Konstit vähissä

Virallisessa lehdessä julkaistiin 22.6.1907 Aleksanteri Konstin ilmoitus:

Seuraavan vuoden marraskuussa avioeroasiaa käsiteltiin Viipurin käräjäkunnan syyskäräjillä pykälässä 758.

Työmies Aleksanteri Konsti, Viipurin pitäjän Paulovskin kylästä, oli avioeroa saadakseen näihin käräjiin haastattanut vaimonsa Selma Juliana Keinäsen, ja kun tämä asia määräpäivänään nyt käsiteltäväksi otettiin sekä a[sianosai]sia esillehuudettiin, tulivat he kumpikin saapuville.
Hakemuksensa perusteeksi jätti k[anta]ja O[ikeu]teen näin kuuluvan papintodistuksen:

Liite A

Työmies Aleksander Konsti, synt 16/11 1881 Wiipurissa ja vaimonsa Selma Johanna [sic] Juhontytär Keinänen, synt. 9/3 1887, ovat H. p. Ehtoollisella käyneet ja puhdasmaineiset sekä kuuluvat tähän ev. luth. seurakuntaan. Heidät vihittiin avioliittoon 7 p. huhtik. 1907 ja ovat lapsettomat.

He ovat vaimon poistumisen kautta kotoa jo toukokuussa 1907 eläneet toisistaan erillään ja on, kuten kolmessa eri neuvottelussa heidän kanssaan olen tullut vakuutetuksi, avioelämä ja sopuinen kotielämä heidän kesken aivan mahdoton, jotenka avioero heidän välillänsä olisi välttämätön. Tämän todistaa, Wiipurin maaseurakunnassa 22 p. syyskuuta 1908, Edvard Hannula, kirkkoherra.

Kun se oli luettu julki, kertoi kja, että hän 7 p:nä huhtikuuta 1907 oli vihitty avioliittoon v[astaa]jan kanssa, mutta kun vja jo seuraavassa toukokuussa oli eronnut kjasta, vaati kja, että aset tuomittaisiin lailliseen avioeroon.

Vastaamaan vaadittuna myönsi vja kuukauden päivät asuneensa yhdessä kjan kanssa, vaan kun sopu asten välillä oli ollut mahdoton, oli vja eronnut kjasta ja sanoi nyt suostuvansa vaadittuun avioeroon.

Tämän jälkeen nimitti kja asiassa todistamaan työmiehenvaimo Maria Nurmen, Viipurin pit[äjä]n Hiekan kylästä, ja talollisentyttären Hilja Tupakan, sanotun pitn Torikan kylästä, jotka henkilöt kutsuttaessa tulivat saapuville ja saivat, hyvämaineisiksi tunnettuina sekä esteettömiksi myönnettyinä, vannoa säädetyn t:janvalan, kehoitettiin totta puhumaan, kuulusteltiin erikseen ja kertoivat:

1^o Maria Nurmi, että vaikka tja oli asunut samassa talossa, kuin asetkin, ei tja ollut huomannut asissa näiden avioliittoon mentyä mitään erityistä, mutta sitten eräänä yönä, kjan ollessa yövuorolla työssä sahalla, oli vja karannut eikä ole senjälkeen tullut takaisin, oli vaan jättänyt kirjeen jälkeensä.

Kjan jätettyä tjan mainitseman kirjeen Oteen, myönsi vja kirjoittaneensa sen ja sanoi, että hänellä todella oli ollut mielitietty, ja että hän oli joutunut menemään kjan kanssa naimisiin vanhempainsa houkutuksesta; ollen mainittu kirje, joka julkilukemisen jälkeen tähän liitettiin, näin kuuluva:

Liite B

2^o Hilja Tupakka, että senjälkeisenä päivänä, kuin vja edellä kerrotulla tavalla oli poistunut kjan luota, oli tja ollut läsnä siinä tilaisuudessa, jossa vja oli antanut kjalle pois vihkimäsormuksensa sanoen ei voivansa kauvemmin elää yhdessä kjan kanssa.

Tjista merkittiin, että he kuullessaan todistuksensa pöytäkirjaan saneltavan, myönsivät ne oikeiksi ja vuorollaan poistuivat pyydettyään palkkiota käräjillä käynnistään, Maria Nurmi Oden harkinnan ja Hllja Tupakka esittämänsä laskun mukaan ja selittäen, että hän, paitsi laskuun merkittyjä matkoja, näiden käräjäin 1:nä istuntopäivänä oli kjan pyynnöstä Viipurin pitn Torikan kylästä tehnyt matkan tänne käräjäpaikalle; ollen mainittu lasku, jonka kja, sen suuruutta paljoksuen, jätti Oden arvosteltavaksi, näin kuuluva:

Liite C

Vjan naimaosan suhteen sanoi kja, ettei hän sitä tahdo itselleen vaan sanoi luovuttavansa kaikki vjan tavarat vjalle. Siitä kysyttyä kielsi vja rikkoneensa aviolupaustaan eikä kjakaan väittänyt hänen sitä tehneen.

Tämän jälkeen saivat aset, joilla ei ollut asiaan enempää lisättävää, poistua istuntohuoneesta siksi aikaa, kuin Kodessa keskusteltua tehtiin seuraava
Päätös:

Asiata tutkittuaan on Kous kyllä havainnut selville käyneen, että vja, joka oli 7 p:nä huhtikuuta 1907 vihitty avioliittoon kjan kanssa, jo kuukauden kestäneen yhdessäolon jälkeen vihasta ja ynseydestä karannut kjan luota; mutta kun vja karkaamisensa jälkeen on jäänyt paikkakunnalle, on Kous harkinnut oikeaksi hakemuksen avioerosta hyljätä.

Miksi ero jäi saamatta?

Oikeuden päätös perustui tiukkaan tulkintaan vuoden 1734 lain naimiskaaren 13 luvun neljännestä pykälästä, jonka Gustaf Cannelin suomensi vuonna 1865:

Jos mies häijyydestä ja ynseydestä luopuu ja karkaa vaimostaan ja matkustaa ulkomaille siinä mielessä, ettei enää ole ja asu hänen kanssansa, niin älköön hänellä olko oikeutta hallita pesäosaansa eikä kiinteätä omaisuuttansa. Jos vaimo tahtoo hänestä erota, ottakoon tuomarilta haasteen. Jos ei tiedetä, missä mies oleskelee, kuuluttakoon tuomari kaikissa kihlakunnan kirkoissa tahi kaupungissa, jos mies on siellä asunut, niin myös lähimmissä pitäjissä ja pankoon hänelle yön ja vuoden määräajan. Jos hän ei sillä ajalla palaa, tuomitkoon tuomari eroon, ja mies menettäköön kaiken pesäosansa. Laki olkoon sama, jos vaimo karkaa miehestänsä.

Tulkoon tähän kirjatuksi myös vanha, vuonna 1759 julkaistu Samuel Forsenin suomennos:

Jos mies ylönanda waimons ja juoxe pois hänen tyköäns, pahudesta ja wastahacoisudesta, ja mene ulcomaille sijnä aiwoituxesa, ettei edespäin olla ja asua hänen canssans; hänellä ei pidä oleman yhtän oikeutta hallita osaans omaisudesa, eli kijndiäitä tiluxians. Jos waimo tahto hänestä luopua; ottacon Tuomarilda haaston. Jos ei tietä misä mies itzeens ylöspitä; andacon Tuomari Saarnastuoleilda cuulutta hänen perääns coco Kihlacunnan ylitze, eli Caupungisa, jos hän sijnä asuwa ollut on, nijn myös lähimmäisisä Pitäisä sen ymbäristöllä, ja pancon hänen eteens yön ja wuoden. Jos ei hän tule sen eteenpannun ajan sisällä; nijn tuomitcon Tuomari eroxi, ja olcon mies cadottanut coco osans omaisudesa. Sama laki olcon, jos waimo miehens tyköä poisjuoxee.

Pariskunta sai erokirjan toukokuussa 1912.

Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Suomalainen Wirallinen Lehti 22.6.1907.
KA Mli, C Ia:43 Viipurin käräjäkunnan syyskäräjät 1908.
KA Mli, Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli, Bd:1 Avioeropäätösten luettelot 1909–2023.