Kehruumestari Sophia Nordlundin vaikeudet Lappeenrannan kehruuhuoneessa jatkuivat häntä solvanneen vartijan poistumisesta huolimatta. Vuonna 1832 tilanne kärjistyi niin, että Sophiaa esitettiin erotettavaksi virastaan.
Erottaminen vaati maaherran päätöksen. Lappeenrannan kehruuhuoneen johtokunta teki Sophiasta valituksen maaherralle tammikuun lopulla 1832, ja maaliskuussa Sophia määrättiin Viipuriin kansliakuulusteluun. Häntä syytettiin tottelemattomuudesta ja röyhkeydestä johtaja Barckia kohtaan sekä kunnioituksen puutteesta kehruuhuoneen johtokuntaa kohtaan. Sophia kiisti syytteet, mutta hän sai kehotuksen käyttäytyä jatkossa säyseästi ja olla Barckille ja johtokunnalle kuuliainen Muussa tapauksessa hänet erotettaisiin kehruumestarin virasta.
Valitusaktia tai kehruuhuoneen johtokunnan pöytäkirjoja ei ole käytettävissä, mutta Sophia Nordlundin oma näkemys tapahtumien kulusta selviää hänen maaherralle osoittamastaan selonteosta, joka sisältyy myöhempään eläkehakemukseen. Sophia valitti kirjeessä, ettei ollut pyynnöstään huolimatta saanut johtokunnan pöytäkirjoja, ja halusi nyt itse kertoa tapahtumista, jotka häntä koskeneen valituksen syynä mahdollisesti olivat.
Ensiksikin Sophiaa oli syytetty laiminlyönnistä työssään. Tammikuun 19. päivänä johtaja Barck oli kutsunut Sophian huoneeseensa ja moittinut häntä siitä, että laitoksessa kehrätty lanka oli karkeaa ja epätasaista. Sophia oli ”suorapuheiseen tapaansa” selittänyt, että se johtui kelvottomista raaka-aineista: villa oli huonoa ja pellava tappuraista. Barck oli silloin uhkaillen ja kiroillen tarttunut häntä käsivarresta ja poistanut hänet huoneesta. Sophia oli sen jälkeen pyytänyt, että raaka-aineet tutkittaisiin kehruuhuoneen johtokunnassa. Hän sanoi esittäneensä huonon kehruutuloksen syyt johtokunnalle yhtä suorapuheisesti kuin aiemmin Barckille. Barck oli kuitenkin uhkaillen keskeyttänyt hänet, ja johtokunnan jäsenetkin olivat käskeneet häntä vaikenemaan.
Toinen tapaus koski epäilyä, että Sophia olisi jakanut vangeille viinaryyppyjä. Kehruuhuonevangit Eeva Lindsten ja Kaisa Granlund olivat jääneet kiinni juopottelusta ja tunnustaneet asian johtaja Barckille mutta ”olivat olleet niin julkeita, että olivat sanoneet minun antaneen heille viinaa”. Sophian huoneessa oli järjestetty etsintä, ja sieltä oli löydetty epäilyttävä savipullo, joka oli takavarikoitu ja sinetöity. Sophia itse sanoi säilyttäneensä pullossa Jordan-avannosta haettua vettä (Jordan helgdago vatten eli ortodoksien loppiaisavannon vettä, jolla uskottiin olevan terveydelle edullisia vaikutuksia). Johtokunta oli tutkinut pullon sisällön, mutta koska Sophia ei ollut nähnyt pöytäkirjaa, hän ei tiennyt, mitä sisällöstä oli todettu. Sophia valitti, että hänet määrättiin kuulusteltavaksi, kun taas juopottelun tunnustaneet naiset ”ylennettiin salaisiksi vakoojiksi” (upphöjdes till hemliga Spioner) eikä heitä rangaistu. Sophian mukaan syytökset siitä, että hän olisi antanut viinaa vangeille, olivat täysin perusteettomia.
Sophian mielestä pullon sisällöllä ei sinänsä ollut merkitystä, koska hänellä oli oikeus pitää hallussaan juomia. Hän oli kuitenkin ottanut pullon mukaansa kansliakuulusteluun tarkastettavaksi. Sophia liitti selostukseensa myös näytteitä aiemmista kehruuksista ja nykyisistä raaka-aineista sekä kehruuhuoneen lääkärin antaman todistuksen, jonka mukaan hänen Barckin käsittelyssä vuoden alussa saamansa vammat olivat mustelmia käsivarressa. Sophia itse valitti käsivartensa menneen sijoiltaan.
Sophia sanoi olevansa kehruumestarina jo yhdeksättä vuotta ja ajoittaisesta sairastelusta huolimatta aina pyrkineensä hoitamaan velvollisuutensa. Viime aikoina johtaja Barck oli ilman syytä alkanut kantaa kaunaa häntä kohtaan. Barck oli määrännyt töitä, jotka eivät sääntöjen mukaan kehruumestarille kuuluneet, oli loukannut Sophiaa henkilökunnan ja vankien edessä, uhannut selkäsaunalla ja pilannut hänen maineensa ja kunniansa. Kaikki tämä oli johtanut siihen, etteivät vangit totelleet Sophiaa ja jopa pilkkasivat häntä.
Sophian mukaan laitoksen työntekijöillä ja vangeilla oli liikaa vapauksia. Vierailla oli taloon vapaa pääsy, mikä haittasi työntekoa ja antoi tilaisuuden väkijuomien toimittamiseen sekä varkauksiin. Usein Barck myös antoi vangeille lisätehtäviä, jolloin ohjesäännön mukaisia töitä ei ehditty tehdä. Lopuksi Sophia halusi ilmoittaa, että oli luonteeltaan reipas ja toimelias ja sen vuoksi oli halunnut ottaa havaitsemansa epäkohdat puheeksi johtajan ja johtokunnan kanssa. Jos johtokunta tai johtaja pitivät hänen suorapuheisuuttaan röyhkeytenä, he erehtyivät.
Sophia pyysi saada ilmoittaa vielä yhdestä asiasta, jossa oli kärsinyt vääryyttä: hän oli ostanut kehruuhuoneen huutokaupasta 24 rukkia, mutta ne oli luovutettu Barckin avustajalle, lippujunkkari Granqvistille, ja tilalle Sophia oli saanut huonompia, lippujunkkarin huutamia rukkeja.
Johtaja Barckilta pyydettiin vastinetta Sophian väitteisiin. Barck vastasi, ettei Sophia Nordlundin monisanaisessa valituksessa ole mitään mieltä. Väite, että hän olisi tarttunut Sophiaa käsivarresta, piti sinänsä paikkansa, mutta erityisiä voimakeinoja ei tarvittu. Tarkoitus oli vain saada kehruumestari poistumaan huoneesta, mihin riitti vähempikin. Huoneesta poistamiseen Barck sanoi turvautuneensa, koska Nordlund oli käyttäytynyt röyhkeästi ja uppiniskaisesti Barckin moitittua häntä huonosta työn valvonnasta. Mitkään muut valituksessa esitetyt väitteet eivät Barckin mielestä ansainneet huomiota, koska ne olivat valheellisia ja todistamattomia, ja Barck pyysi, ettei Nordlundin valituksia otettaisi huomioon.
Pian kansliakuulustelun jälkeen, 10.4.1832, kehruuhuoneen johtokunta anoi Sophian erottamista. Maaherra antoi päätöksen 5.6.1832: sen mukaan, mitä kehruuhuoneen johtokunta oli maaherralle ilmoittanut, oli kehruumestari Sophia Nordlund useassa tapauksessa osoittanut röyhkeyttä ja tottelemattomuutta sekä kehruuhuoneen johtokuntaa että johtaja Barckia kohtaan eikä hän varoituksista huolimatta ollut parantanut tapojaan. Lappeenrannan kehruuhuonetta koskevan keisarillisen asetuksen 20.2.1823 kolmannen luvun 13 §:n nojalla maaherra päätti erottaa Sophia Nordlundin kehruumestarin virasta. Kyseisen pykälän mukaan kehruuhuoneen virkamiehet asettaa maaherra. Maaherra voi myös erottaa virheisiin tai laiminlyönteihin syyllistyneet ja nimittää tilalle uudet. Maaherran päätöksestä ei voinut valittaa.
Sophia Nordlund piti erottamista vääränä ja epäoikeudenmukaisena. Mitä sitten seurasi, siihen palataan myöhemmin.
Lähteitä:
KA Mli Viipurin lka, Aaa: 34 Saapuneiden kirjeiden diaari 1832;
Ca: 3 Kansliakuulustelupöytäkirjat 1832–1844;
Db: 21 Päätös- ja välipäätöstoisteet 1832.
KA Hki VSV, Fa: 171 Valtiosihteerinviraston aktit 1833.
