Erävistö lukkarin puustellina

Päätös Erävistön maiden erottamisesta lukkarin virkataloksi oli tehty vuonna 1807, mutta vasta vuoden 1831 lopulla maanmittari erotti virkatalon 1/16 manttaalin maa-alueen omaksi tilakseen. Huhtikuussa 1833 Lopen lukkari Jakob Johan Lindberg anoi hallinta- ja asumisoikeutta Erävistöön.

Immissioanomuksessa lukkari Lindbergin takaajina olivat talolliset Henrik Julin Rekola Läyliäisiltä ja Juho Juhonpoika Ilkkola kirkonkylästä. He menivät ensimmäisten kymmenen vuoden ajaksi yhteisesti takuuseen siitä, että virkatalon rakennukset ja viljelykset tulevat vaadittuun kuntoon ja verot ja muut maksut hoidetaan. Kuva: C. J. Blåfieldin todistus takuun antamisesta. KA Hml, Hlko Ab:2 1833.

Maaherran määräyksestä kruununvouti H. J. Stephanus, nimismies Adolf Fredrik Sohlman ja lautamies Henrik Julin Rekola Läyliäisiltä suorittivat lokakuussa Erävistön katselmuksen. Siitä selviävät olemassa olleet rakennukset ja lisä­rakentaminen virkatalon tarpeisiin.

Erävistön asuinrakennus oli ”keski-ikäinen”, kuusi kyynärää korkea ja pinta-alaltaan 11 3/4 kyynärää kanttiinsa eli vähän alle 50 neliömetriä. Vesikattona oli huonokuntoinen tuohikatto, välikatto oli tehty laudoista ja lattia lankuista. Tuvassa oli vanha tiilestä ja harmaakivestä muurattu, pellillä varustettu piisi. Ikkunoita oli kaksi. Asuinrakennus arvioitiin vähän yli 13 hopearuplan arvoiseksi. Todettiin, että tuohikatto oli uusittava ja tupaan oli muurattava leivinuuni ja uusi piisi. Lisäksi tuli rakentaa porstua ja 7 x 5 kyynärän suuruinen ikkunallinen kamari, jossa olisi kaakeliuuni ja lukittava ovi.

Ruoka-aitan ja vilja-aitan katot tuli uusia ja vanha käymälä kunnostaa. Miespihaan tuli rakentaa sieltä kokonaan puuttuvat vierastupa, kellari, kaluvaja ja porttiliiteri.

Karjapihassa oli uusi 11 x 8 1/2 kyynärän suuruinen lautakattoinen navetta. Siihen tuli tehdä välikatto ja lankkulattia, ja se oli varustettava lukittavalla ovella. Myös sikala oli olemassa ja kelpasi sellaisenaan, mutta talli ja lampola puuttuivat. Rehulato oli käyttökelpoinen, kunhan katto uusittaisiin ja latoon tehtäisiin lukittava ovi.

Mies- ja karjapihoista erillään sijaitsi tuohikattoinen riihi, jossa oli harmaakivestä muurattu uuni. Riihen katto kaipasi uusimista. Lisäksi tarvittiin luuva ja olkilato sekä sauna, joka tuli varustaa harmaakiviuunilla ja mallasparvella.

Virkataloon määrättiin perustettavaksi humalisto, johon istutettaisiin 40 salkoa vuodessa kunnes niitä olisi 200. Perunamaata tuli raivata kymmenen kapanalaa. Peltoa oli kolme tynnyrinalaa, ja se oli välttävästi muokattu ja ojitettu sekä aidattu 200 sylen mitalta. Kolmen tynnyrinalan niityiltä saatiin keskimäärin kuusi kuormaa heinää. Niityt tuli aidata ja ojittaa ja uusia latoja rakentaa kolme entisten kahden lisäksi. Todettiin, että peltoa voi raivata lisää puolitoista tynnyrinalaa ja niittyä kuuden tynnyrinalan verran Pellonalustan ja Järvikorven suoalueille: peltoa kymmenen kapanalaa ja niittyä puoli tynnyrinalaa vuodessa, kunnes edellä mainitut määrät saavutetaan.

Metsästä saatiin jonkin verran puutavaraa, polttopuuta, aidaksia, seipäitä ja tuohta, mutta ei niintä. Katselmuksesta selvisi myös, että kalastus ei ollut kannattavaa ja laidunmaata oli vähänlaisesti.

Maaherra antoi immissiosta päätöksen 31.7.1834. Sen mukaan Lindbergillä oli hallintaoikeus Erävistön puustelliin niin kauan kuin hän toimi lukkarina. Hänen jälkeensä hallintaoikeus siirtyisi seuraavalla lukkarille. Lindberg ei kuitenkaan jännyt vakinaisesti asumaan Erävistöön. Talo oli sen verran kaukana kirkonkylästä, että viranhoito siellä asuen kävi hankalaksi. Aluksi sovittiin, että lukkari olisi kirkonkylässä seurakuntalaisten käytettävissä maanantaisin ja lauantaisin. Majapaikan vuokraaminen kirkonkylästä tuotti kuitenkin hankaluuksia, ja Lindberg sai pappilan ja vanhan kirkon väliltä tontin, jolle rakensi oman talon. Vuonna 1844 pidetyn rovastintarkastuksen pöytäkirjassa todetaan, ettei tarkastajilla ollut tilaisuutta käydä Erävistössä, joka sijaitsi kaukana kirkonkylästä, mutta saatujen tietojen mukaan lampuodin hoitama talo oli hyvässä kunnossa.

Erävistön lampuotina 1841–1853 oli Adam Eerikinpoika, s. 1798, ja hänen jälkeensä vuoteen 1857 Antti Juho Eerikinpoika, s. 1816. Seuraava lampuoti oli 1824 syntynyt Kustaa Nikodemuksenpoika, ja vuodesta 1863 Erävistöä hoiti Josef Eerikinpoika, s. 1832. Lukkari Lindberg kuoli vuonna 1876. Hänen seuraajansa Emanuel Kukkola asui joitain vuosia Erävistössä, mutta talo oli hänenkin virkakautenaan suurimman osan ajasta lampuotien hoidossa. Vuodesta 1880 lampuotina oli Fredrik Kustaanpoika ja vuodesta 1905 August Lindström (myöhemmin Leivo), jolle seurakunta myi talon vuonna 1925.

Lähteitä:

KA Hml, Hlko Ab:2 1833. Anomusaktit 1833.

KA Uusi Astia, Lopen srk, Rovastintarkastukset 1836 ja 1844.  Pitäjänkokouksen pöytäkirja 1853.