Suomen Talousseurassa 1800-luvun alku ja autonomian ensi vuodet olivat hiljaiselon aikaa. Keskityttiin perunanviljelyn edistämiseen ja kansan rokottamiseen isorokkoa vastaan, palkintoja jaettiin eritoten maatalouden edistämisestä ja uskollisesta palveluksesta.
Pellavanjalostus nousi seuran tärkeimpien kehityskohteiden joukkoon, kun pellavan- ja hampunviljelyn edistämiseen vuonna 1812 myönnetty määräraha annettiin seuran hallinnoitavaksi. Talousseura teki määrärahan käytöstä esityksen, joka muutamin hallituskonseljin tekemin muutoksin hyväksyttiin Keisarillisella julistuksella 4.8.1814. Varoja tuli käyttää hyvän riikalaisen ja tallinnalaisen pellavansiemenen hankintaan, myyntiin ja jakeluun niillä alueilla, joille pellavanviljelyä haluttiin levittää, tuotantopalkkioihin viljelijöille sekä palkintoihin pellavakankaiden kutojille.
Viimeksi mainittuja palkintoja oli määrä jakaa ”yhteiselle kansalle Liinain kutomisen edesauttamiseksi” kankaista, jotka täyttäisivät vuoden 1762 kuninkaallisessa asetuksessa määritellyt laatuvaatimukset (ote julistuksen suomenkielisestä versiosta):
Että yhden Liina-Kangan edestä hywästä ja tasaisesti kehrätystä langasta, Wiiden ja Kuuden korttelin leweydestä, jonga loimesa on Kaxituhatta Seizemänsataa Kaxikymmendä eli Kaxituhatta Yhdexänsataa Kaxikymmendä langaa, eli joka on kudottu Yhden tuhanen Kuuden sadan piin eli Kahdexankymmenen pasman Kaiteesa, Kaxikymmendä piitä joka pasmaan luettuna, maxetaan kutomisen palkioxi Wiisitoistakymmendä kopekaa Banco Assignationeisa kyynärästä; saman lewysestä Liinasta, jonga loimesa on Kaxituhatta Yhdexänsataa Kaxikymmendä eli Kolmetuhatta sata Kaxikymmendä langaa, eli joka on kudottu Yhdentuhannen Seitsemän sadan piin eli Kadexankymmenen Wiiden pasman Kaitesa, Kolmekymmendä kopekaa samasa rahasa kyynärästä; ja Liinan edestä mainitusta leweydestä, jonka loimesa on Kolmetuhatta sata Kaxikymmentä eli Kolmetuhatta Kolmesataa Kaxikymmentä langaa, eli joka on kudottu Yhdentuhannen Kadexansadan piin eli Yhdexänkymmenen pasman kaitesa, Neljäkymmendä kopekaa kyynärästä…
Kankaan tuli myös olla hyvin bleikattua eli valkaistua ja sitä piti olla vähintään 20 kyynärää. Julistus luettiin ajan tapaan seurakunnalle saarnastuolista. Tuskinpa asia tuli ymmärretyksi ja jäi mieleen yhdeltä istumalta, vaikka piit ja pasmat olivatkin naisväelle tuttuja käsitteitä. Pappien tehtäväksi jäi selittää vaatimuksia tarkemmin.
Palkintokangas oli mitattava ja hyväksytettävä pitäjänkokouksessa ja hakijan oli todistettava, että hän itse oli sen kutonut. Hakijan tuli toimittaa näyte kankaasta todistuksineen maaherralle lokakuun loppuun mennessä. Rahapalkintojen lisäksi voitiin ansioituneille kehrääjille ja kutojille jakaa rukkeja, vyyhdinpuita, kaiteita ynnä muita työvälineitä sekä pellavanhoito-oppaita.
Vuoteen 1817 mennessä ei jaettu yhtään palkintoa hienoista pellavakankaista, koska hakemuksiakaan ei tullut. Syitä oli useita. Hakemusten toimittaminen maaherralle oli pitkien matkojen vuoksi monille ylivoimaista eikä ainakaan saman vuoden pellavasatoa vielä lokakuuhun mennessä ehditty jalostaakaan. Tärkein syy hakemusten puutteeseen kuitenkin lienee ollut, ettei kansannaisten kudontataito ollut vaaditulla tasolla. Jos kudonnasta haluttiin kannattava sivuelinkeino, kuten Talousseura kaavaili, tarvittiin koulutusta ja hienojen kankaiden kudontataidon levittämistä kansan keskuuteen. Benvikin koulun perustaminen oli tässä suhteessa tärkeä virstanpylväs.
Hakumenettelyn epäkohtia korjattiin uusilla määräyksillä vuonna 1820. Nyt palkinnonhakijoiden tuli esittää kudonnaisensa sitä varten kokoon kutsutun pitäjänkokouksen hyväksyttäväksi heinäkuun loppuun mennessä. Hyväksyttyjen hakemusten ja näytteiden lähettäminen eteenpäin tuli pappien tehtäväksi. Kirkkoherra myös jakoi myönnetyt palkinnot pitäjänkokouksessa ja summat ilmoitettiin saarnastuolista seurakunnalle.
Papit hoitivat palkintoihin liittyvän työn ilman eri korvausta, yhteisen edun nimissä. Monet kirkkoherrat, esimerkiksi Martin Tolpo Sauvosta ja Adolf Arwidsson Laukaasta, toimivat muutenkin aktiivisesti Talousseuran pyrkimysten edistämiseksi. Palkintoanomuksia kudonnaisista alkoi kertyä 1820-luvun alusta lähtien, ja palkintoja jaettiin eri muodoissa vuoteen 1859. Blogin lukijat saavat ajan mittaan tutustua moniin palkittuihin kutojiin.
Lähteitä:
Cygnaeus, Gustaf 1897: K. Suomen Talousseura 1797–1897. Turku.
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
Kejsarillisen Majestetin Armollinen Julistus, Siitä Pellawan ja Hampun kaswatuxen kuin myös Liinain kutomisen lisämisexi Suomesa määrätystä raha Summasta. 4.8.1814. Asetuskokoelma.
Kejsarillisen Majestetin Armollinen Julistus, kuinga palkkiota Pellawan ja Hampun kaswattamisen kuin myös Liinain kutomisen edestä etsittämän pitä. 1.3.1820. Asetuskokoelma.
Talousseuran kertomus vuodelta 1817. VSV 67 GG 1819.
