Vielä 1800-luvun lopulla tuomioistuimissa ja virastoissa käytettiin yleisesti ruotsin kieltä. Suomenmieliset sanomalehdet julkaisivat hanakasti uutisia, joissa kerrottiin ruotsin kielen valta-aseman aiheuttamista kummallisuuksista.
Kuinka meillä oikeutta käydään. Lopen wälikäräjillä wiime wiikolla oli esillä muuan riita-asia. Molemmilla riita-weljillä oli asiamies ja molemmat asiamiehet oliwat herrasmiehiä. Nämä herras-miehet katsoiwat arwonsa waatiwan, että asia heidän puoleltansa ajettaisiin ruotsiksi. Ja niin he puhuiwat koko ajan paljasta ruotsia, waikka lautakunta, jonka yhdessä tuomarin kanssa piti asiasta tuomitseman, ei ymmärtänyt sanaakaan heidän puheestansa. Tällä tawoin meillä oikeutta käydään ja tuomioita sepitetään useinkin, waikk’eiwät tuomarit tiedä juuri mitään asiasta josta heidän tuomita tulee.
Hämeen Sanomat 30.7.1880 nro 31.
Samalta vuodelta oli toinenkin esimerkki:
Suomalainen kunta käyttää ruotsinkieltä kirjoituksissaan. Lopen ja Janakkalan kuntien wälillä on jo jonkun aikaa ollut riita niin kutsutun Toiwan sillan rakentamisesta, joka on näiden molempien pitäjien rajalla. Janakkala on sillan rakentanut ja waatinut Loppea osaa ottamaan rakennus-kustannuksiin. Tähän Lopen miehet eiwät ole suostuneet ja asia on mennyt kuwernöörin ratkaistawaksi. Kuwernööri on waatinut Loppelaisilta selitystä, jonka owat myöskin antaneet, mutta ruotsinkielisen. Tähän aikaan, jolloin suomalaiset henkensä edestä saawat taistella hankkiaksensa kielellensä edes joitakin oikeuksia, herättää tämmöinen ruotsalaisuus suomalaisen kunnan puolelta epäilemättä jokaisessa hämmästystä. Tosin tiedämme, ett’ei Lopen kunta itse ole tätä selitystä antanut, waan on waltuuttanut siihen toimeen nimismiehensä; mutta jokseenkin tiettyä olisi pitänyt oleman, että hän sen kirjoittaisi ruotsiksi, jos kielen walitseminen jätettäisiin hänen waltaansa. Luulemme kyllä, että kunnan puolelta on tässä tapahtunut huomaamattomuus, mutta sittenkin asia on sangen ikävä. Se suomalainen kunta, jonka on wastattawa Loppelaisten kirjeeseen, saa nyt ensi työkseen kääntää suomeksi tämän toisen suomalaisen kunnan paperit. Jos tämmöistä menettelyä pidämme kohtuullisena, mitä sitten on tarpeelllista edes waatia, että suomenkieli pääsisi käytäntöön maamme wirastoissa ja oikeuksissa.
Hämeen Sanomat 16.4.1880 nro 16.
Myös sukunimien suomentaminen sai paljon palstatilaa lehdistössä. Kansallisaatteen hengessä monet sukunimettömät olivat jo 1800-luvun loppupuolella ottaneet silloin muodissa olleita luontoaiheisia sukunimiä. Suoranainen kansanliike syntyi vuonna 1906, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta Johan Snellmanin syntymästä. Lehdet antoivat ohjeita sopivan sukunimen löytämiseksi, ja asiaa edistämään perustettu Nimien suomalaistamiskomitea julkaisi opaskirjasenkin.
Laajin koko maan kattava luettelo nimenmuutoksista oli Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä Snellmanin päivänä 12.5.1906. Loppi alkaa sivulta 38.
Jotkut rohkeat uskalsivat kuitenkin muuttaa suomalaisen nimensä ruotsalaiseksi:
Nimenmuutoksia nekin. S. W. L:ssä on luettavana m. m. seuraavat ”fiinit” nimenmuutokset: ”Nimeni, joka tähän asti on ollut Maria Uusipelto, on tästälähin Maria Ulén.”
”Nimeni, joka tähän asti on ollut Eufemia Olkkonen, tulee tästälähin olemaan Eufemia Waldersren.”
Hämeen Sanomat 15.1.1904 nro 5.
Maria muutti nimensä 21-vuotiaana. Hänen aiempi sukunimensä Uusipelto oli tuore sukunimi sekin. Marian äiti, joka oli alun perin Ehn, oli nuorena piikana vuonna 1880 Helsinkiin muuttaessaan ottanut sukunimekseen kotitorppansa nimen.
Lähteitä:
Hämeen Sanomat 30.7.1880 nro 31, 16.4.1880 nro 16, 15.1.1904 nro 5; Uusi Suometar 12.4.1906 nro 85; Suomalainen Wirallinen Lehti 12.5.1906, lisälehti numeroon 109. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.
