Potkukelkka kehitettiin ilmeisesti Ruotsissa 1800-luvun loppupuolella, ja pian se yleistyi myös Suomessa. Myös urheiluseurat ottivat potkukelkkailun ohjelmaansa. Ouluun perustettiin vuonna 1891 ”potkinklubi”, jonka Louhi-lehdessä sanottiin olevan ”ensimmäinen Suomessa ja ehkä koko maailmassa”.
Hämeenlinnan pataljoonassa potkukelkkailu tuli uutena lajina urheilukilpailujen ohjelmaan jo vuonna 1889: ”Tämä hupainen urheilu, joka on kotoisin pohjois-Ruotsista, on wasta hiljakkoin saapunut meidän pataljonaan, sittenkuin sen urheiluklubbi on potkukelkan kotipaikoilta ehtinyt saada oikean semmoisen malliksi.”
Vuoden 1889 kilpailu käytiin maantiellä, ja matka oli 10 kilometriä. Keli oli muuten hyvä, mutta lunta oli paljon ja tie kuoppainen. Mukana oli kuusi miestä joka komppaniasta, ja ensimmäisenä ja toisena maaliin saapuneiden miesten välillä käytiin tiukka kamppailu:
– –
1 palkinto (hopeinen ruokalusikka päällekirjoituksella ja 3 markkaa postisäästöpankkiin) annettiin tarkkamp. 3:ssa kompp. N:o 42 Salmiselle 47 min. 23 sek.
2:sen palkinnon (holland. luistimet ja 5 m. postipankkiin) sai aliups. 3. kompp. Laukas
47 min. 27 sek.
3:nen palkinnon (sukset ja 3 m. postipankkiin) tarkkamp. 1 kompp. N:o 49 Krut
50 min. 57 sek. – –.
Hämäläinen 30.3.1889 nro 26.
Neljänneksi tullut sai kompassin ja yhden markan pankkiin, viides ja kuudes palkittiin kaksiteräisellä linkkuveitsellä.
Seuraava talvi oli vähäluminen, ja tavanomaisista urheilutapahtumista voitiin järjestää vain potkukelkkakilpailu. Maantiessä oli sulia kohtia, joissa kelkka tarttui soraan, minkä vuoksi ajat jäivät edellisvuotta huonommiksi. Paras ”keskirekordi” eli 51 minuuttia 51 sekuntia oli 3. komppanialla, joka sai kunniapalkinnoksi pienoispotkukelkan päällekirjoituksella pidettäväksi komppanian huoneissa.
Potkukelkalla sujui pidempikin matka:
Potkukelkalla Porista Helsinkiin saapui wiime torstaina merimies O. Stigell, joka tällä matkalla wiipyi 5 ½ wuorokautta. Matkan olisi hän ehkä tehnyt lyhyemmässäkin ajassa, jollei potkukelkassa olisi ollut matkakapineita, joiden paino oli 15 kiloa.
Porilainen 4.3.1895 nro 260.
Potkukelkkojen yleistyminen aiheutti ongelmia kaupunkiliikenteessä. Hämeen Sanomissa joulukuussa 1895 valitettiin:
Potkureilla kulku käytäwillä. Potkukelkoilla kulkeminen katukäytäwillä on kaupungissamme jokseenkin tawallista ja tuottaa se häiriötä kaikille jalankulkijoille. Olisi sen wuoksi suotawa käytäwät yksinomaan niiden käytettäwiksi, joita warten ne owat tehtykin ja kelkoilla kulku saisi kokonaan siirtyä ainakin keskikadun siwulle jos ei niin keskelle katuakaan. Tämä on sitä tarpeellisempi kuin käytäwät täällä eiwät ole kowinkaan leweät, joten jalankulkijat tarwitsewat tyyten omistusoikeutensa niihin.
Hämeen Sanomat 12.12.1895 nro 142.
Forssassa määrättiin jopa uhkasakko vääränlaisesta potkukelkkailusta:
Potkukelkalla kulkemista rajoitettu Forssassa. Wiime sunnuntaina kuulutti Tammelan piirin nimismies A. Sylwin, että potkukelkalla kulkeminen ei saa tapahtua sillä puolella tietä, johon on erityisesti walmistettu jalkakäytäwä ”plankuista” eikä myöskään saa seisoskella teillä potkukelkkain kanssa. Uhkasakko nousee 5–25 markkaan.
Hämeen Sanomat 12.12.1912 nro 141.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 12.12.1895 nro 142 ja 12.12.1912 nro 141. Hämäläinen 30.3.1889 nro 26 ja 5.4.1890 nro 27. Louhi 18.3.1891 nro 23. Porilainen 4.3.1895 nro 260. LInkit tekstissä.
Artikkelikuva: Tapio Uimonen ja uusi punainen joululahjapotkukelkka. Poutanen Matti, kuvaaja 1916. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma. museovirasto.finna.fi. CC BY 4.0.
