Mainitsin Papusten paikka -kirjoituksessa ohimennen Papusen veljesten vuonna 1823 saaman papintodistuksen. Kun näin todistuksen Kansallisarkiston Joensuun toimipisteessä, jäin tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa sekä kirkkoherra Stepanovin ihastuttavan suomen kielen että todistuksessa mainitun sektin takia.
Grekan Relikiumin Tunustajat Talonpojat Iwana ja Sima Pabuset, Liberin pitäjästä, Sotkuman kylästä asuwaiset sinä kylässä krunun Tilalla No 40. Jotka on otettu sihen perillisexi heidän ädinsä ädildä Riko Bajarisen Leskelä, nyt kuolelda, Owdi Radilaiselda, jolla ei jänyt sen Likeperisiä perillisiä kuin Näiden äidi Maria Bajarine Ja nämmä mainut hänen pojat Pabuset. He löydy Kirckon historja kiriassa syndynexi Iwana Pabune wuona 1801, hänen waimo Daria Pirane wuona 1802, weli Simana Pabune wuona 1806. Käytöxeldänsä he olewat siwolliset. Jos oliwat Erhendynnet Nimitettäwään Keyretin sektin mutta Tekiwat Nyt sidä kadumuxen, Ja Tunnustawat Todisesti omadansa grekan uskon; Herran Ehtollista on Naudinnet Joka wuotta; sen Todista Taibalessa sinä 29 päiwänä Juli kuussa, wuona 1823.
A. Steffanoff
Kircko Herra
Sektin synty
Stepanovin mainitsema Keyretti viittaa Nurmeksen Alakeyretin kylään. Siellä Rasimäen tilan isäntä Paavo Kuosmanen (1761–1837) koki vuonna 1802 kääntymyksen, jota pidetään Pohjois-Karjalan herännäisyyden syntykertomuksena. Kuosmasen kääntymyksestä on kuvaus sekä Matthias Akianderin 1800-luvun puolivälissä kirjoittamassa teoksessa Suomen uskonnollisista liikkeistä että Mauno Rosendalin 1900-luvun alussa kirjoittamassa Herännäisyyden historiassa. Näistä kertomuksista hieman poikkeavan ja seikkaperäisemmän selonteon julkaisi Olli Koistinen vuonna 1912.
Olli Viitaniemi esittää väitöskirjassaan tiivistelmän Koistisen vuonna 1912 kirjoittamasta kuvauksesta:
Koistisen mukaan Kuosmanen oli kotiseudullaan arvostettu ”unennäkijä ja mahtava velho”. Helatorstaisella kalaretkellään hän veisti kuuttiinsa uuden melan, mutta koska muisti sananparren ”pyhänä veistetyt lastut Jumala polttaa veistäjän kämmenellä”, hän heitti veistämänsä lastut järveen. Seuraavan vuoden helatorstaina Kuosmanen oli jälleen yötä myöten kalassa samaisella Keyrityn kylän erämaisella Matalajärvellä. Yöllä nuotion ääressä torkkuessaan hän heräsi outoon ilmestykseen: järven rantasoilta saapui tumma enkelihahmo, joka nuhteli Kuosmasta pyhänä kalastamisesta ja laittoi tämän kämmenille edellisenä vuotena veistetyt lastut, jotka syttyivät heti palamaan polttaen hihansuun hänen
turkistaan. Yöllisen kokemuksensa myötä Kuosmanen tuli kääntymykseen: hän teki parannusta pyhätyörikkomuksistaan ja vaihtoi aiemmin harjoittamansa taikuuden sanan tutkisteluun ja hartauskokouksiin Keyrityn kyläläisten kesken.
Keyritystä Nurmeksen kirkolle ja muuallekin levinneen herätysliikkeen jäseniä nimitettiin ensi alkuun keyrittyläisiksi. Puhuttiin myös ”keyrettiläisten jonosta”. Myöhemmin heitä sanottiin kerettiläisiksi ja lopulta vaateparren mukaan körttiläisiksi.
Lähteitä:
- KA Jns, Kuopion lh lko, Eba:134 Saapuneet anomusasiakirjat 1822.
- Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkki Akianderin kääntymyskuvaukseen tekstissä. Olli Koistisen kuvaus Paavo Kuosmasen näystä: Savotar 4.4.1912 s. 3–4.
Olli Koistisen selostus vuoden 1819 ”rytäkkäkesästä” Pielisjärvellä: Karjalainen 30.8.1919 s. 2–3. - Viitaniemi, Olli 2025:Kerettiläisten kirjakulttuuri : Savo-Karjalan heränneiden talonpoikien kirjallistuminen kustavilaiselta ajalta konventikkelikäräjille. Väitöskirja – Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta.
