Hollolan alisen kihlakunnan kruununvoudin arkistossa on vuosina 1859–1862 ruotusotilaaksi otettujen sopimuksia. Niistä esimerkkinä on Stefanus Isakinpojan kontrahti, joka allekirjoitettiin 15.3.1859. Stefanus eli Stefan otettiin sotilaaksi Lopen ruotuun nro 16, ja hän sai sotilasnimen Dunder.
Sotamies-Kontrahti
Allekirjoitettu, ruodun n:o 16 ruotumestari Abraham Mäkelä 4. komppaniassa Hämeenlinnan jaetusta Suomen Tarkk’ampujapataljonasta, johon ruotuun kuuluu
N:o 4 Skyttälä 22/100 Launoisten kyläst, N:o 2 Birttilä 14/100, N:o 3 Bourunmaa 13/100, N:o 4 Kiera 13/100, N:o 6 Mattila 11/100, N:o 7 Eskola 13/100, N:o 8 Heikkilä 14/100 Joentaustan kylässä ja Lopen pitäjästä
ottaa tämän kautta Stefanus Isakinpojaan Topenon kylästä Lopen pitäjästä sanotun ruodun sotamieheksi, seuraavia ehtoja vastaan:
1:ksi. Pitää hänenniin kauwan kuin terveytensä ja woimansa sen myötenantawat, ottamassansa palweluksessa pysymän sekä, siiwosti käyttäen itsensä, uskollisesti ja hywästi welwollisuuteensa täyttämän kymmenen vuotta.
2:ksi. Kohta asianomaisella tawalla tultuansa kelwolliseksi katsotuksi ja nimi-listoihin (rullihin) kirjoitetuksi, saapi hän pestiä wiisitoista ruplaa — kopeikkaa hopeata.
3:ksi. Sen ohessa saa sotamies wuotuiseksi palkaksi seuraawat, kunkin palwelemansa wuosineljänneksen loppua ennen hänelle neljännellä osalla maksettawat palkka-etuisuudet, nimittäin:
kaksikymmentä ja kaksi (22) ja puoli (1/2) kappaa Rukiita elli yhteen koko wuodelta kolme (3) Tyn Rukiita.
4:ksi. Kohta kuin sotamiestorppa sekä huoneiden että tilusten puolesta on asetusten mukaisella tawalla täydelliseen kuntoon pantu, saa sotamies ottaa sen haltuunsa, welwollisuudella huoneita ja aitoja hoitaa ja hywässä woimassa pitää, sekä torpan peltoa ja niittyä huolella wiljellä ja parantaa; mutta kuin huoneet wanhuuttansa häwiäwät taikka wahingoilta raiskataan, on ruotu ne welkapää kuntoon panemaan taikka uudesta rakentamaan.
5:ksi. Siksi kuin torppa on ennätetty kuntoon saada ja sotamies sillä on warustettu, saapi hän sen palkinnoksi, ynnä tarpeellisen asuinhuoneen ja polttopuun kanssa, vuotuistansa
kaksikymmentä (20) kappaa Rukiita, kaksi (2) Tyn. Botaatia (Berunia), kuusikymmentä (60) Leiwiskää heiniä ja kaksi (2) Barmast olkia.
6:ksi. Aidanpano-aineita ja polttopuita ottakoon sotamies, osoituksen mukaan, ruodun osamiesten metsästä, jossa myöskin saa yhtä lehmää laitumella pitää. Aineiden kotiin wetämiseksi, kuin myöskin torpan tilusten ruokkoomiseksi, ynnä myllymatkoihin ja muihin semmoisiin todenpäällisiin tarpeisiin, tulee hänen maksotta saada ruodun juhtia ja kaluja wiljellä.
7:ksi. Laillisen edeswastauksen haastolla ei saa sotamies torpasta muualle wiedä eläimen ruokaa ja sontaa, eikä myöskään kaskea pitää taikka metsää myydä.
8:ksi. Arkipuwun palkinnoksi pitää sotamiehen sille ruotu-isännistä, jonka tiluksille torppa rakennetaan ja peltonsa walmistetaan, omin ruokineen tekemän kaksikymmentä päiwätyötä wuoteensa, taikka neljäkymmentä päiwätyötä, jos hän sinä aikana tahtoo saada isännältä ruwan, jota ei se saa kieltää. Nämät päiwätyöt tehdään puoleksi suwella eli kesällä ja puoleksi talwella, niinä aikoina, jolloin maan omistaja siihen käskee; mutta älköön hän kumminkaan waatiko kaikkia päiwätöitä peräksyttäin, taikka kolmea, neljää enempätä wiikossa, ettei sotamies estyisi omaa maanwiljelystänsä hoitamasta.
9:ksi. Muutoin tulewat Keisarillisen Majesteetin Armollisen julistuksen kautta 20 päiwältä Maaliskuuta 1858 wahwistetut säännöt sotamies-pitoa warten Suomen jaetuissa tarkk’ampujapataljoneissa, kuin myöskin mitä korkeat asianomaiset tämän suhteen wasta edes saattawat määrätä, meillä molemmin puolin noudatettawina olemaan. Joka kaikki tämän kautta wakuutetaan Lopelta 15 päiwänä Maalis kuuta 1859.
Ruodun puolesta sopimuksen vahvistivat puumerkeillään Helena Maria Ernestintytär Skyttälästä, Juho Henrikinpoika Pirttilästä, Abraham Erikinpoika Mäkelästä eli Pourunmaasta, Samuel Lindfors Kieralta, Adam Henrikinpoika Mattilasta, Kustaa Kustaanpoika Eskolasta ja Juho Isakinpoika Heikkilästä.
Yllä seisowan sotamies-kontrahdin kanssa selitän minä itseni tytywäksi ja sitoun sitä
tarkasti noudattamaan. Päiwä ja paikka niinkuin yllä. Stefanus Isakinpoika (Isaksson). Puumerkki.
Vuonna 1859 pestattujen ruotusotilaiden palvelusajaksi sovittiin 15 vuotta, ja heille maksettiin kymmenen ruplan pestiraha. Paria poikkeusta lukuun ottamatta mitään rahapalkkaa ei maksettu, vaan palkka annettiin luontaistuotteina. Yleensä annettiin viljaa (ruista, ohraa, kauraa) ja perunoita, toisinaan myös lihaa, silakoita ja suolaa. Eläinten tarpeisiin jotkut torpat saivat heinää ja olkia. Ruodun tuli myös antaa miehelleen käyttövaatteet, joihin sisältyivät villakankainen takki joka neljäs vuosi, pari villakankaisia housuja joka toinen vuosi sekä vuosittain paita, villasukkapari ja puolisaappaat.
Ruotujakoiset pataljoonat lakkautettiin vuonna 1868 annetulla asetuksella. Loppilaisten ruotusotilaiden vaiheista lisää seuraavassa jutussa.
Lähteitä:
KA Hml Hollolan alisen kihlakunnan kruununvoudin arkisto. Hd: 1. Ruotuväkeä koskevat asiakirjat 1858–1862.
Kansallisarkiston digitaaliset aineistot. Suomalainen Wirallinen Lehti 9.5.1868 nro 56. Linkki tekstissä.
Artikkelikuvassa Johan Blixtin sopimuksen alku.
