Lopen nahkureita: Lindgrénit ja Salinit

Suutarit ja räätälit olivat yleisimmät käsityöläisammatit, ja Lopellakin molempia oli vuoden 1861 tilaston mukaan parikymmentä. Seppiä oli yksitoista, mutta pitäjännahkureita on tilastoon merkitty vain yksi. Nahkureiden lukumäärä oli tosiasiassa kuitenkin suurempi, rippikirjojen mukaan heitä oli tuohon aikaan yleensä ainakin kolme tai neljä.

Lindgrénin nahkurisuku

Gustaf Lindgrén otettiin Lopelle pitäjännahkuriksi vuonna 1830. Hän oli syntynyt Janakkalassa vuonna 1805. Isä Juho Juhonpoika oli Gustafin syntymän aikaan lampuotina Tervakoskella, mutta perhe muutti myöhemmin Hausjärvelle ja jossain vaiheessa Lopelle. Perheen muuttoja on vaikea seurata, sillä siirtomerkinnät ovat puutteellisia ja syntymäaikoja on kopioitu siirroissa väärin.

Gustaf Juhonpoika sai oppinsa nahkuri Erik Lindgréniltä, jonka luo Ilkon Hallahuhtaan hänet on merkitty renkinä vuodesta 1821. Erik Lindgrénin kuoltua vuonna 1827 Gustaf otti saman käsityöläisnimen, ja hänet otettiin pitäjännahkuriksi vuonna 1830. Helmikuussa 1833 hänet vihittiin Ilkon lampuodin tyttären Gustava Nordin kanssa. Nahkurinverstas perustettiin kirkonkylään. Perheeseen syntyi kaksi poikaa: Karl Henrik vuonna 1834 ja Mooses vuonna 1852.

Karl Henrik Lindgrén valmistui ylioppilaaksi Porvoon kymnaasista ja aloitti sen jälkeen teologian opinnot. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 1862. Viimeisin virka oli varapastorina Halsualla, missä hän kuoli vuonna 1888. Hänellä oli puolisonsa Anna Elisabeth Dahllundin kanssa kuusi lasta. Nuorempi poika Mooses vietti levotonta elämää ja kuoli traagisesti vuonna 1881.

Gustaf Lindgrén kuoli vuonna 1867 lavantautiepidemian uhrina. Perukirjasta voi päätellä, että hän harjoitti vielä ammattiaan, vaikka oli jo 62-vuotias. Perhe oli hyvin toimeentuleva. Kotieläiminä oli seitsemän lehmää, ja huonekaluja, talous- ja työkaluja sekä vaatetavaraa oli runsain mitoin. Lindgrénillä oli saatavia enemmän kuin velkaa, ja vähennysten jälkeen pesän arvo oli 4 266,60 markkaa, mikä vastaa noin 22 600 euroa vuoden 2025 rahassa.

Gustaf Lindgrenin vuonna 1810 syntynyt veli Josef Lindgrén muutti Hausjärveltä veljensä luo rengiksi vuonna 1836. Hän otti saman sukunimen ja sai pitäjännahkurin oikeudet vuonna 1840. Vuonna 1841 hänet vihittiin Ättyksen tyttären Ulrika Kustaantyttären kanssa. Pariskunnalle syntyi vain yksi lapsi, poika Karl Johan vuonna 1845.

Josef Lindgrén menehtyi ”vesitautiin” jo 47-vuotiaana vuonna 1858. Pitäjännahkuriksi vuonna 1865 hyväksytty Karl Johan Lindgrén jatkoi isänsä ammattia ja laajensi nahkurinverstasta, jota voitiin kutsua jo tehtaaksi. Puoliso Maija Stiina Moosentyttären kanssa syntyi kaksi lasta, Kaarle vuonna 1870 ja Ida vuonna 1871. Karl Johan Lindgrén kuoli vuonna 1903. Perukirjassa luetellaan muun muassa omat asuin- ja ulkohuoneet, nahkurin tehdas ja työkalut, yhteensä 4 500 markkaa sekä nahkoja 2 000 markan edestä. Velkoja ei ollut, ja vähennysten jälkeen pesän arvo oli 11 106,60 markkaa.

Salinit

Nahkurinkisälli Henrik Salin muutti Lopelle Hämeenlinnasta puolisonsa Henrika Kustaantyttären ja poikansa Henrik Johanin kanssa vuonna 1856. Hän oli syntynyt Janakkalassa vuonna 1827 seppä Adolf Simonpoika Salénin ja Fredrika Erikintyttären vanhimpana poikana. Henrik ja hänen viisi vuotta nuorempi veljensä Josef lähtivät molemmat nahkurin oppiin ja ottivat käyttöön isänsä käsityöläisnimen vähän muunneltuna. Molemmat aloittivat Frans Henrik Cajanderin oppipoikina Hämeenlinnassa ja hankkivat sen jälkeen lisäoppia muualta. Henrik Salin sai kisällikirjan Turussa 2.5.1853.

Avioituessaan vuonna 1854 Henrika Kustaantyttären kanssa Henrik oli taas Hämeenlinnassa, nyt nahkuri Henrik Grönlundin kisällinä. Lopella hän oli ensin Lindgrénin kisällinä ja muutti pitäjännahkurin oikeudet vuonna 1867 saatuaan Sajaniemeen.

Perheeseen syntyi kuusi lasta, mutta vain yksi selvisi aikuiseksi:

• Henrik Johan, s. 18.2.1855, k. 6.6.1868 lavantautiin (tyfus)
• Aleksander, s. 21.9.1857, k. 29.7.1868 lavantautiin
• Maria Sofia, s. 7.10.1860, k. 4.12.1869 ”halvaukseen” (slag)
• Josef, s. 12.12.1861, k. 22.2.1863 ”suonenvetoon” (sendrag)
• Alina Henrika, s. 23.4.1864
• Josef Leonard, s. 13.9.1867, k. kesäkuussa 1868 tuntemattomaan tautiin

Lapsista Henrik Johan ja Alina on rippikirjoissa merkitty kuuromykiksi. Alinan vaiheista kirjoitan ehkä myöhemmin.

Henrik Salin kuoli 27.6.1882. Hänen jälkeen jäänyt omaisuutensa oli huomattavasti pienempi kuin Lindgréneillä, arvoltaan 244,60 markkaa. Leski Henrika muutti vuonna 1891 Sääksmäelle, mistä hän alun perin oli kotoisin. Mukana oli tytär Alina.

Josef Salin muutti Lopelle vuonna 1864 Pyhäjärveltä, ensin veljensä luo ja myöhemmin Soukille. Hän oli kierrellyt kisällinä eri puolilla, ennen Pyhäjärvelle tuloaan Kosken kappelissa ja sitä ennen ainakin Mäntyharjulla, missä oli viimeksi käynyt ripillä. Josef oli hyvämaineinen, mutta muuttokirjassa merkintä ”saknande hinderlösbetyg” merkitsee, ettei hänen mahdollisista avioliitoistaan ollut tietoa. Avioliittoon aikoessaan hänen oli ilmoitettava Suomen Julkisissa Sanomissa:

Josef Salin sai pitäjännahkurin oikeudet ja meni naimisiin suutari Liljan tyttären Maija Leenan kanssa. Vaimo oli Josefia 20 vuotta vanhempi. Kun puoliso vuonna 1877 kuoli, Josef Salin muutti Hausjärvelle ja avioitui Vilhelmiina Juhontyttären kanssa. Lapsia syntyi kolme: Josef Theodor 8.7.1879, Anton Hjalmar 24.1.1882 (k. 1885) ja Hilja Josefiina, s./k. 1886.
Josef Salin kuoli Hausjärvellä 30.10.1907.

Lähteitä:

Kansallisarkisto:
Hämeen lääninkanslian arkisto. Yleisen osaston kirjekonseptit (1861-1861). Tiedosto 48; Sääksmäen alisen tk:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1830, tiedosto 1609 ja 1840, tiedosto 700.
Janakkalan tk:n renov. varsinaisasiain pöytäkirjat 1857, tiedosto 8 ja 1865, tiedosto 211.
Janakkalan tk:n digitoidut perukirjat 1868–1875, tiedosto 184; 1876–1885, tiedosto 661 ja 1903, tiedosto 446.
Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899.
Suomen Julkisia Sanomia 26.9.1864. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
SSHY. Jäsensivut.
Artikkelikuva: Henrik Salinin muuttokirja. Lopen srk:n arkisto.Seurakunnista saapuneet muuttokirjat 1856-1859, jakso 302. KA.