Ensimmäiset pitäjänkäsityöläiset eli virallisen luvan saaneet maaseudun käsityöläiset olivat suutareita, räätäleitä ja seppiä. Vuonna 1752 annettiin myös kankureille lupa hakeutua pitäjänkankureiksi. Sitä ennen maaseudun ammattikankurit olivat useimmiten aatelisten ja isojen kartanoiden palveluksessa tai kiersivät tilaustöitä tehden. Lopella oli 1700-luvun toisella puoliskolla ainakin kaksi ammattikankuria, toinen tosin vain muutaman vuoden.
Johan Carlsson
Kankuri Johan Carlsson tuli Lopelle juuri niihin aikoihin, jolloin kankurit saattoivat jo anoa pitäjänkankurin asemaa. Pitäjänkankuriksi häntä ei kuitenkaan mainita. Carlssonin perhe on 1752–1762 rippikirjassa sivulla 81. Asuinpaikka oli haudattujen luettelon sekä vihki- ja kasteluetteloiden merkinnöistä päätellen kirkonkylän Uotilassa.
Vuonna 1715 syntynyt Johan Carlsson oli aiemmin asunut muun muassa Janakkalassa, jossa hänet mainitaan Hiiden kartanon kankurina. Janakkalasta Carlsson muutti Vanajaan vuonna 1750 ja sieltä Lopelle vuonna 1753. Hänen ensimmäinen puolisonsa Carin Pehrintytär kuoli vielä samana vuonna. Johan Carlsson vihittiin toiseen avioliittoon Catharina Johanintyttären kanssa vuonna 1754, ja he asuivat Lopella vuoteen 1762, jolloin he muuttivat Nurmijärvelle. Lopella perheeseen syntyi kaksospojat, toinen heistä kuolleena, mutta muuttokirjassa mainitaan vain Carlssonin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Christian.
Henrik Lukander
1770-luvun loppupuolella muutti Lopelle kankuri Henrik Lukander. Hän syntyi Hämeenlinnassa 28.8.1751 suutarimestari Erik Lukanderin ja Leena (Helena) Holmdahlin perheeseen. Kummeiksi oli pyydetty pormestari Henrik Hermolin, raatimies Adam Wallholm, porvari Henrik Gellenberg, rouva Eva Catharina Wallholm, Gellenbergin vaimo Sara Boman sekä Margareta Tallroth. Perheeseen syntyi Henrikin jälkeen vielä kolme poikaa, Anders Johan, Gustav ja Fredrik.
Isä-Erik oli alituisissa riidoissa kaupungin kanssa ja taipuvainen väkivaltaan. Juopottelu ja tappelut eivät olleet kaupungin porvarien keskuudessa harvinaisia, ja asukkaiden keskinäisten riitojen lisäksi kiukun kohteeksi joutuivat usein ulosottotoimissa olleet kaupunginpalvelijat. Tappelussa vuonna 1762 Erik Lukander tuli lyöneeksi vastapuolta niin, että tämä muutaman päivän kuluttua kuoli. Erik tuomittiin kuolemaan, mutta hovioikeus muutti rangaistuksen neljän vuoden pakkotyöksi Viaporissa. Perukirjassa hänen sanotaan kuolleen vankeusaikana Helsingissä. Perunkirjoitus pidettiin 31.12.1765.
Henrik oli isän tuomion aikaan vasta 11-vuotias. Vuosien 1760–1767 rippikirjassa hänen kohdallaan on merkintä ”Schol.”, koululainen, ja maininta, että hän on muuttanut Loviisaan ilman muuttotodistusta. Tiedot koulunkäynnistä jäävät rippikirjan merkinnän varaan. Loviisan aika jäi lyhyeksi, ja Henrik on merkitty vielä samassa rippikirjassa pellavatehtaan sivulle. Kyseessä oli Hämeenlinnassa vuosina 1763–1772 toiminut Otto Ernst Boijen perustama pellavamanufaktuuri, jonne otettiin oppipoikiakin ja joka siten toimi myös kankurikouluna. Henrikillä on pellavamanufaktuurin sivulla ensimmäinen ripilläkäyntimerkintä vuonna 1768. Hän sai kisällikirjan, ja kun tehdas kannattamattomana vuokrattiin Anders Öbergille, Lukander työskenteli Öbergillä tehtaan lopettamiseen, vuoteen 1776 saakka. Monet Boijen manufaktuurissa oppinsa saaneet kisällit muuttivat maalaispitäjiin kankureiksi, niin Lukanderkin.
Ensimmäinen merkintä Lukanderista Lopella on vuosien 1779–1785 rippikirjassa kankurina Salon kartanossa. Vuoden 1778 henkikirjassa hänet on merkitty pappilaan pitäjänkankurina. Valitettavasti pitäjänkankurianomusta ei ole löytynyt. Lukander avioitui 27.12.1779 Vojakkalan Mikkolan Maria Tuomaantyttären kanssa, ja pariskunta asettui aluksi Lopenkylän Tapolaan. Lopenkylästä Lukander perheineen muutti Joentaustan kylään, missä asui kuolemaansa saakka.
Lapsia Henrikille ja Marialle syntyi seitsemän:
- Adolf Fredrik (1780–1845). Adolf Fredrikistä tuli suutari. Hän oli kaksi kertaa naimisissa. Toisesta avioliitosta syntyneen Kustaan tyttärestä Ida Karoliinasta on aikaisemmin kerrottu tässä blogissa.
- Maria Christina (1784–1850). Maria Christina meni naimisiin Juho Sipinpojan (Johan Sigfridsson) kanssa. Miehestä tuli Paatiston torppari Tevännölle.
- Carl Gustaf (1787–1825). Rippikirjoissa itselliseksi kutsuttu Carl Gustaf on yhden lapsensa hautausmerkinnässä mainittu suutariksi.
- Anna Liisa (1790–1791).
- Erik (1792–1833). Sukunimi Lukander jäi rippikirjoissa pois Erikin muutettua Renkoon. Erik työskenteli aluksi renkinä, myöhemmin hän oli sahan työntekijä ja torppari. Vuonna 1822 hän avioitui Iso-Pukkilan Regina Mikontyttären kanssa, ja pariskunnalle syntyi tytär Gustava vuonna 1823.
- Johannes (1795–1796).
- Helena (s./k. 1799).
Puoliso Maria kuoli keuhkotautiin 44-vuotiaana vuonna 1799. Kaikki lapset olivat 1800-luvun taitteessa jo muuttaneet pois kotoa. Vanhoilla päivillään Henrik Lukander joutui elämään kirkon vaivaiskassan avustuksen turvin. Ensimmäisen kerran hän esiintyy köyhäinavun saajana vuoden 1819 toukokuussa alkavan tilivuoden kirjassa. Maaseudun käsityöläiset eivät ammatissaan yleensä rikastuneet, eikä työkyvyn mentyä ollut tarjolla eläketurvaa vanhuudenpäiviksi. Henrik Lukander kuoli vanhuuteen 73-vuotiaana, 16.2.1824.
Lähteitä:
Ripatti, Marja-Liisa 1985: Eteläisen Hämeen ammattikutojat ja pellavakilpikankaat. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy.
Karjalainen, Merja 2004: Sukuni Hämeestä. Omakustanne.
Lindeqvist, K. O. 1926: Hämeenlinnan kaupungin historia II osa. Hämeenlinna; Arvi A. Karisto Oy.
KA Hml Hämeenlinnan RO, perukirjat 1725–1769.
