Lopella syntyneiden Pietariin muuttajien joukossa oli ainakin kaksi kelloseppää, Josef Wass ja Abraham Sirén. Vuonna 1809 syntynyt Wass muutti Helsingin kautta Pietariin jo vuonna 1825. Hän kuului S:ta Katarinan ruotsalaiseen seurakuntaan. Wass kuoli koleraan 39-vuotiaana ja oli silloin kellosepän kisälli.…
Launosista lähti Pietariin kultasepän oppiin ainakin neljä poikaa. Kolme heistä oli Sandnäsin eli Santamäen Matti Jaakonpojan (1782–1861) sukua, ja neljäskin oli perheen kanssa läheisesti tekemisissä. Erik Sandnäs Erik Mattsson, joka passia hakiessaan käytti sukunimeä Sandnäs, syntyi 6.5.1823 Matti Jaakonpojan toisesta…
Pietarissa 1800-luvulla asuneista suomalaisista kolme neljästä toimi käsityöläisinä tai teollisuudessa. Kultasepän, kirjansitojan ja kellosepän ammatit olivat erityisen ”suomalaisia”. Parhaimmillaan näiden ammattiryhmien edustajista oli suomalaisia runsas neljäsosa, ja varsinkin kulta- ja hopeaseppien ammattitaitoa ja rehellisyyttä pidettiin suuressa arvossa. Pietari tarjosi heille…
Lopelta Pietariin muuttaneita tutkiessa osui kohdalle rusthollarinpoika Vilhelm Lundell, s. 29.12.1806, joka lokakuussa 1832 otti muuttokirjan Pietariin. Samana päivänä on Pietariin muuttaneeksi merkitty myös torppari Mikkel Kuulan poika Erik, joka siihen aikaan oli renkinä Vilhelmin kotitalossa Launosten kylässä. Pietarissa Vilhelm…
Lopen 1800-luvun kirkonkirjoja selatessa on useasti tullut vastaan Pietariin muuttaneita. Eri lähteistä koottuja ”pietarinloppilaisia” on nyt luettelossani useita kymmeniä. Heistä suurin osa on käsityöläisiä. Monet muuttivat ensin joko Hämeenlinnaan tai Helsinkiin oppipojiksi ja sitten kisälleinä Pietariin lisäoppia saamaan. Moni loppilainen…
Vuonna 1874 huhtikuun 17. päivänä syntyi Lopen Topenolla sahan kirjanpitäjän Anders Gustaf Hollmingin ja Amanda Loviisa Hjorthin tytär, Hulda Hilda Loviisa, kutsumanimeltään Hilda. Sukulaisuus Hildan äidin puolelta innosti tutkimaan tyttärenkin vaiheita. Koska Hildasta tuli yhteiskunnallisesti aktiivinen henkilö, hänen elämäänsä pääsee…
Suomen Talousseura jakoi rahapalkintoja pellavan- ja hampunviljelyn sekä pellavankudonnan lisäksi kahden muun tärkeän kehityskohteensa eli rokotuksen ja perunanviljelyn edistämisestä. Lisäksi rahvaalle annettiin mitaleita ja erilaisia hopeaesineitä maaseudun elinkeinoihin liittyvistä ”suurista, rohkeista ja hyödyllisistä talousyrityksistä” ja muista merkittävistä teoista. Omien palkintojensa…
