Syyskuussa 1823 Benvikiin saapui pellavaoppiin Anna Gretha Präst, joka otti Benvikin aikana uuden sukunimen: Ekholm. Hän oli Benvikin neito numero 45 eli kolmanneksi viimeinen. Benvikin koulu oli päätetty jo lakkauttaa, mutta koska oppilaita oli parikymmmentä, koulu sai armonaikaa vielä vuodeksi 1824. Virallisesti koulu lopetettiin helmikuussa 1825.
Benvikin johtaja Johan Vilhelm Bladh lähetti Talousseuralle selostuksen viimeisestä toimintavuodesta. Siinä hän totesi Anna Gretasta, että vaikka neito oli luonteeltaan tasainen ja vakavamielinen, ”työhaluja ja ahkeruutta hänellä ei ollut”. Saman arvion Bladh esitti kolmesta muustakin neidosta.
Anna Greta (Anna Margareta) ehti olla Benvikissä vuoden ja viisi kuukautta ja sai siltä ajalta palkkaa yhteensä 28 riikintaaleria 16 killinkiä. Helmikuun puolivälissä pidetyssä Benvikin loppukatselmuksessa Anna Greta sai professori C. C. Böckeriltä pirran kolmannen luokan kangasta varten. Saman kuun 25. päivänä hän vahvisti allekirjoituksellaan, että oli saanut professori Böckeriltä rukin, vyyhdinpuun ja niisipuun sekä rahaa yhteensä 11 ruplaa 20 kopeekkaa: ruokarahaa 2 ruplaa 50 kopeekkaa ja kyytirahaa Kaskisista Vaasaan ja Oravaisiin 8 ruplaa 70 kopeekkaa.
Anna Greta lähti Benvikistä kotipaikkakunnalleen Oravaisiin mutta sai saman vuoden jouluaattona muuttokirjan Kangasniemelle. Hänet merkittiin Kangasniemen rippikirjaan nahkuri Matti Pynnösen ja Elin Ukanderin (Benvikin neidon numero 38) alapuolelle. Arkistoista ei ole selvinnyt, mitä suunnitelmia Elinillä ja Anna Gretalla mahdollisesti oli. Syystä tai toisesta oleskelu Savossa jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: Anna Greta palasi Oravaisten Kimon kylään ja Prästin tilalle loppuvuodesta 1826.
Lapset
Anna Greta sai kaksi aviotonta lasta. Ensimmäinen lapsi, Anna Brita, syntyi Kimon kylässä 24.4.1836.
Äiti sai synninpäästön 24.7.1836 mutta joutui lokakuussa myös maallisen oikeuden eteen. Oravaisten seurakunnan kappalainen Vilhelm Fredriksson kirjoitti 26.9.1836 papintodistuksen oikeudenkäyntiä varten:
Ensimmäistä kertaa maattu (första resan lägrade) loisnainen Anna Greta Erikintytär Ekholm Kimon kylästä on syntynyt vuonna 1804, tuntee kristinopin kelvollisesti ja on käynyt säännöllisesti Pyhällä Ehtoollisella, mutta on elämäntavoiltaan moitteenalainen.
Anna Greta sai Vöyrin syyskäräjillä tuomion ensikertaisesta salavuoteudesta. Hänelle langetettiin sakkoja kaksi hopearuplaa 40 kopeekkaa, ja lisäksi hänet velvoitettiin maksamaan 96 hopearuplaa Oravaisten kirkolle ja käymään salaripillä. Jos hänellä ei olisi varaa maksuihin, hänen tulisi sovittaa sakot seitsemän päivän vankeudella omalla kustannuksellaan; kirkolle suoritettavan maksun hän voisi sovittaa työllä.
Esikoistytär kuoli 4.8.1836 vajaan neljän kuukauden ikäisenä. Kuolinsyynä oli paise (böld).
Toisen tyttären Anna Greta sai neljä vuotta myöhemmin. Anna Lisa syntyi Oravaisten Kimon kylässä 13.7.1840. Tytär muutti 18-vuotiaana piiaksi Vaasaan ja kuoli siellä vatsatautiin 6.2.1864.
Avioliitto
Anna Greta meni syyskuussa 1850 naimisiin leski Matts Mattsinpoika Backan kanssa. Matts oli talollinen Oravaisten kylän Backan talosta. Hänen ensimmäinen vaimonsa, Maria Mattsintytär Simons, oli kuollut 16.11.1849.
Matts kuoli keuhkotautiin 14.10.1853. Sitä ennen hän oli myynyt osuutensa talosta vävykokelaalleenJohan Gustafinpoika Mårtensille – joka meni sittemmin naimisiin Brita Maria Mattsintytär Backan kanssa –ja tämän isälle Gustaf Jakobinpoika Mårtensille.
Käräjillä
Kestikievarin pitäjä Johan Backa vaati Vöyrin talvikäräjillä 1852, että hänen veljenvaimonsa Anna Greta Backa eli Präst on asetettava holhoukseen. Kantajan mukaan Anna Greta oli niin perso viinalle, että myi vähäistä irtainta omaisuuttaan viinanhimonsa tyydyttämiseksi, eikä yksinkertaisesta ja saamattomasta aviomiehestä Matts Backasta ollut vaimonsa hillitsijäksi. Anna Greta ei vastustanut holhoukseen joutumista ja toivoi vain holhoojakseen kantaja Johan Backaa. Johan kieltäytyi kunniasta ja ehdotti holhoojaksi Anders Prästiä, joka niin ikään kieltäytyi. Kun asian käsittelyä jatkettiin syyskäräjillä, sekä kantaja että vastaaja olivat poissa ja asia jäi sillensä.
Seuraavan vuoden syyskäräjillä Anna Greta sanoi olevansa niin sairas ja jaksamaton, että hän tarvitsi holhoojaa hoitamaan asioitaan. Hän ehdotti itse holhoojakseen talollinen Erik Staffansia, joka hyväksyi tehtävän. Kihlakunnanoikeus vahvisti hänen valintansa.
Samana päivänä Anna Greta esiintyi oikeudessa kantajana holhooja Staffansin avustamana. Hän vaati talollinen Gustaf Jakobinpoika Mårtensilta ja tämän pojalta Johanilta syytinkiä. Anna Gretan mukaan hänen miehensä Matts Backa oli ennen avioliiton solmimista taannut hänelle syytingin omistamassaan Backan talossa. Vastaajat ilmoittivat, ettei Matts Backa ollut taloa myydessään vaatinut vaimolleen syytinkiä eikä syytingistä ollut mainintaa kauppakirjassa.
Oikeus halusi nähdä kauppakirjan, joten asian käsittelyä jatkettiin talvikäräjillä 1854. Lokakuussa 1851 laaditussa kauppakirjassa ei ollut mainintaa Anna Gretalle tulevasta syytingistä. Anna Greta ilmoitti kuitenkin tuoneensa avioliiton solmimisen yhteydessä yhteiseen pesään rahaa, minkä tähden hän olisi oikeutettu syytinkiin. Oikeus hylkäsi Anna Gretan kanteen, koska hänellä ei ollut oikeutta Backan taloon eikä hän ollut kyennyt näyttämään, että hänelle olisi taattu syytinkiä.
Anna Greta vetosi päätöksestä laamanninoikeuteen. Vaasan ja Oulun laamannikunnan syyskäräjillä 1854 kävi ilmi, että Matts Backa oli kuin olikin laatinut syksyllä 1850 talon ostajien kanssa sopimuksen vaimonsa syytingistä siinä tapauksessa, että hän kuolisi ennen vaimoa. Sopimuksen laatinut Gabriel Gustafinpoika Mattus oli kuitenkin seuraavana keväänä saanut Matts Backalta pyynnön, ettei syytinkisopimusta pidä antaa hänen vaimolleen, koska vaimo oli jo rikkonut aviosopimuksen ja muuttanut omavaltaisesti pois miehensä luota.
Laamanninoikeus totesi Vöyrin kihlakunnanoikeuden toiminnassa esiintyneen niin monia puutteita, että se palautti asian kihlakunnanoikeuteen. Laamanninoikeus luetteli oikeudenkäynnissä ilmenneet puutteet: 1) kihlakunnanoikeuden olisi pitänyt vaatia kantajaa täsmentämään, millaista syytinkiä ja miltä ajalta hän vaati; 2) millainen osuus talosta vävykokelaan isällä Gustaf Mårtensilla oli tai oli ollut? 3) oliko Johan Mårtensin ja Brita Maria Mattsintytär Backan välillä solmittu avioliitto? 4) oliko Brita Maria Mattsintytär myös Anna Gretan tytär?
Vöyrin kihlakunnaoikeus käsitteli asiaa vielä 17.11.1856. Tässä istunnossa käytiin läpi laamanninoikeuden esittämät puutteet, ja samassa yhteydessä todettiin myös, että Anna Greta nautti syytinkiä Prästin talosta. Tämä kävi ilmi jo edellä: Anna Gretan vuonna 1836 syntyneen esikoistyttären kohdalla näkyvässä kuvassa äiti on merkitty syytinkiläiseksi.
Syytinkiläinen Anna Greta Präst kuoli halvaukseen 1.10.1865.
Lähteitä:
KA STA Gs:19.
Tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi: Keski-Pohjanmaan alisen tuomiokunnan ilmoitusasioiden pöytäkirjat 1852, Keski-Pohjanmaan alisen tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1853–1856.
Vaasan laamannikunnan renovoidut tuomiokirjat. LO Tuomiokirjat. LO:7 Tuomiokirja (1853-1855). Tiedostot 581–583. Kansallisarkisto.
Artikkelikuva: Oravainen. Teoksesta Topelius Zacharias 1845–1852: Finland framställt i teckningar. Alkuperäisen kuvan tekijä Johan Knutson. Painaja Adler und Dietze. Historian kuvakokoelma. Museovirasto. CC BY 4.0.
