Benvik
Kappalaisen tytär Agatha Gustava Benich saapui Benvikin pellavanjalostusopistoon 22.5.1822 yhdessä pari vuotta nuoremman sisarensa Helena Charlotta Benichin kanssa. He olivat Benvikin neidot 40 ja 41.
Vuoden 1823 katselmusta varten Agatha kutoi 54 kyynärää toisen palkintoluokan kangasta ja sai siitä palkinnoksi 16 pankkoruplaa 40 kopeekkaa. Ohessa on kuva kangasnäytteestä sekä J. W. Bladhin ja Peter Östringin 16.10.1823 allekirjoittama todistus. Näyte kuului toiseen palkintoluokkaan, koska loimessa oli 2920 lankaa.
uti upränning innehållande 2920 trådar och
således hörande till Andra Classen, är tilverkadt
vid Kejserliga Finska Hushållnings Sällskapets
Linneslöjds Institut på Benvik af Eleven Agatha
Benich och vid besigtning befunnet altige-
nom jemnt och af lika godhet med detta
prof. Benvik den 16. October 1823.
J. W. Bladh Peter Östring.
Agatha Gustava oli pellavaopissa Benvikissä 2 vuotta 9 kuukautta. Viimeistä, 17.2.1825 pidettyä katselmusta varten hän kutoi 66 kyynärää parhaan eli kolmannen palkintoluokan kangasta. Palkinnoksi hän sai 26 pankkoruplaa 40 kopeekkaa sekä kolme pirtaa, yhden kunkin palkintoluokan kangasta varten. 19.2.1825 hän vahvisti allekirjoituksellaan, että sai Benvikistä lähtiessään professori C. C. Böckeriltä rukin, vyyhdinpuun, niisipuun, viisi kappaletta Böckerin kutojille kirjoittamaa opaskirjaa sekä kuusi pankkoruplaa ruokarahaa.
Ennen Benvikistä lähtöään Agatha Gustava vastasi muiden neitojen tavoin kirjallisesti kudonta-aiheisiin kysymyksiin. Yksi kysymyksistä oli: ”Mitkä pääasialliset seikat edesauttavat sitä, että kutominen sujuu nopeasti mutta kankaasta tulee tasainen, tiivis ja kaunis?” Agatha Gustava korosti 10.2.1825 päivätyn vastauksensa aluksi, että tarvitaan hyvää pellavaa, joka on häkilöity ja harjattu kunnolla (godt lin som blifver ordentligt häcklat och välborstladt med en god borste). Pellavan käsittelystä kiinnostuneelle suosittelen lähteissä mainittua Taitoliiton vuonna 2022 julkaisemaa kirjoitusta kuvineen.
Benvikin jälkeen
Agatha Gustava muutti Kaskisista Raaseporin kuninkaankartanoon, everstin virkataloon. Sieltä mamselli Benich muutti vuonna 1829 Helsinkiin muurari Sundbergin taloon, joka sijaitsi Pelikaani-korttelissa. Helsingin jälkeen hän oli ainakin jonkin aikaa Turussa ja muutti sieltä vuonna 1836 Mietoisissa sijaitsevaan Saaren kartanoon. Välillä hän piipahti taas Turussa, ja jos lehtitietoja on uskominen, hän asui vuonna 1837 Paraisilla. Sieltä hän teki joulukuun alussa matkan Turkuun ja majoittui rouva Fabritiuksen luo. Vuonna 1838 Agatha Gustava muutti uudestaan Saaren kartanoon, Mynämäen seurakunnan muuttotietojen mukaan Turusta. Vuonna 1841 mamselli Benich muutti jälleen Turkuun, 7. kaupunginosan kortteliin 19 (Munken).
Vuonna 1842 Agatha Gustava sai 43-vuotiaana aviottoman pojan: Gustaf Leander syntyi 18.9. ja kastettiin 25.9. Pojan kummit olivat timpurin oppipoika Simon Engström, vaimo Maria Andersintytär ja tytär, jungfru Maria Engström. Agatha Gustava, poika ja Engströmit asuivat tuolloin kaikki korttelin 19 tontilla 1.
Agatha Gustava Benich asui Turussa elämänsä loppuun asti. Hän kuoli köyhäintalossa 23.11.1854. Gustaf Leander muutti marraskuussa 1858 kuudennen kaupunginosan 1. korttelin tontille 3. Siihen katoavat ainakin toistaiseksi hänen jälkensä.
Lähteitä:
KA STA, Gs:16 ja Gs:19.
Taitoliitto 10.2.2022. Pellavan käsittelyvaiheet.
ÅAB FHS, D XV 7. Slöjdutskottet, linodling och Benviksinstitutet. Agatha Gustavan vastauksen tekstissä mainittuun kysymykseen voi lukea tiedoston sivuilta 34–37.
Artikkelikuvassa Saaren kartano Mietoisissa 1900-luvun alussa. Historian kuvakokoelma, Museovirasto. CC BY 4.0.
