Norlannista saapui Benvikin kouluun ensimmäisenä opettaja Johan Pettersson tyttärensä Christinan kanssa. He matkasivat Härnösandista Kaskisiin maitse Tornion kautta. Rekiretkelle kertyi mittaa yhteensä noin 130 ruotsalaista peninkulmaa (mil = 36 000 ruotsalaista jalkaa = 10 688 metriä). Siitä oli Ruotsin puolella vajaat 69 ja Suomen puolella lähes 61 peninkulmaa.
Ote Johann Matthias Christop Reinecken laatimasta kartasta Charte von Schweden und Norwegen vuodelta 1809. Härnösand (kartassa Hernösand) ja Kaskinen (Kaskön) näkyvät kuvan alaosassa, ensin mainittu hieman pohjoisempana.
Vuoden 1734 kestikievarijärjestyksen mukaan kestikievareita piti olla enintään kahden peninkulman välein. Niinpä Petterssonien matkareitille (March Route från Hernösand till Kaskö Norra vägen öfver Tårneå) osui varsin monta kestikievaria. Härnösandin ja Uumajan välillä kestikievarien välinen etäisyys vaihteli yhdestä kahteen peninkulmaan. Kievarit olivat Äland, Weda, Herrskog, Äskja, Docksta, Spjute, Börnäs, Brösta, Täfra, Önska, Afva, Lefvar, Ängersjö, Sörmjöle ja Ståcksjön. Uumajan jälkeen tarjolla oli majapaikkoja seuraavasti: Innertafle, Säfvar, Djäkneboda, Rickleå, Gumboda, Grimsmark, Sehlet, Daglösten, Bureå, Innervik, Sunnanå, Frostkåge, Byske, Åbyn, Kindbäck, Jäfre ja Piteholm. Tällä välillä majapaikkojen välinen etäisyys oli pisimmillään 1 5/8 peninkulmaa. Piitimen ja Luulajan välisiä pysähdyspaikkoja olivat Öijeby, Porsnäs, Rosvik ja Ersnäs. Ruotsin puolella matkareitille osuivat vielä kestikievarit Persön, Rånbyn, Hvitån, Töre, Månsbyn, Grötnäs, Landtjerf, Sangis (Sanki), Säivis (Säivi), Korsbeck ja Haaparanta.
Suomen puolella Petterssonien matkareitille oli merkitty Tornion ja Oulun välille kestikievarit Laivaniemi, Rautiola, Ervasti, Huttula, Kestilä, Sassi, Veijola, Kauppila ja Jukuri. Oulun ja Raahen välillä olivat Ollila, Sunila, Kyrö, Karinkanta, Kerttula ja Lassila. Raahen jälkeen mainittiin Juusola, Hannila, Luoto, Karjaluoto, Juvala, Heusala, Roukala, Lankila, Hihnala, Junttila, Peitso ja Vitikka. Kokkolan ja Uudenkaarlepyyn välillä olivat Sipola, Storå, Abbors, Kråknäs, Sundby ja Soklot. Uudenkaarlepyyn jälkeen olivat Juutas, Munsala, Oravais, Kovjoki, Murkais, Sallila ja Vejkars. Vaasan ja Kaskisten välille oli matkareittiin kirjattu vielä kestikievarit Toby, Rimal, Johannisdal, Pörtom (Pirttikylä), Övermark (Ylimarkku) ja Näsby.
Oheisessa kuvassa näkyvät peninkulmamäärät kaupunkien välillä:
Härnösand–Uumaja
Uumaja–Piitime
Piitime–Luulaja
Luulaja–Tornio
Tornio–Oulu
Oulu–Raahe
Raahe–Kokkola
Kokkola–Uusikaarlepyy
Uusikaarlepyy–Vaasa
Vaasa–Kaskinen
Muut norlantilaiset tulivat Uumajan lähellä olevasta Holmöstä Merenkurkun poikki Björköhön ja sieltä Raippaluodon ja Jungsundin kautta Vaasaan. Matka Uumajasta Vaasaan oli 15½ peninkulmaa. Loppumatkan he taittoivat edellä mainittua reittiä.
Lähteitä:
Ka Sta, Gs:10 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1819.
Hornborg, Joh. Georg 1821: Vägvisare genom storfurstendömet Finland: enligt officiella uppgiften och eljest inhämtade underrättelser. Helsingfors: Simelius.
Mellin, G. H. 1846: Vägledning för resande i Sverige och Norrige. Stockholm: J. L. Brudin.
