Viime blogikirjoituksessa siteerattiin Turun Wiikko-Sanomissa lokakuussa 1820 julkaistua artikkelia, jossa oli maininta varta vasten tytöille perustetusta koulusta. Marraskuun alussa samana vuonna lehti antoikin lupaamaansa laveampaa tietoa:
Sillä jo päälle 2 wuotta sitten on, Esiwallan toimen piteestä, Etelä-pohjanmaalle Närpöön pitäjähän rakettu sellainen Koulu, kussa pari Ruotista tullutta perehkuntaa Suomen tyttärille neuwoo kaikki mitä tässä asiassa tarwitaan. Pari kymmentä täysi-ikäistä, kunniallista tyttöä (eli flikkaa) opetetaan siellä Ruohtalaisten tawalla pellawia kaswattamaan, liottamaan, ruokkomaan, kehräämään ja niistä kankaita kutomaan.
Suomen Talousseuran uutteraakin uutterampi sihteeri Carl Christian Böcker oli jo vuonna 1816 ehdottanut kehruuopiston perustamista. Koulun perustamisen vaihtoehdoiksi hän kaavaili joko norlantilaisten perheiden kutsumista Suomeen kansaa opettamaan tai muutamien suomalaisten lähettämistä kehruukouluun Ruotsiin. Kiinnostus Norlantia kohtaan johtui siitä, että Norlanti oli Ruotsin merkittävin pellavanviljelyalue.
Ruotsalaiskouluista Böckerin mielessä oli lähinnä Gårdsbyn kehruukoulu, Institut för Linkulturen, joka oli toiminut Kronobergin läänissä Smålannissa vuodesta 1811 alkaen. Kolmivuotisessa koulussa opetettiin pellavan kylvöä, käsittelyä, kehruuta ja kudontaa norlantilaisen metodin mukaan.
Suomessakin oli toiminut 1700-luvun puolivälissä Otavalan pellavanviljely- ja kehruukoulu. Talousseura kuitenkin kavahti kymmenkunta vuotta toimineen Otavalan suuria kustannuksia ja kaipasi edullisempaa ratkaisua. Böcker keksi ehdottaa koulun perustajaksi jotakuta yksityistä, jolle myönnettäisiin varoja koulun perustamista ja ylläpitoa varten sekä palkintoja jokaisesta valmistuneesta oppilaasta. Sopivia opettajaperheitä etsittiin Norlannista ratsumestari Hisingerin antaman tuhannen viidensadan riksin lahjoituksen turvin. Böcker halusi sijoittaa osan norlantilaisperheistä Hisingerin omistamalle Fagervikin tilalle Inkooseen, mutta Hisinger ei ollut kiinnostunut. Böcker jatkoi etsintää Pohjanmaalta, ja lopulta koulun paikaksi sovittiin Kaskisten tuntumassa sijaitseva Benvikin kartano. Sopimuksen allekirjoitti 25.4.1818 Benvikin osalta opiston tuleva johtaja Johan Vilhelm Bladh.
Minnen från finska kriget åren 1808–1809. Stockholm: Marcus & Comp.
Benvikin kartanoon ja omistajiin palataan blogissa myöhemmin. Myös opettajista ja etenkin oppilaista sekä heidän myöhemmistä vaiheistaan riittää kerrottavaa niin paljon, ettei vielä hyvään aikaan liene aiheellista kysyä:
Onks pellavan kylvön aika? (sananparsi Loimaalta)
Lähteitä:
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
Zilliacus, Lars 2002: Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter: en källa för forskningen. 1. Åbo: Åbo Akademis förlag.
