Wuonna 1887 Syyskuun 19. päivänä kokoontui Raastuvan oikeus Joensuussa Raatihuoneelle. Saapuvilla olivat Porimestari J. A. Nysten, sekä Neuvosmiehet Juhana Nousiainen ja Simo Hirvonen.
Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén.
§: 2.
Kun tutkittavaksi otettiin täksi päiväksi manattu asia, kunnian loukkauksesta y.m., missä Kauppias Pekka Hakkarainen ja Räätälin vaimo Maria Wäisänen, molemmat tästä kaupungista, ovat puolin ja toisin kantajina ja vastaajina, tulivat asianomaiset saapuville, Pekka Hakkarainen itse ja Maria Wäisäsen puolesta hänen miehensä Räätäli Antti Wäisänen, viime mainittu sitä paitsi seurattuna asianpuolustajalta Kauppias Juho Reijoselta.
Kannettaan toimittaen lausui Pekka Hakkarainen Maria Wäisäsen sisällä olevan Syyskuun 3 päivänä Hakkaraisen asunnossa täällä kaupungissa soimanneen Hakkaraisen vaimoa, mistä Hakkarainen nyt Maria Wäisäselle vaati edesvastausta, sekä Maria Wäisäsen velvoittamista palkitsemaan Hakkaraisen kulungit jutussa oikeuden arvion mukaan.
Kanteesta kuultuna teki Antti Wäisänen kanteen aivan tyhjäksi ja antoi vaimonsa puolesta vastamanuulla oikeuteen näin kuuluvan kirjallisen lauseen (katso liite Wäisänen)
Liite Wäisänen
Kunnioitettavalle Raastuvan oikeudelle Joensuussa.
Arvoisan Raastuvanoikeuden käsiteltäväksi, pyydän nöyrimmin saada tuoda seuraavan selitykseni:
Tänään sisällä olevan Syyskuun 6. päivän iltana, kutsutti Rouva Hakkarainen, yhden Anna Huttusen kautta joka silloin oli Hakkaraisella piikana, minua luoksensa, vaan sanotun päivän iltana en joutanut sinne menemään; sama Anna Huttunen, toi seuraavan päivän aamuna taas Rouva Hakkaraiselta kirjeen, joka jo ulkomuodoltaankin osoittaa häväistystä ja jossa tytärtäni Iidaa kokee jos jollakin tavalla loukata, jonka kirjeen myöskin liitän tämän myötä oikeuden nähtäväksi; sen luettuani ja Rouva Hakkaraisen illallista pyyntöään todellen, menin hänen luoksensa; alkoi vaan riitellä ja puhua minusta ja tyttärestäni alentavaisesti, johon yhdistyi itsekin Hakkarainen ja jossa tilaisuudessa puolustin itseäni ja tytärtäni tällä tavalla:
”Tyttäreni Iida ja te Rouva Hakkarainen ehken ollette molemmat yhtä korkeassa kodissa kasvatetut, jonka sanottuani Hakkarainen hyppäsi kuin kukko päälleni sekä työnsi minun ulos, puristeli käsivarteni mustelmille sekä rusikoi nyrkillään niskaani ja hartioitani. On myöskin Rouva Hakkarainen puhunut että poikani Janne olisi varastanut Hakkaraiselta yhden pännäterä lootan, yhden paperossi puntin, sekä 50. penniä rahaa, joka raha seikka on syntynyt siten: kuin poikani Janne meni ostamaan kasvitarhan hoitaja Törneblom’ilta minulle nimipäivälahjaksi yhden kukkapuketin, niin Rouva Hakkarainen oli samalla pyytänyt tuoda ja ostaa hänen puolestaan niinikään yhden puketin, joka maksoi yhden markan, mutta nyt usein mainittu Rouva Hakkarainen on puhunut että puketti ei olisi maksanutkaan kuin 50 penniä, niin poikani olisi niinmuodoin siinä tapauksessa 50. penniä salannut.
Näitä kaikkia toteuttaakseni pyydän nöyrimmästi saada vierasmiehinä kuulustaa kasvitarhanhoitaja Törneblom’ia, Satulaseppä Bergenstrom’ia, Piika Hanna Hukkaa, teurastajan tytärtä Manda Woutilaista ja Emäntä Maria Raatikainen, kuin myöskin että Hakkarainen, törkeästä ja sopimattomasta kohtelustaan, ja hänen rouvansa pahoista puheistaan langetettaisiin lailliseen edesvastaukseen, sekä korvaamaan tässä jutussa syntyvät kulunkini. Joensuussa 19. pnä Syyskuuta 1887.Maria Wäisänen
minkä luettua asianomaiset, vähän aikaa kiisteltyä, tekivät semmoisen sovinnon että Antti Wäisänen vaimonsa puolesta pyyti Hakkaraiselta anteeksi vaimonsa rikoksen, sekä sitoutui Hakkaraiselle maksamaan kulunkien korvausta kymmenen markkaa; minkä sovinnon Raastuvan oikeus tuomiolla vahvisti. – Julistettiin.
Lähteitä:
KA Jns, Joensuun RO, Caa:31 Varsinaisasiain pöytäkirjat 1887 II.
