Toukokuussa 1873 nimimerkki ”Matti Matin poika” kirjoitti Uudessa Suomettaressa käynnistään Helsingissä otsikolla ”Rengon metsäkulmilta (kirje täti Rekinalle)”. Juttu on kirjoitettu maalaispojan kirjeenä tädilleen, mutta taustalla taitaa olla halu osallistua kuumenemassa olleeseen kielitaisteluun, tässä tapauksessa huumorin avulla.
Matti teki matkan huhtikuussa, ja pääkaupunki tarjosi maalaispojalle paljon nähtävää:
– – Kaikki torit ja kadut kihisee wäestä täynnä aamusta iltaan asti, kullakin on oma kiiruunsa, että harwa joutaa toiselle lakkiaan nostamaan, sitä harwempi kouraa puristamaan. Siinä kihinässä kuulee puhuttawan monen-moisia kieliä, waan enimmästi suomalais-ruotsia ja ruotsalais-suomea, jotka ehkä pian sulawatkin yhteen; niinpä kuulin jo laulettawankin ”yksi kieli, yksi mieli, siin´on suoja Suomenmaan”, ja kun se sulatus on kerran walmis, wietetään warmaankin yhteinen riemu-juhla pääkaupungissa! –-
Vähän ennen kotimatkalle lähtöään Matti sattui teatterin luo, jossa oltiin pääsylippuja ostamassa.
– – Ettepä usko, täti, mitkä tuumat päähäni pisti! Minäkin mielin ostaa lipun ja pyrkiä muiden mukana sisään, waan siinä samassa muistin mitä Matti-setä usein sanoi teatterista; hän sanoi näytelmiä pirun konsteiksi ja pahan hengen palwelukseksi, ja wielä päälliseksi kuulin sen olewan ruotsalaisen. Niitä ja näitä ajatuksia alkoi kuohua aiwoissani, joiden raiwotessa melkein tietämättäni pian jouduin majatalooni, jossa kerrottuani kotimatkani waiheita, sanottiin seuraawana päiwänä annettawan suomalaisia näytelmiä Arkadia-teatterissa. Pitemmältä miettimättä, päätin hankkia pääsölipun ja mennä sinne, ja siinä päätöksessä pysyin niin lujana, että Matti-sedän lorutkin hajosiwat mielestäni kuin sawu tuuleen. – –
Innostuneena ajatuksestaan Matti rohkeni pyytää mukaansa ”erään umpiruotsalaisen tytön”, ja seuraavana päivänä he istuivat rinta rinnan Arkadia-teatterin lehterillä.
– – Siellä näytettiin: Kihlaus, Kuinka anopeista päästään, Marin rukkaset ja Yökausi Lahdella. – – Sen waan sanon, että hupaista se oli nähdä ja suloista kuulla, kaikki selwällä ja sujuwalla suomen kielellä. Siitä myöskin woin wakuuttaa teitä, ettei se ainoastaan minua moukkaa huwittanut; kaupunkilaiset, jopa suuret herratkin, taputtiwat käsiänsä niin hurjasti, että pelkäsin jonkun kämmen-nahan halki räiskähtäwän. – –
Kello 11 seinä [esirippu] putosi alas, ja kukin haki itsensä ulos samaa tietä, jota mennytkin oli, wissisti tyytywäisenä. Jäähywäisiä ottaissani ei tuo umpi-ruotsikko tyttö ensinkään katunut kauppaansa, että oli käynyt suomalaisessa teatterissa. – –.
Suomalainen Teatteri perustettiin vuonna 1872. Se toimi aluksi kiertueteatterina, ja ensimmäiset näytännöt esitettiin Porissa. Vuonna 1875 se sai kotipaikakseen Arkadia-teatterin, joka sijaitsi nykyisen Paasikivenaukion paikkeilla Helsingissä. Teatterin nimi muuttui Suomen Kansallisteatteriksi vuonna 1902, jolloin käyttöön otettiin uusi teatteritalo Rautatientorin varrella. Vanha Arkadia purettiin vuonna 1908.
Vasemmalla ilmoitus Ida Aalbergin vierailunäytännöstä 12.12.1894. Program-Bladet 9.12.1894. Oikealla Ida Aalberg Hermann Sudermannin näytelmässä Koti (Heimat). Kuvaaja: Daniel Nyblin, 1897. Nelinäytöksistä näytelmää esitettiin Suomalaisessa Teatterissa. Museovirasto. Historian kuvakokoelma. CC. BY 4.0.
Lähteitä:
Kansalliskirjasto digitaaliset aineistot. Uusi Suometar 7.5-1873 no 53, s. 3. Program-Bladet: Tidning för Helsingfors teatrar och konserter 9.12.1894 no 43.
Suomalaisen teatterin historia.
Artikkelikuva: Helsingin Suomalainen Teatteri, Arcadia-teatteri ennen 3.1.1908. Museovirasto. Historian kuvakokoelma. museovirasto.finna.fi. CC BY 4.0.
