polttopuuta à 5 kopeekkaa
– 1500 kuormaa sekapuuta à 2 kopeekkaa kuormalta
Yhteensä 88,25 ruplaa.
Tehtailija Wahren ilmoitti, ettei tiennyt metsän käyttökiellosta, vaan oletti, että Tuomolalla pitkäaikaisena isäntänä oli oikeus metsänmyyntiin.
Oikeus totesi päätöksessään, että Juho Tuomola hallitsi Maria Heikintyttären lapsille heidän isänsä jälkeen perinnöksi tullutta Tuomolan rusthollia vain vaimonsa holhoojan ominaisuudessa. Niin muodoin hänellä ei ollut valtuuksia myydä puita Wahrenille, varsinkin kun metsän käyttö oli vuoden 1853 päätöksellä sallittu vain talon tarpeisiin. Torpan perustamisella tai maan viljelykelpoisuudella ei ollut vaikutusta asiaan.
Tehtailija Wahren vapautettiin kaikesta vastuusta ja korvausvaatimuksista, koska ei voitu osoittaa, että hänelle olisi kerrottu Tuomolan metsänmyyntikiellosta. Aiemmin mainitun uhkasakon lisäksi Tuomolalle langetettiin vuoden 1851 keisarilisen asetuksen mukainen metsänhaaskuusakko kaksinkertaisena eli kaksi ruplaa jokaisesta suuremmasta puusta ja jokaisesta kuormasta pienempää puuta, yhteensä 5 376 ruplaa. Uhkasakko tuli jaettavaksi kruunun ja asianomistaja Anttilan kesken, jälkimmäinen tuli kolmijakoon kruunun, kihlakunnan ja asianomistajan kesken. Varojen puutteessa sakot voi sovittaa 24 päivän vesileipävankeudella.
Lisäksi Juho Tuomolan tuli maksaa metsämyynnistä korvauksia Kustaa Anttilalle, joka oli vaimonsa Maria Juhontyttären ja tämän alaikäisten sisarusten, Karoliinan ja Juhon, holhooja, sekä vaimon nyttemmin avioituneiden sisarten Katariinan ja Elisabethin puolisoille, Juho ja Malakias Liinaharjalle. Yhteissumma, 88 ruplaa 25 kopeekkaa, tuli jaettavaksi perillisille perintöosuuksien suhteessa. Ellei Tuomolalta löydy varoja, voivat perilliset vaatia maksun korvaamista työllä.
Molemmat osapuolet ilmoittivat tyytymättömyytensä päätökseen. Jatkotoimenpiteistä ei ole tietoa.
Lähteitä:
KA Astia. Sääksmäen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat. Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1858-1858). Tiedosto 1195. Kansallisarkisto. Viitattu 15.8.2025.
Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1859-1859). Tiedostot 234 ja 1023. Kansallisarkisto. Viitattu 15.8.2025. Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1860-1860). Tiedosto 257. Kansallisarkisto. Viitattu 17.8.2025. Tiedosto 1569 (sakkolue. Kansallisarkisto. Viitattu 19.8.2025.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Sanomia Turusta 31.8.1869. Hämäläinen 149.1860. Linkit tekstissä.
