Mikkelin raastuvanoikeudessa käsiteltiin elo- ja syyskuussa 1888 hevoskaupan purkua. Vastaaja sai tuomionsa, ja osansa sai myös vastaajan asiamies.
Wuonna 1888 Maanantaina Elokuun 20 päivänä kello 10 edellä puolen päivää kokoontui Mikkelin kaupungin Raastuvan Oikeus kaupungin raatihuoneessa. Esimiehenä oli allekirjoitettu porimestari ja jäseninä raatimiehet J. F. Ahlberg ja K. J. Wahlgren.
§: 248.
Talollinen Emanuel Rahikainen, Ristiinan pitäjän Rahikkalan kylästä, on alempana mainittavassa tarkoituksessa tähän kokoukseen manuuttanut Talollisen Joonas Jurvasen, Säänjärven kylästä Savitaipaleen pitäjää; ja kun asia nyt käsiteltäväksi otettiin, tulivat mainitut asialliset, heitä esiin huudettua, kumpanenkin itse saapuville, wja [vastaaja] tuoden seurassaan oikeudenkäynti apulaisekseen lastenopettaja Kaapro Ilmosen, viimeksi mainitusta pitäjästä.
Kja [kantaja] lausui että hän viime Maaliskuun 13. päivänä Kamarineuvos Fieandtin kartanolla täällä kaupungissa oli ostanut wjalta hiirenkarvaisen tammahevosen sadalla kolmellakymmenelläyhdeksällä markalla, jotka hän paikalla oli maksanut, sekä että wja kauppaa tehtäessä oli taannut hevosen terveeksi; mutta koska muka vielämainittu hevonen kuitenkin olikin liikkaava, jonka kja oli huomannut jo samana päivänä kun kauppa tapahtui, ehkä vasta kaupungista pois lähtiessään, ja viakas toisesta etujalastaan siten että kavio oli kuivannut, niin ja semminkin kun wjan epärehellisyys siitäkin näkyi että hän kauppatilaisuudessa oli ilmoittanut nimensä olevan Joonas Tiainen anoi kja nyt ei ainoastaan että kauppa tuomittaisiin puretuksi ja kjalle hänen rahansa takasin vaan myös että vja langetettaisiin edesvastaukseen petoksesta kaupassa; jonka ohessa kja vaati korvausta kustannuksistaan palkintoa käynnistään wjan kotona vaatimassa kaupan purkua ja kulungeistaan tässä asiassa, Oikeuteen antamansa näin kuuluvan laskun mukaan:
Asiassa kuulustettuna, myönsi wja kyllä myyneensä kjalle hevosen kjan ilmoittamasta hinnasta ja myös tietäneensä hevosen aristavan toista etujalkaansa, vaan kun mainittu vika muka kyllä oli näkynyt jo kaupan tapahtuessa ja wja ei ollut taannut hevoista virheettömäksi eikä myöskään ilmoittanut kjalle väärin nimeänsä, vaan päinvastoin kauppa tilaisuudessa selittänyt ostaneensa kysymyksessä olevan hevosen vasta Maaliskuun 1. päivänä ja senvuoksi ei voivansa sanoa sen vikoja, niin piti wja kannetta kokonaisuudessaan turhana ja pyysi sitä kumotuksi; vaatien wja samalla kohtuullista palkkiota tänne matkustamisestaan kahdenkymmenenneljän virstan matkalta edes ja samalta takasin.
Kja pysyi kuitenkin vaatimuksessaan ja esitti nyt vierasmiehiksi asiaan Torppari Otto Gyntherin, Ristiinan pitäjästä sekä talolliset Savitaipaleen pitäjästä Juhana Takakarhun ja Kaapro Mikonpoika Laakon, jotka, kun heidän hyvä maineensa asianmukaisilla papinkirjoilla todistettiin ja esteitä heitä vastaan ei ilmoitettu saivat vannoa todistaja valan, minkä jälkeen he muistutettuina totta puhumaan ja erikseen kuultuina kertoivat.
1o Otto Gynther: että vierasmies oli saapuvilla puheena olevan hevoskaupan asianomaisten välillä tapahtuessa ja kaupan jo päätettyä ja hevosen hinta jo maksettua leikin puolesta kysyi oliko hevonen mitenkään virheellinen, jolloin vja takasi hevosen terveeksi ja lupasi vaikka viisikymmentä markkaa purkajaisia, jos hevosessa havaittaisiin mitään vikaa, jota paitsi vja ilmoitti nimensä Joonas Tiaiseksi ja asuvansa kuusitoista virstaa toisella puolella Savitaipaleen kirkkoa; ja oli jo kohta myyjän poismentyä havaittu että hevoinen liikkasi, jonka vuoksi myös myyjää oli koetettu vielä kaupungissa tavata, vaan häntäpä ei ollutkaan enään siellä saatu käsiin, eikä tavattu Savitaipaleessakaan, jossa vierasmies kjan kanssa oli käynyt häntä etsimässä. Kerrottu ja omistettu. Astuessaan ulos anoi vierasmies todistajan palkkiota laskun mukaan, joka päättyi kahdellakymmenellä kahdella markalla kuudellakymmenellä viidellä pennillä.
Wja kiisti todistuksen.
2o Juhana Takakarhu: että vierasmies vjan ostettua kysymyksessä olevan hevoisen vjan pyynnöstä ja ennenkun tämä möi sen kjalle, oli tarkastannut saman hevosen ja huomannut sen sisuksiltaan vialliseksi, jota paitsi vja oli vierasmiehelle ilmoittanut hevosen ei syöneen muuta kuin vähän heiniä ja sen etujalan kavion kuumuudesta kuivanneen. Myönnettyä todistuksensa oikeen pöytäkirjaan otetuksi, kun se siitä julkiluettiin, pyysi vierasmies palkkiota täällä matkustamisestaan laskun mukaan, jonka sisältö nousi kolmeksikymmeneksi kuudeksi markaksi seitsemäksikymmeneneksi penniksi.
3o Kaapro Laakko: sanoi nähneensä usein mainitun hevosen vjalla viime markkinoitten välillä ja silloin huomanneensa että se liikkasi. Wierasmies vaati myös palkkiota täällä käynnistään laskun mukaan, joka päättyi kolmellakymmenelläneljällä markalla seitsemälläkymmenelllä pennillä.
Kjan tämän jälkeen anottua tilaisuutta hankkiakseen lisää näytöksiä asiaan, saivat asianomaiset astua ulos, kunnes Odessa [oikeudessa], keskusteltua, tehtiin seuraava
Wälipäätös:
Kjan anomuksesta saada tilaisuutta vastedes tuoda lisää näytöksiä asiaan, joiden hankkimiseen R. Os. [raastuvanoikeus] ei tällä kertaa tahdo kieltää häneltä tilaisuutta, lykätään tämän asian käsittely R. Oden maanantaina ensitulevan Syyskuun 24. päivänä kello kymmenen edellä puolen päivää alkavaan istuntoon, jolloin kja taas ajakoon kannettaan, jos asiaa jatkaa tahtoo sekä vja tulkoon saapuville neljänkymmenen markan sakon uhalla, ja olkoon kja, asiata jälleen käsiteltäväksi otettaessa, varustettuna kaikilla niillä näytöksillään, jotka aikoo asiassa esittää sillä tilaisuus todistuksien hankkimiseen häneltä sittemmin kielletään. Muuten velvoitetaan kja asiassa kuulustetuille vierasmiehille vaadituiksi palkkioiksi maksamaan Otto Gyntherille kymmenen sekä Juhana Takakarhulle ja Kaapro Laakolle viisitoista markkaa kummallekin, joihin vierasmiesten sanotussa suhteessa vaatimat määrät Oden arvion mukaan alennetaan; ja jos ei näitä palkkioita mielisuosiolla kohta suoritettaisi, lisätään niihen lunastus tämän pöytäkirjan lyhennetystä otteesta sekä asianmukaisesta ryöstökäskystä. Julistettiin.
Wuonna 1888. Syyskuun 24. pnä kello 10. aamupuolta päivää kokoontui Raastuvanoikeus Mikkelin kaupungissa Raatihuoneeseen. Läsnä olivat pormestari G. P. Alopaeus, joka teki pöytäkirjan, sekä raatimies K. J. Wahlgrén ja varajäseneksi ennen tehdyllä tuomarinvalallaan otettu kauppias G. F. Ahlberg.
§: 289.
Raastuvanoikeus otti jälleen käytettäväksi istunnossaan viime Elokuun 20. päivänä pöytäkirjan 248. §n alla käsitetyn, vaan siihen merkitystä syystä tähän päivään lykätyn jutun petoksesta hevoskaupassa, jossa on kantajana talollinen Emanuel Rahikainen, Ristiinan pitäjän Rahikkalan kylästä, ja vastaajana Talollinen Joonas Jurvanen, Säänjärven kylästä Savitaipaleen pitäjää: Ja tulivat asialliset heitä esiinhuutaessa kumpikin itse saapuville, vastaaja tuoden oikeudenkäyntiapumieheksensä lastenopettaja Kaapro Ilmoisen viime mainitusta pitäjästä.
Edellinen pöytäkirja luettiin ja sitte asialliset vaativat asiasta vielä todistamaan, kantaja torpparin Antti Stadigin, Ristiinan Parkatniemen kylästä, ja vastaaja puolestaan torpanpojat Joonas ja Taavetti Karhulan, Savitaipaleen pitäjän Peltoinlahden kylästä, jotka huudettaessa tulivat saapuville ja, kun he nyt näytettyjen papintodistusten mukaan ovat hyvämaineiset eikä jääviä heitä vastaan ilmoitettu, saivat vannoa todistajanvalan, minkä arvosta muistuteltua, he kuultiin erikseen ja kertoivat:
4ksi Antti Stadig: ettei todistaja ollut saapuvilla asiallisten tinkiessä riidanalaisen hevosen hinnasta, vaan että todistaja saapui paikalle kantajan lukiessa vastaajan käteen sataneljäkymmentä markkaa, josta todistaja ei tiedä vastaajan antaneen mitään takaisin; että vastaaja samassa tilaisuudessa jossa ennen kuultu vierasmies Otto Gynther oli saapuvilla, ilmoitti nimensä Joonas Tiaiseksi Savitaipaleelta ja että vastaaja hevosenharjakannuja ryypätessä vakuutti, ettei hevonen hänellä ollessa valittanut mitään paikkaa; Kerrattua ja oikeaksi todistettua vaati vierasmies, jokei tietänyt asiaan sen enempää, korvauksena matkakuluistaan kuusitoista markkaa kymmenen penniä ja meni pois. Vastaaja kielsi tämän todistuksen oikeaksi.
5ksi Joonas Karhula: että kantaja ajaessaan Savitaipaleelle vaatimassa hevoskaupan purkua Peltoinlahden kylässä todistajan, Taavetti Karhulan sekä kahden toisen miehen kuullen sanoi riidanalaisen hevosen liikanneen jo itse kaupassa; Kerrattua ja oikeaksi todistettua meni vierasmies pois. Kantaja huomautti, että todistaja oli väärin käsittänyt kantajan puheen, sillä kantaja tarkoitti puheellansa, että hän kohta kaupan tehtyä huomasi hevosen vialliseksi, mutta vastaajan oikeudenkäyntiapumies väitti kantajan kauppaa tehdessä olleen niin kovasti päissään, ettei hän tietänyt mitä osti, josta valheellisesta syytöksestä kantaja vaati Kaapro Ilmoselle laillista edesvastausta.
6ksi Taavetti Karhula: todisti aivan samaa kuin veljensä Joonas Karhula ja meni pois.
Kaapro Ilmosen syytöksen johdosta kuultiin vierasmies Antti Stadig uudelleen, jolloin hän vakuutti että kantaja oli hevoskaupassa ollut aivan selvä mies sekä ettei todistaja voinut tuntea kantajan maistaneen mitään väkeviä juomia. Kerrattua meni vierasmies pois.
Vastaaja, jolla ei ollut lisänäytöksiä asiaan saatavissa, piti toteen saatettuna että kantaja hevosta ostaessa tiesi sen vialliseksi ja vaati siitä syystä kanteen kumoon sekä korvausta lainkäyntikuluistaan.
Asianomaiset, joista Kaapro Ilmonen ei voinut syytöstänsä näyttää todeksi, käskettiin sitte ulos ja Raastuvanoikeudessa, keskusteltua, tehtiin seuraava
Päätös:
Raastuvanoikeus on tämän asian tutkinut ja katsoo asiassa kuulusteltujen vierainmiesten todistuksista tulleen selväksi, että vastaaja viime Maaliskuun 13. päivänä tässä kaupungissa on sata yhdeksän neljättä markan hinnasta kantajalle myynyt tammahevosen ja vakuuttanut sen viattomaksi, vaikka vastaaja hyvin hyvästi tiesi sen vialliseksi, sekä että vastaaja on myyjälle ilmoittanut väärän nimen silmiin nähtävässä tarkoituksessa siten välttää riitaa ja purkua, jonka tähden Raastuvanoikeus Kauppakaaren 1. luvun 4§n nojalla katsoo oikeaksi tuomita vastaajan saamaan sakkoa kymmenen talaria eli yhdeksäntoista markkaa kaksikymmentä penniä, kolmijakoon kruunulle, kaupungille ja kantajalle tahi varain puutteessa sakkoja maksaa pidettäväksi neljä päivää vesi ja leipävankeudessa, sekä ottamaan hevosensa jälleen ja maksamaan kantajalle takaisin sen hinnan satakolmekymmentä yhdeksän /139/ markkaa. Sitä paitsi velvoitetaan vastaaja korvaamaan kantajan lainkäyntikulungit tässä jutussa ja niistä Raastuvanoikeuden arvion mukaan suorittamaan kantajalle yhdeksänkymmentä /90/ markkaa, joista kantaja toimittakoon todistajallensa, torppari Antti Stadigille matkakulujen korvauksena kymmenen markkaa, lisättynä tämän pöytäkirjan lyhennysotteen lunastuksella, jollei maksua mielisuosiolla kohta suoriteta.
Ja kun vastaajan oikeudenkäyntiapumies Kaapro Ilmonen Raastuvanoikeuden edessä on loukannut kantajan kunniaa syyttämällä hänet kauppaa tehdessään olleen kovin päissään, eikä Kaapro Ilmonen ole voinut vähintäkään näytöstä siitä esiin tuoda, niin Kaapro Ilmonen 26. päivänä Marraskuuta 1866 väärästä ilmiannosta ja muusta kunnianloukkauksesta annetun Keisarillisen asetuksen 7 ja 9 §:§n nojalla sakotetaan kaksikymmentä markkaa, jotka menevät kolmijakoon Kruunulle, tälle kaupungille sekä kantajalle, mutta varain puutteessa niitä suorittaa ovat sovitettavat neljän päivän vesi ja leipävankeudella. Julistettiin, jolloin vastaaja sekä Kaapro Ilmonen ilmoittivat tyytymättömyyttänsä päätökseen, jonka tähden heille tiedoksi ilmoitettiin että j. n. e. katso valitusosotusta No 2. Määräpäivä keskiviikkona tulevan Lokakuun 24. päivänä.
Kaapro Ilmonen
Kaapro Ilmonen syntyi Korpilahdella. Sieltä hän muutti vuonna 1876 Savitaipaleelle ja myöhemmin edelleen Helsinkiin. Vakuutussanomia-lehdessä oli 1.12.1904 ilmoitus Kaapron kuolemasta ja lyhyt selonteko urasta:
Fieandtin kartano
Kaupantekopaikkana mainittu Karl Fredrik von Fieandtin kartano tarkoittaa tonttia numero 30, joka sijaitsi torin varrella kaupungintalon vieressä. Mikkelissä oli meneillään markkinat.
Lähteitä:
KA Astia, Mikkelin RO, Cc:24 Varsinaisasiain pöytäkirjat 1888.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Artikkelikuvassa osa Mikkelin kaupunkikartasta 1880-luvulta:
Kaupunkikartat (kokoelma). Ikk Mikkelin kartat. Mikkeli Ikk 3/- – Plan af St. Michel Stad. (–). Tiedosto 1. Kansallisarkisto. Viitattu 7.6.2026.
