Närpiön ja Östermarkin syyskäräjillä 19. syyskuuta 1857 käsiteltiin juttua, jonka kruununnimismies Benjamin Packalén oli viran puolesta pannut vireille. Vastaajina paikalle oli haastettu itsellisenvaimo Maja Lisa Andersintytär Olander ja sorvarintytär Anna Wilhelmina Andersintytär Gullberg, molemmat Bölen kylästä. Maja Lisaa avusti hänen puolisonsa Karl Gustaf Olander ja Anna Wilhelmina Gullbergia isä Anders Gullberg. Myös asianomistaja, kaupunginpalvelijan tytär Emma Sofia Westerlund Kaskisista oli läsnä, avustajanaan isänsä Matts Westerlundin valtuuttamana virkaatekevä kyytirättäri Henrik Goman.
Syyttäjä oli nostanut kanteen Emma Sofia Westerlundin ilmiannon perusteella. Westerlund oli talvella asunut Olanderien luona kutomassa Karl Olanderin kalaverkkoja. Kun hän huhtikuun alussa oli lähdössä kotiinsa Kaskisiin, hän ei pyynnöistä huolimatta saanut Maja Lisa Olanderilta vaatteitaan. Kun Westerlund lähdettyään oli menossa kylätietä Gottböleen päin, hän huomasi Anna Wilhelmina Gullbergin juoksevan peräänsä ja heitti mukanaan olleen nyytin maahan. Gullberg sai Westerlundin kiinni, tönäisi hänet lumeen ja vei mukanaan nyytin, joka sisälsi tyynyn, peitteen ja lastenvaatteita. Tavaroiden arvo oli yhteensä 20 kopeekkaa hopeassa.
Kysyttäessä syyttäjä Packalén lisäsi, että Westerlundin vaatteet olivat olleet Maja Lisa Olanderin hallussa, ja Olander oli ilmoittanut, että Westerlund saa vaatteensa vasta korjattuaan kalaverkot. Westerlund oli sittemmin saanut omaisuutensa takaisin. Anna Wilhelmina Gullberg ei ollut kertonut, miksi oli vienyt Westerlundin tavaranyytin. Syyttäjä pyysi nyt tutkimusta siitä, oliko tapahtunut rikkomus, josta syytettyjä voitaisiin vaatia edesvastuuseen. Asiasta kuultuna Emma Sofia Westerlund sanoi syyttäjän selonteon olevan yhtäpitävä hänen tekemänsä ilmiannon kanssa.
Maja Lisa Olander kiisti ottaneensa pantiksi Emma Sofia Westerlundille kuuluvia vaatteita ja kertoi, että Emma Sofia, joka oli saanut asua Olandereilla sitä vastaan, että solmisi kalaverkon, ei ollut tehnyt työtään vaan oli juossut kylällä juoruilemassa. Maja Lisan mukaan Emma Sofia oli lähtiessään jättänyt vaatteensa vaikkei häntä oli kielletty niitä ottamasta. Myös Anna Wilhelmina Gullberg kiisti syytteen ja kertoi Emma Sofian kulkeneen kylällä puhumassa pahaa ihmisistä.
Syyttäjä kutsui kuusi todistajaa, jotka jäävittömiksi todettuina vannoivat todistajanvalan ja erikseen kuultuina kertoivat:
1. Työmiehen vaimo Maja Lisa Johanintytär Björkroth:
että hän edellistalvena eräänä päivänä ollessaan talollinen Hans Henrik Mattsinpoika Hertzin luona Bölen kylätien varrella oli kuullut ikään kuin lapsen itkua ja mennessään katsomaan nähnyt Emma Sofia Westerlundin makaamassa tiellä ja Anna Wilhelmina Gullbergin kumartuneena hänen ylleen. Sitä hän ei nähnyt, koskiko Gullberg Westerlundiin. Huomattuaan Björkrothin Gullberg oli siirtynyt hieman kauemmas, ottanut tieltä Westerlundin nyytin ja palannut Olanderin asunnolle. Maassa makaava Westerlund oli sanonut, että hänen pitäisi mennä ilmoittamaan syyttäjälle, noussut ylös ja käsiään yhteen lyöden sanonut: ”kirottua, eikö minun pitäisi mennä Packalilille?” Hän oli kuitenkin lähtenyt Bölen kylään päin. Myös Björkrothin veli oli ollut tapahtumapaikalla.
Anna Wilhelmina Gullberg kiisti tönäisseensä Westerlundin nurin, mutta myönsi Maja Lisa Olanderin pyynnöstä ottaneensa nyytin, koska Westerlund ei olisi saanut lähteä ennen Karl Gustaf Olanderin kotiinpaluuta. Maja Lisa Olander tunnusti kehottaneensa Gullbergia menemään Westerlundin perään ja ottamaan vaatteet, jotka oli määrä jättää Olandereille siksi kunnes puoliso tulisi kotiin. Näin sen vuoksi, että Westerlund, joka oli saanut koko talven asua pariskunnan luona sitä vastaan, että solmisi kalaverkon, oli lähdössä ennen kuin oli saanut työn valmiiksi.
2. Petter Johaninpoika Sjöblad:
että hän edellisen todistajan mainitsemaan aikaan oli ollut kotonaan Simonsin talon mailla, kuullut huutoa ja mennyt ulos, nähnyt Anna Wilhelmina Gullbergin tulevan lännestä päin kantaen Westerlundin nyyttiä ja menevän Olanderin asuntoon. Westerlundia hän ei ollut nähnyt
Emma Sofia Westerlund myönsi, että oli sopinut kutovansa Karl Gustaf Olanderin verkon sitä vastaan, että sai asua talven hänen luonaan.
3. Maja Lisa Mattsintytär Hermans:
että asianomistaja Westerlund eräänä aamuna pääsiäisen jälkeen oli tullut hänen luokseen lapsensa kanssa ja pyytänyt, että saisi jättää lapsen todistajan luo siksi aikaa, kun menisi Olandereille siivoamaan huoneensa ennen lähtöään. Westerlund oli myös kertonut että Anna Wilhelmina Gullberg ja Maja Lisa Olanderin tytär, Maja Lisa hänkin, olivat käskeneet häntä häipymään, ja että Gullberg oli lyönyt häntä. Tästä puhuttaessa myös Maja Lisa Olander oli ollut todistajan luona ja kysynyt Westerlundilta ”miten asiat olivat silloin kun muutit pois”, mihin Westerlund vastasi: ”miten ne nyt olivat, kun en saanut olla rauhassa omassa huoneessa ilman että Mina Gullberg tulee ja lyö minua.” Maja Lisa Olander oli silloin huomauttanut, että Anna Wilhelmina Gullberg oli vain tönäissyt Westerlundia, kun taas tämä itse oli lyönyt kunnolla, tarttunut Gullbergia palmikosta ja hakannut hänen päätään seinään. Westerlund oli lisännyt, ettei hän halunnut palata Olanderille, vaan kysyi, mitä oli heille velkaa asumisestaan, mihin Maja Lisa Olander vastasi, ettei Westerlund ollut heille velkaa, koska oli sovittu, että hän maksuksi asumisestaan solmii heidän kalanpyydyksensä. Westerlund sanoi sen olleen hänen aikomuksensa, mutta hän ei häirinnän vuoksi pystynyt tekemään työtään, joten hän halusi maksaa huoneestaan vuokran.
Westerlund, todistaja ja hänen sisarensa Margareta Mattsintytär olivat sen jälkeen lähteneet noutamaan Maja Lisa Olanderilta Westerlundin lapsen vaatteita, mutta porstuan ovi oli ollut kiinni. Kun Westerlund, Margareta Hermans ja todistaja sitten olivat menneet sorvari Anders Gullbergin luo maksaakseen häneltä lainatut 12 kopeekkaa, oli Olanderin tytär Maja Lisa tullut sinne ja alkanut solvata Westerlundia ja todistajaa. Kysyttäessä todistaja lisäsi, että Westerlund oli talvella usein valittanut, ettei saanut lankaa Olanderin verkkojen solmimiseen.
4. Margareta Mattsintytär Hermans todisti samoin kuin edellinen.
5. Anders Andersinpoika Hermans:
että oli ollut kyytirättärin mukana, kun tämä ensimmäisellä kärrykelillä oli mennyt Emma Sofia Westerlundin kanssa hakemaan Olanderien luota Westerlundin vaatteita, jotka silloin saatiinkin.
6. Maja Lisa Michelintytär Böling:
että hän oli ollut Maja Lisa Olanderin luona, kun Westerlund edellä mainittujen Maja Lisa ja Margareta Hermansin kanssa oli tullut sinne. Anna Wilhelmina Gullberg ja Maja Lisa Olanderin tytär olivat sanoneet, että Westerlund saisi kaikki tavaransa, mutta vasta kun Karl Gustaf Olander tulisi kotiin. Samana päivänä Olanderin tytär oli ottanut Westerlundin liinavaatteet ja kastellut ne rapakossa. Todistajan mukaan muita ei silloin ollut läsnä.
Syyttäjä katsoi Maja Lisa Olanderin ja Anna Wilhelmina Gullbergin täysin syyllisiksi esitettyihin rikkomuksiin ja vaati heitä niistä edesvastuuseen. Emma Sofia Westerlund vaati syytettyjä korvaamaan hänelle tavaroiden hakumatkasta aiheutuneet kustannukset.
Kihlakunnanoikeus katsoi toteen näytetyksi, että Maja Lisa Olander ja Anna Wilhelmina Gullberg olivat pitäneet panttina Emma Sofia Westerlundin vaatteet, ja kumpikin tuomittiin 20 taalerin eli yhdeksän hopearuplan 60 kopeekan sakkoon, jaettavaksi tasan kruunun ja syyttäjä Benjamin Packalénin kesken. Varojen puutteessa sakot korvataan 14 päivän vankeudella, ei kuitenkaan vedellä ja leivällä. Maja Lisa Olander ja Anna Wilhelmina Gullberg yhteisesti tai se, kummalla on varoja, määrättiin korvaamaan Westerlundin oikeudenkäyntikulut kaksi ruplaa 50 kopeekkaa. Tuomio julistettiin ja annettiin valitusosoitus.
Sekä Anna Wilhelmina Gullbergilla että Emma Sofia Westerlundilla oli vanhempiensa kautta yhteyksiä Benvikin pellavanjalostusopistoon. Anna Wilhelminan äiti oli Benvikin neito nro 3, Greta Lisa Enström. Emma Sofian äidin Christina Petterssonin isä oli Benvikin norlantilainen opettaja Johan Pettersson. Myös Christina opetti Benvikissä ennen avioitumistaan.
Lähteitä:
Korsholman eteläisen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat. KO a Varsinaisten asioiden pöytäkirjat. KO a:78 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat, Syyskäräjät (1857-1857). Tiedosto 77. Kansallisarkisto. Viitattu 8.12.2025.
Artikkelikuva: Verkonkutoja. Tammela. MiIkkola, Elma, kuvaaja, 1928. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma. museovirasto.finna.fi. CC BY 4.0.
