Tarinan aikaisemmat osat:
Korpilahden miehet Helsingissä
Joonas Reivilä matkansa päässä
Kuka murhasi Joonas Reivilän?
Heinäkuu 1838
Joonas Reivilä Korpilahdelta oli löydetty kuolleena Helsingin Valas-korttelista 4. maaliskuuta 1838. Helsingin kämnerinoikeudessa 22. toukokuuta 1838 alkanut murhaoikeudenkäynti jatkui 13. heinäkuuta. Kaikki oikeuteen haastetuista eivät olleet paikalla. Syyttäjän ilmoituksen mukaan kaartin entistä sotilasta Fogelbergiä ei ollut tavoitettu. Poissa olivat myös talollisen poika Antti Koivusaari ja hänen renkinsä Fredrik Ropsfelt Siikajoen pitäjän Lapin kylästä. Koivusaari ja Ropsfelt olivat todistetusti saaneet haasteen oikeuteen, ja Paavolan seurakunnan kappalainen Johan Lagus oli jo toukokuun alussa kirjoittanut heistä papintodistukset. Niistä kävi ilmi, että Antti Efraiminpoika Koivusaari oli syntynyt 29.12.1819 ja Fredrik Ropsfelt 5.10.1811.
Seuraavaksi istunnossa esiteltiin Joonas Reivilän päällä kuolinhetkellä olleet vaatteet:
- lyhyt lampaannahkaturkki jossa tummansininen sarkapäällinen
- vaaleanvihreä palttinavuorinen villakankainen nuttu
- rohdinkalsongit
- tummanvihreät palttinahousut joissa sininen linninki, messinkinapit ja rohdinvuori
- vihreäraitainen villakankainen liivi
- rohdinpaita
- lipallinen lampaannahkapäähine
- paikatut rasvanahkaiset saappaat
- raidalliset puolivillaiset sukanpitimet sekä
- ¾ tuumaa leveä ja 1½ kyynärää pitkä nahkainen vyöremmi.
 |
| Joonas Reivilä sonnustautuneena kaupunkimatkalle helmikuussa 1838. |
Syyttäjä ilmoitti saaneensa tietää, että kun renki Ropsfelt oli maaliskuun alussa kuljettanut poroja Heikinlaakson kestikievariin, hänellä oli ollut seuranaan Österman-niminen työmies. Tämän jälkeen toukokuun istunnosta pois jäänyt Erkki Joentaipale Sysmästä antoi lausunnon, joka oli aivan samanlainen kuin Elias Ryytilä ja Matti Keskinen olivat toukokuussa antaneet. Joentaipale lisäsi vielä, että hän oli ollut kauppias Lilljeforsin pihapiirissä vain kaksi yötä.
Jutun käsittelyä päätettiin jatkaa 18. elokuuta. Istuntoon piti haastaa kauppias Lilljefors, entinen kaartilainen Fogelberg, työmies Österman sekä Antti Koivusaari ja Fredrik Ropsfelt.
Elokuu 1838
Tällä kertaa Henrik Gustaf Fogelberg oli paikalla ja esitti oikeudelle muuttotodistuksen. Henkikaartin varapastori Fredrik Melart oli 27.10.1837 allekirjoittanut todistuksen, jonka mukaan entinen välskäri (barberare) Fågelberg oli syntynyt vuonna 1797 Turun läänissä ja muuttanut vuonna 1827 Sääksmäeltä Helsinkiin. Nyt hän oli aikeissa muuttaa nimeltä mainitsemattomalle paikkakunnalle.
Todistuksen lukemisen jälkeen jutun käsittelyä päätettiin lykätä marraskuun 13. päivään. Lilljefors ja Fogelberg velvoitettiin saapumaan istuntoon viiden ruplan sakon uhalla. Syyttäjän tuli haastaa Österman oikeuteen, ja kuvernööriltä piti anoa uudestaan, että Koivusaari ja Ropsfelt saataisiin oikeuden eteen.
Syyskuu 1838
Oikeudenkäynti jatkuikin jo syyskuussa, sillä kämnerinoikeuteen oli 12. syyskuuta saapunut Uudenmaan läänin kuvernöörin Gustaf Magnus Armfeltin virkakirje, joka oli päivätty 8.9. Kirjeessä Armfelt totesi, että Koivusaari ja Ropsfelt oli kuljetettu Helsinkiin kruununvankilaan. Sieltä vankinihti Othman toi heidät 25. syyskuuta oikeuden istuntoon, jonne olivat saapuneet muut haastetut lukuun ottamatta entistä sotilasta Fogelbergiä ja työmies Östermania. Syyttäjä ilmoitti Östermanin olevan merillä, joten häntä ei ollut edelleenkään tavoitettu.
Antti Koivusaari
Läsnäolijoista kuultiin ensin Antti Koivusaarta. Mies kertoi käyneensä talvella kolmen hevosen ja reen kanssa Kuusamossa ostamassa poronlihaa. Hän oli palannut kotipitäjäänsä Siikajoelle Oulun kautta, ottanut renki Fredrik Ropsfeltin mukaansa ja lähtenyt lihanmyyntiin Helsinkiin. Matka oli kestänyt neljä viikkoa. He olivat saapuneet pääkaupunkiin keskiviikkona 28.2. kahden aikaan iltapäivällä ja ottaneet kortteerin kauppias Lilljeforsin luota. Seuraavana aamuna seitsemän ja kahdeksan välillä miehet lähtivät kauppatorille ja myivät siellä poronlihaa kahteen asti iltapäivällä. Antti Koivusaari oli koko ajan torilla, mutta Ropsfelt kävi välillä majapaikassa hoitamassa hevosia ja tarkastamassa sinne jäänyttä kolmatta lihakuormaa.
Perjantaina Koivusaari tapasi kaupungilla tuntemattoman kuusamolaisen talonpojan. Kuusamolainen pyysi Koivusaarelta lainaan renkiä ja hevosta. Hän halusi Ropsfeltin vievän hänet ja hänen kolme kuusamolaista toveriaan sekä heillä myytävinä olevat porot 14½ virstan päähän Heikinlaakson kestikievariin. Kuusamolainen lupasi maksaa siitä hyvästä yhden ruplan pankkoassignaatteina tai 24 pankkokillinkiä (banco). Renki kieltäytyi ensin lähtemästä mutta taipui sitten isäntänsä tahtoon. Hän pyysi ja sai isännältään vaatehankintoja varten kolme valtionvelkakonttorin (riksgäld) riksiä ja 24 killinkiä. Koivusaari maksoi summan pieninä seteleinä, joiden arvoa tai lukumäärää hän ei muistanut. (Valtionvelkakonttorin riksi oli noin kaksi kolmasosaa pankkoriksistä eli valtakunnanpankin riikintaalerista.)
Fredrik Ropsfelt lähti illansuussa matkaan kuusamolaisten ja heidän neljän tai viiden poronsa kanssa. Helsinkiin hän palasi vasta sunnuntaiaamuna yhdeksän aikoihin, vaikka oli sanonut palaavansa jo lauantaina. Kuusamolaiset eivät kuulemma olleet saaneet Heikinlaakson kievarista kyytihevosta, joten he olivat pyytäneet Ropsfeltiä viemään heidät 15½ virstan päässä sijaitsevaan kestikievariin Sipooseen.
Maanantaina 5. maaliskuuta Koivusaari pyysi rengiltään kuusamolaisilta saatuja kyytirahoja, mutta renki sanoi käyttäneensä rahat itsensä ja hevosen ylöspitoon. Ropsfeltillä oli tuomisina raudoitettu matkareki, jonka hän sanoi ostaneensa kuusamolaisilta. Koivusaari osti reen kahdella valtionvelkakonttorin riksillä ja kuudella killingillä. Hän maksoi summan seteleinä, joiden arvoa hän ei muistanut.
Koivusaari oli nähnyt Joonas Reivilän ruumiin 4. maaliskuuta ja vahvisti, että oikeudessa nähtävänä oleva silkkihuivi oli ollut sidottuna Reivilän kaulaan ja että vainajalla oli ollut yllään istunnossa esillä olevat vaatteet. Muiden todistajien mainitsemia veristä puukkoa ja piiskaa Koivusaari ei ollut nähnyt. Kysyttäessä hän vastasi, ettei hänellä eikä Ropsfeltillä ollut matkan aikana piiskaa, vaan he hoputtivat hevosia tarvittaessa koivu- tai kuusiriu’ulla. Hän ei ollut havainnut piiskaa kenelläkään muullakaan Lilljeforsin luona majoittuneella, pitkästä puukosta puhumattakaan. Renki Ropsfeltillä oli matkalla mukana puukko, mutta se oli paljon pienempi kuin todistajien mainitsema.
Antti Koivusaarelta kysyttiin renkinsä rahankäytöstä. Hän vastasi, että kun he lähtivät torstaina 8. maaliskuuta Helsingistä kotimatkalle, Ropsfeltillä ei näyttänyt olevan rahaa. Vähän ennen lähtöä renki oli kuitenkin ostanut itselleen purjekangashousut (Rafvenduks byxor) ja palttinapaidan. Niiden hintaa Koivusaari ei tiennyt, mutta Lilljeforsilta ostamastaan silkkiliinasta Ropsfelt oli maksanut kaksi valtionvelkakonttorin riksiä.
Renkinsä käytöksestä Koivusaari totesi, että renki oli ollut Helsingissä välillä uppiniskainen eikä ollut tahtonut heti totella isäntänsä käskyjä. Koivusaari ei ollut nähnyt Ropsfeltiä juovuksissa mutta arveli, että tämä olisi saattanut juoda hänen tietämättään. Lilljeforsin rengit Thusberg ja Björk ja työmies Häggblom todistivat nyt, että Ropsfelt oli perjantaina 2. maaliskuuta, sunnuntaina 4. maaliskuuta ja koko oleskelunsa loppuajan ollut päihtyneenä ja ottanut silloin tällöin ryypyn isäntänsä puisesta lekkeristä. Tästä huolimatta Koivusaari pysyi aikaisemmassa lausunnossaan.
Fredrik Ropsfelt
Seuraavaksi kuultiin Koivusaaren renkiä. Fredrik Ropsfelt sanoi syntyneensä Vihannin kappelissa Saloisten pitäjässä. Hän sanoi isänsä olleen siellä suutarina ja kuolleen, kun hän oli vielä pieni. Fredrik oli asunut 14-vuotiaaksi äitinsä luona ja lähtenyt sen jälkeen rengiksi. Hän oli ollut renkinä useissa Siikajoen taloissa ja pestautunut viime syksynä Koivusaaren taloon.
Matkasta Helsinkiin ja Helsingissä oleskelun aikaisista tapahtumista Ropsfelt kertoi samalla tavalla kuin isäntänsä. Lähtiessään viemään kuusamolaisia Heikinlaakson kievariin hänellä ei ollut muuta rahaa kuin isännän hänelle antamat kolme valtionvelkakonttorin riksiä 24 killinkiä. Hän sanoi ostaneensa matkareen kuusamolaisilta yhdellä riksillä ja kahdellatoista killingillä ja myyneensä sen isännälleen kahdella valtionvelkakonttorin riksillä ja kuudella killingillä. Kuusamolaisilta saadun kyytirahan määrää hän ei muistanut, mutta totesi sen menneen ruokaan ja hevosen ruokintaan.
Ennen kotimatkaa Ropsfelt oli käynyt Narinkkatorilla ja ostanut tuntemattomilta myyjiltä purjekangashousut ja palttinapaidan. Hän oli maksanut niistä Ruotsin rahassa jonkin summan, joka vastasi kahdesta kolmeen ruplaa pankkoassignaatteina. Lisäksi hän oli ostanut kauppias Lilljeforsilta pienen silkkiliinan ja maksanut siitä kaksi valtionvelkakonttorin riksiä.
Ropsfelt oli sunnuntaina 4.3. Helsinkiin palattuaan kuullut, että kauppias Lilljeforsin pihapiiristä oli löydetty kuollut mies. Hän oli nähnyt, että kauppiaan rengit olivat Antti Koivusaaren avustamina vetäneet ruumiin navetan alta, muttei ollut mennyt itse apuun, koska piti sitä tarpeettomana, olihan paikalla väkeä muutenkin. Pöytäkirjaan on tähän kohtaan kirjattu, että Ropsfelt ilmoitti syyn ylimielisesti (af orsak som Ropsfelt spotskt tillkännagaf).
Rengit Thusberg ja Björk ja työmies Häggblom kutsuttiin taas paikalle. Thusberg totesi niin kuin ennenkin, että hän oli nähnyt Ropsfeltillä yhden kolmen ja useampia kahden pankkoriksin seteleitä ja vielä joitain pienempiä rahoja. Ropsfelt kiisti ja totesi, että hänellä oli vain ne rahat, jotka hän oli isännältään saanut. Hän kiisti ottaneensa ryyppyjä isännän lekkeristä tai olleensa Helsingissä päihtyneenä. Pöytäkirjaan merkittiin, että Ropsfelt vaikutti kuulustelussa välinpitämättömältä (förmärktes röja liknöjdhet).
Henrik Gustaf Fogelberg
Entinen sotilas Fogelberg olikin tullut istuntoon ja kertoi muun muassa, että hän oli nähnyt Ropsfeltin menevän 4.3. Lilljeforsin puotiin puinen lekkeri kainalossa. Ropsfelt selitti, että hän oli saanut isännältään kuudentoista killingin setelin ja ostanut tämän käskystä puoli kannua viinaa puiseen lekkeriin. Koivusaari vahvisti, että näin oli tapahtunut.
Välipäätös
Syyttäjä Sahlberg katsoi, että Ropsfeltiä vastaan oli niin paljon epäilyksiä, että hänet pitäisi panna vankeuteen, koska hän ei ollut aikaisemminkaan tullut oikeuteen vapaaehtoisesti. Kämnerinoikeus päättikin passittaa Ropsfeltin kaupunginvankilaan ja jatkaa jutun käsittelyä 12. lokakuuta.
Lähde: KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.
