Kategoria Benvik

Kanttoreita kerrakseen

Benvikin neito Greta Björklund kuoli keuhkotautiin 23.12.1872. Perunkirjoitus toimitettiin 22.3.1873. Gretan jälkeen laaditussa perukirjassa ei mainita rukkia eikä muitakaan käsityö­välineitä. Otsikon Ajo-, työ- ja peltokaluja alla maini­taan 40 ho­pea­mar­kan arvoi­set kää­sit, 25 hopea­markan kär­ryt, 10 hopea­markan saini­reki (kirkkoreki), neljä taka­rekeä,…

Gustava Wellingk

Gustava Wellingk saapui Benvikin pellavanjalostusopistoon sen ensimmäisten oppilaiden joukossa. Hän oli tullessaan alle 15-vuotias ja sai opettajattaren todistuksen kolmen ja puolen vuoden opintojen jälkeen. Vuoden 1821 marras­kuussa Gustava muutti takaisin kotiinsa, Karunan Koppholmin sotilaspuustelliin. Syksyllä 1821 pidettyyn katselmukseen mennessä Gustava…

Elämää Fredrik Sagulinin jälkeen

Instrumenttien valmistaja Fredrik Sagulinin leski Helena Carolina sai vuonna 1842 muutto­kirjan Helsin­gistä Muo­laa­seen. Vuosien 1833–1845 rippi­kirjaan hänet on mer­kitty talouden­hoitajaksi Ala-Kuusan kylän Lippo­sen tilalle. Ainoa ehtoollis­merkintä on touko­kuulta 1842, ja saman vuoden elo­kuussa Helena Carolina sai muutto­kirjan Pieta­riin.  Vuonna 1850…

Greta Björklund

Greta Björklund oli Benvikin neito numero 24. Hän valmisti Benvikissä vuoden 1821 tarkas­tusta varten 37⅚ kyynä­rää toisen luokan kan­gasta sekä vuosien 1822 ja 1823 tarkas­tuksia varten 57½ ja 40¼ hie­nointa eli kol­mannen luokan kangasta. Greta päät­ti opin­tonsa loka­kuun 1823 lopussa.…

Gustava Margareta Cajander

Meritullivahtimestari Carl Axel Cajanderin ja Sara Greta Grönlundin esikoistytär Gustava Margareta syntyi Turussa 28.2.1826. Tytön kummit olivat timpuri Matts Karlin, timpuri Carl Sandell ja hänen vaimonsa Ulrica Johanintytär sekä neito Fredrika Wessman. Loppuvuodesta 1847 Gustava Margareta muutti Kris­tii­nan­kau­pun­kiin, jon­ne hänen…

Kuolinpesän konkurssi

Blogikirjoituksen Taitajia Turusta lopussa mainittiin 1.12.1837 pidettävä huuto­kauppa, jossa oli määrä myydä instru­ment­tien val­mis­taja Fred­rik Sagu­linin jää­mistö. Palaan ajassa hieman taakse­päin ja luet­te­len tär­keitä päivä­mää­riä mat­kan varrelta: Velkojat lokakuussa 1837  Kuolinpesän velkojiksi ilmoit­tau­tuivat viimeis­tään 2.10.1837 seuraavat:  Velkojat toukokuussa 1838 Velkojat…

Taitajia Turusta

Helena Carolina Weitz Benvikin neito numero 23, Helena Carolina Weitz, valmisti Ben­vikissä vuoden 1820 tar­kas­tusta varten 46¾ kyy­nä­rää toi­sen luo­kan kan­gasta sekä vuo­sien 1821 ja 1822 tarkas­tuk­sia varten 50½ ja 55¾ kyy­nä­rää hie­noin­ta eli kol­man­nen luo­kan kan­gas­ta.  Ben­vikistä Helena Carolina…

Suutarin vaimo

Marraskuussa 1818 Benvikiin saapunut  Susanna Elgklo eli neito 21 kutoi opin­ahjossa kolmen vuoden aikana run­saat sata kyynä­rää kan­gasta: 26 kyynä­rää ensim­mäi­sen luokan, 33¼ kyynä­rää toisen luo­kan ja 44½ kyynä­rää kol­man­nen luo­kan kan­­gasta. Alkupään oppilaista Susanna ja neljä muuta neitoa  (1…

Kommoset, Brunströmit ja Melanderit

Kupariseppämestari Johan Kommoinilla (1792–1843) oli ensimmäisestä avioliitosta Gustava Olinin (1798–1829) kanssa viisi lasta. Toisessa avioliitossa Sofia Vilhelmina Liliuksen (1808–1861) kanssa lapsia syntyi kuusi. Yhteensä yhdestätoista lapsesta aikuisiksi eli kolme tytärtä ja kolme poikaa. Ensimmäisen avioliiton lapset Erika Vilhelmina Melander, s.…

Vilhelmina Liliuksen toinen avioliitto

Vilhelmina Komoin, syntyjään Lilius, jäi puolisonsa kupariseppä Komoinin kuoltua taloudellisesti tukalaan tilanteeseen. Hän pyrki kuitenkin pitämään verstaan toimin­nassa ja palkkasi keväällä 1844 värkkikisälliksi 22-vuotiaan Magnus Fagerlundin. Magnus Fagerlund oli syntynyt Janakkalassa 22.7.1822. Kuparisepän oppia hän oli saanut ainakin Hämeenlinnassa ja…