Maaseudulla käsityöläisten lukumäärä pitäjää kohden oli vielä 1800-luvun puolivälissä rajoitettu. Ammatin harjoittamiseen tarvittiin puoltolause kihlakunnanoikeudelta ja lupa lääninhallitukselta. Käsityöläisammatin harjoittaminen maaseudulla vapautui vuoden 1868 elinkeinoasetuksella.
Virallisen tilaston mukaan Lopella oli vuonna 1861 yhteensä 62 pitäjänkäsityöläistä ja heillä 19 oppipoikaa. Eniten oli suutareita ja räätäleitä: suutareita oli 22 ja räätäleitä 19. Joissain kylissä näitä käsityöläisiä oli useitakin, muun muassa Läyliäisillä oli viisi suutaria ja kolme räätäliä. Räätälinpalvelut puuttuivat Kytäjärveltä, Pilpalasta, Salosta ja Tevännöltä, ja ilman suutaria saivat tulla toimeen Räyskälä, Salo ja Teväntö. Kyläsuutareita saattoi näissäkin kylissä olla. Seppiä Lopella oli yksitoista, lisäksi yksi muurarimestari, kolme nikkaria, neljä karvaria, yksi maalari ja yksi messinkivaluri.
Pitäjänseppiä oli Launosissa, kirkonkylässä, Läyliäisillä, Ourajoella, Sajaniemessä, Tevännöllä ja Vojakkalassa. Neljällä oli sukunimenä Ståhlhammar, ja kolme heistä oli veljeksiä. Vanhin oli pitäjänseppä Erik Ståhlhammarin (1770–1830) ja Helena Adamintyttären poika Erik Johan (1807–1867), joka oli pitäjänseppä Läyliäisillä ja on vuoden 1861 marraskuussa toimitetussa henkikirjoituksessa merkitty eronneeksi pitäjänsepän toimesta.
Erik Ståhlhammarin myöhemmässä avioliitossa Brita Jaakontyttären kanssa 17.5.1824 syntynyt Nils Ståhlhammar oli pitäjänseppänä Sajaniemessä. Hän sai avioliitossa Fredrika Charlotta Matintyttären kanssa seitsemän lasta. Nilsillä oli useita oppipoikia, mm. veli Adolf. Sekä Nils Ståhlhammar että puoliso Fredrika menehtyivät lavantautiepidemian aikana vuonna 1868.
Viisi vuotta Nilsiä nuorempi Adolf Ståhlhammar, s. 2.10.1829, oli seppänä Läyliäisillä. Vuoden 1855 talvikäräjillä Adolf todistettiin hyvämaineiseksi ja taitavaksi ammatissaan, joten kihlakunnanoikeus puolsi hänen anomustaan päästä pitäjänsepäksi. Sen jälkeen Adolfin tuli vielä anoa valtakirjaa maaherralta. Adolf Ståhlhammarin ja hänen puolisonsa Maija Stiina Matintyttären perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista kolme kuoli pienenä. Adolf Ståhlhammar oli seppä vielä kuollessaan 70-vuotiaana vuonna 1899.
Launosten pitäjänseppä Daniel Ståhlhammar oli syntynyt 4.12.1829 Janakkalan Vähikkälässä. Hänen isänsäkin oli pitäjänseppä, Daniel Juhonpoika Ståhlhammar (1804–1846). Lopelle nuorempi Daniel muutti vuonna 1859 Hausjärveltä, missä hän oli ollut Erkylän kartanon seppä. Ensimmäinen puoliso Hedvig Gustava Juhontytär kuoli vuonna 1863, ja kolmen vuoden kuluttua Daniel avioitui Maria Vilhelmiina Erikintyttären kanssa. Lapsia oli yhteensä kymmenen. Perhe muutti Nurmijärvelle vuonna 1890.
Kirkonkylässä pitäjänseppänä oli Gustaf Färm, Läyliäisillä Adolf Ståhlhammarin lisäksi Nikodemus Silén, Ourajoella Fredrik Lindgrén, Tevännöllä Gabriel Hellgrén ja Vojakkalassa Gustaf Leander. Vuoden 1861 pitäjänkäsityöläisten tilastoon on nähtävästi laskettu mukaan myös Johan Grönroos Hunsalasta ja Vilhelm Stenholm Joentakaa, jotka vuoden 1862 henkikirjoituksessa (tehty marraskuussa 1861) on merkitty eronneiksi (afsk.).
Karvareita olivat Vilhelm Salin Joentakana, Gustaf Lindgrén kirkonkylässä, Gustaf Terenius Räyskälässä ja Henrik Salin Sajaniemessä. Lopen kolme nikkaria olivat Gustaf Wallgrén kirkonkylässä, Erik Wahlstén Läyliäisillä ja David Lindgrén Joentakana.
Sajaniemessä asui muurari Adolf Andstén, joka Lopella tunnetaan paremmin muusta kuin muurarinammatistaan. Hän syntyi 19.9.1827 Sajaniemen Kullajoen torpassa Emanuel Juhonpojan ja Maria Loviisa Rosenbergin perheeseen. Lokakuussa 1846 Adolf lähti Hämeenlinnaan seppä Lindforsin oppipojaksi, mutta muutti pian vaununtekijä Gustaf Nyholmin oppilaaksi. Lopelle Adolf palasi jo 1847, jolloin hän muuttokirjan mukaan oli vaununtekijän oppipoika. Jonkin aikaa hän oli renkinä mylläri Diktoniuksella Joentaustan kylässä ja sen jälkeen muonatorpparina ja itsellisenä. Vuoden 1854 tienoilla hän otti sukunimen Andstén.
Jossain välissä Andstén oli hankkinut muurarin ammattitaidon, sillä vuoden 1856 talvikäräjillä hän anoi tulla otetuksi pitäjänmuurariksi. Koska hänet tunnettiin hyvämaineisena miehenä ja ammattitaitoisena muurarina ja koska käräjäkunnassa sellaista tarvittiin, kihlakunnanoikeus puolsi anomusta. Töitä olikin enemmän kuin yksi muurari ehti tehdä, ja vuonna 1858 Andstén anoi lupaa kahden oppipojan ottamiseen. Hän sai luvan ottaa vain yhden apulaisen.
Vuonna 1863 Lopelle valittiin uutta suntiota eli kirkonvartijaa. Kolmesta ehdokkaasta tuli valituksi ”lukkarinkoulun käynyt pitäjänmuurari Adolf Andstén”. Andsténille kertyi vuosien mittaan monenlaisia luottamustehtäviä. Vuonna 1870 hänet valittiin kirkonisännäksi eli kirkkoväärtiksi ja 1883 Etelä-Suomen maalaisseuran varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1884 Andsténille myönnettiin hopeamitali ”hyödyllisestä toimesta” kannettavaksi rinnassa S:t Stanislavskin ritarikunnan nauhassa.
Andsténilla oli puolisonsa Henriika Kaarlentyttären kanssa seitsemän lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Adolf Andstén kuoli 23.2.1896. Nimimerkki ”Wanha Loppilainen” kirjoitti Hämäläinen-lehdessä 18.3.1896 edellisellä viikolla edesmenneestä Adolf Andsténista:
Andstén – – oli koko elinaikansa nauttinyt pitäjäläisten suurinta luottamusta. Sitä todistaa ne monet wirat, jotka nyt hänen kuolemansa jälkeen owat awoinna, niin kuin kirkkowäärtin, unilukkarin, haudan kaiwajan, jywästön hoitajan ja säästöpankin jäsenen wirat. Hän oli melkein ainoa joka pitäjässämme toimitti kalunkirjoitukset ynnä niitä seuraawat huutokaupat. Sitä paitsi oli hän sangen taitawa haawuri. – –
Messinkiseppä ja vaskenvalaja Enok Stenholmin isä Benjamin Stenholm oli pitäjänkarvari ja isoisä Kustaa Stenholm pitäjänseppä. Lopella vuonna 1818 syntynyt Enok lähti 17-vuotiaana Porvooseen vaskenvalajan oppiin Josef Stenholmin luo. Hän avioitui Porvoossa ja oli kisälli muuttaessaan takaisin Lopelle Sajaniemeen 1844. Stenholm oli kolme kertaa naimisissa. Hän kuoli 1.1.1894.
Vuoden 1861 tilaston ainoa pitäjänmaalari Karl Fredrik Sandberg oli Albertina Vilhelmina Forbuksen poika, syntynyt Salonkylässä 6.7.1824. Sandberg avioitui Eeva Stiina Hermannintyttären kanssa ja lapsia syntyi seitsemän. Perhe asui Salonkylässä, missä maalari Sandberg kuoli 10.1.1901.
Pitäjänkäsityöläisten lisäksi Lopella oli vuosien 1861 ja 1862 henkikirjojen mukaan muitakin käsityöläisiä. Topenolla oli kyläseppä, Kormun kartanolla oli oma seppä ja suutari, Rautakosken ruukilla eri töihin erikoistuneita seppiä ja Salon kartanossa satulaseppä. Sajaniemessä asui värjäri Johan Lindström, joka oli saanut luvan värjäämön perustamiseen syyskuussa 1861. Heistä ehkä tuonnempana.
Lähteitä:
KA Hml Hämeen lääninkanslian arkisto, Daa: 30 Kirjekonseptit 1861.
KA Uusi astia Janakkalan tk, Lopen syyskäräjät 1856, talvikäräjät 1857.
KA Uusi astia Lopen henkikirjat 1861 H: 30 (päivätty 21.–22.11.1860) ja 1862 H: 31 (päivätty 19.–20.11.1861).
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Suomalainen Wirallinen Lehti 19.2.1883 no 41, s. 2. Uusi Suometar 22.4.1884 no 93, s. 2. Hämäläinen 18.3.1896 no 22, s. 3. Hämeen Sanomat 13.7.1883 no 55, s. 2.
