Lehmäkauppa

Rahkonen vastaan Nyqvist

Talollinen Matti Rahkonen Antrean pitäjän Noskuan kylästä haastoi Viipurin pitäjän Kelkkalan kylässä asuvan ratavartija Kaarlo Nyqvistin vuoden 1885 talvikäräjille. Asiaa käsiteltiin pykälässä 26.

Kantaja kertoi Pitkänäperjantaina viime vuonna myyneensä vastaajalle lehmän, sovitusta hinnasta satakuusikymmentä seitsemän markkaa. Kaupan tehtyä oli vastaaja antanut kantajalle kaksikymmentä markkaa ja kahdeksankymmentä markkaa silloin kuin kantaja vei lehmän vastaajalle sekä vähän sen jälkeen kolmekymmentä markkaa, joten kantaja siis on saanut yhteensä satakolmekymmentä markkaa ja vastaaja on kantajalle velkaa kolmekymmentä seitsemän markkaa. Mutta koska vastaaja ei vielä ole hyväntahtoisesti taipunut niitä suorittamaan, niin Kantaja nyt vaatii Vastaajan velvoittamista maksamaan mainittua hänen velkaa, ja myös palkitsemaan Kantajalle käräjäkulungit oikeuden tutkinnon mukaan.

Kanteesta kuultuna myönsi vastaaja ostaneensa lehmän ja luvanneensa maksaa siintä satakuusikymmentä kolme markkaa, jos lehmä kuten kantaja vakuutti, tulisi poikimaan 1. päivänä Toukokuuta viime vuotta ja sen jälkeen lypsämään viisi kannua maitoa päivässä. Selittäen vastaaja lehmän poikineen paljoa myöhemmin eikä lypsäneen täyttä neljääkään kannua päivässä ja ostaneensa lehmän juuri sentähden kun häneltä kesäksi Pietarilaiset olivat tilanneet maitoa jonka hän täytyi kuitenkin toimittaa ja tuli vja siten kärsimään suuren vahingon, jonka tähden ja liiatenkin, kun kantaja, viimeisessä makson tilaisuudessa, ilmoitti tyytyvänsä sataankolmeenkymmeneen markkaan, koska lehmä ei ollutkaan semmoinen kun kantaja oli vakuuttanut, vastaaja katsoi kanteen aivan turhaksi ja anoi sen kumoamista.

Kantaja kiisti vastaajan selityksen ja ilmoitti, että vastaajan vaimo ja poika olivat tulleet kantajan kotiin ostamaan lypsylehmää. He olivat tarkastaneet nyt kysymyksessä olevan lehmän, mielistyneet siihen, ostaneet sen ja maksaneet siitä käsirahan.

Vastaajan pyynnöstä oikeuteen saapuivat todistamaan ratavartijan vaimo Anna Loviisa Pennanen, Nyqvistin entinen palveluspiika Hanna Paldanius ja kauppias Kaarlo Eskil Lindström. Kaikki todistajat asuivat Viipurin kaupungissa. Kantajan mielestä Paldaniuksen ei pitäisi päästä todistamaan, koska hän oli vastaajan palveluksessa. Vastaaja esitti kuitenkin oikeudelle päästötodistuksen, joka osoitti, että piika oli lähtenyt pois vastaajan palveluksesta viime vuoden lopulla.

Todistajat antoivat lausuntonsa kukin erikseen.

1. Anna Loviisa Pennanen: olleensa Kauppias Kolehmaisen puodissa läsnä, kun vastaajan vaimo teki kantajan kanssa kaupan, siten että kantaja antaa vastaajalle sadastakuudestakymmenestäkolmesta markasta lehmän, joka poikii 1. päivä Toukokuuta 1884 ja sen jälkeen lypsää vähintään viisi kannua päivässä. Jos sanotut ehdot tulevat kaikin puolin täytetyksi, niin suostui vastaaja maksamaan kaksi markkaa enemmän kun kauppahinta oikeastaan oli, mutta jos kantajan puolelta ehdot eivät tulisi täytetyksi, niin oli kauppahinta alennettava. Lisäten todistaja lehmän poikineen sanotun kuun 28. päivänä vaan ei tietävänsä kuinka paljo se päivässä lypsi.
2. Hanna Paldanius: kantajan tuodessansa lehmän vastaajalle, ilmoittaneen sen hinnan olevan satakuusikymmentäkolme markkaa, ja poikivan 1. päivä Toukokuuta viime vuotta sekä kaksi viikkoa sen jälkeen lypsävän vähintään viisi kannua päivässä. Kun lehmä sittemmin ei lypsänyt täyttä neljää kannua viime sanotussa ajassa ja vastaaja kysyi kantajalta kumpanenko heistä tuli kärsimään mainitun vahingon, niin oli kantaja esitellyt että asianomaiset kärsivät kumpanenkin puolen siintä, ja toivonut lehmän myöhempään kesällä lypsävän enemmän, mutta lehmä antoi kumminkin kesällä vielä vähemmän maitoa. Lisäten todistaja vielä kantajan ilmoittaneen tahtovansa vahingon palkinnoksi kauppahinnasta vähentää kolmekymmentä kolme markkaa siintä syystä kun lehmä ei täyttänytkään niitä ehtoja, joita kantaja oli vakuuttanut.
3. Kaarlo Oskar Lindström: asianomaisten tulleen todistajan puotiin Wiipurin kaupungissa lehmän hintaa suorittamaan, jossa tilaisuudessa kantaja aivan selvästi lupasi alentaa hintaa kolmellakymmenellä markalla koska lehmä ei ollutkaan semmoinen kuin kantaja oli kertonut.

Kihlakunnanoikeus katsoi kohtuulliseksi kumota kanteen mitättömänä ja velvoitti kantajan maksamaan vastaajalle kahdeksan markkaa. Vastaaja velvoitettiin antamaan todistaja Hanna Paldaniukselle kaksi ja kauppias Lindströmille neljä markkaa korvaukseksi käräjämatkoista.

Nyqvist vastaan Rahkonen

Seuraavassa pykälässä kantajana oli ratavartija Kaarlo Nyqvist ja vastaajana talollinen Matti Rahkonen. Kantaja Nyqvist kertoi, että vaikka osapuolet olivat lehmän poikimisen jälkeen viimeisessä maksutilaisuudessa sopineet, että lehmän hinnasta vähennetään kolmekymmentä markkaa, vastaaja oli haastanut hänet näihin käräjiin ja vaatinut häneltä alkuperäistä hintaa.

Sentähden vaati kantaja ei ainoastaan laillista edesvastausta vastaajalle siintä että vastaaja on syyttömästi manuuttanut kantajan oikeuteen vaan myös hänen velvoittamista palkitsemaan kantajan niin hyvin vahingon, jonka hän on saanut kärsiä sentähden, kun lehmä ei kolmeen viikkoon lypsänyt, vähintään kuudellakymmenellä markalla, kuin myös oikeuden arvion mukaan käräjäkulungit tässä jutussa.

Kanteesta kuultuna katsoi vastaaja kolmen viikon lehmän lypsyn tuottaman hyödyn olevan kylliksi palkittu kolmellakymmenellä markalla jotka kauppahinnasta kuten yllämainitusta jutusta havaittiin jätettiin maksamatta sekä edesvastauksen vaatimuksen olevan aivan turhan sekä anoi sentähden kanteen kumoamista

Päätös syntyi pikaisesti:

Kihlakunnanoikeus on tämän asian lopullisesti tutkinut ja katsoo sen mukaan mitä asiassa on kannettu ja vastattu, kohtuulliseksi kanteen kumota ja kulungit asianomaisten kesken kuitata. Julistettiin.

Kaarlo Nyqvist

Wiipuri-lehdessä oli 1.10.1901 uutinen ratavahti Kaarlo Nyqvistin 29.9.1901 viettämistä kultahäistä.

Häät oli pidetty Tuusulassa 5.10.1851. Sulhanen oli naimaton renki Kaarlo Gabrielinpoika Nyqvist ja morsian naimaton piika Anna Lovisa Andberg. Molemmat asuivat naimisiin mennessään Ytterkervon eli Alikeravan kylässä. Kaarlo oli syntynyt Nastolassa 9.10.1821 ja Anna Lovisa Kellokoskella 31.12.1829.

Oikeudenkäynnissä mainittu poika oli kasvatuspoika, Tuusulassa 29.6.1861 syntynyt Gustaf Adolf Maukonen. Hänen äitinsä oli Anna Lovisa Andbergin sisar Lena Greta. Pojan vanhemmat kuolivat Helsingissä vuosina 1872 ja 1874, ja vuonna 1881 poika muutti Viipurin pitäjään.

Kaarlo Nyqvist kuoli Viipurin pitäjässä 7.8.1904.

Lähteitä:
KA Mli, Rannan tuomiokunta, CIa:29 Viipurin käräjäkunnan talvikäräjät 1885.