Laitakariin saapuivat ensimmäiset asukkaat vuonna 1860 rakentamaan Kemin ensimmäistä höyrysahaa. Saha oli toiminnassa 1862–1939. Viimeiset asukkaat muuttivat pois 1966.
Saaren värikkäästä elämästä saatiin lukea usein lehdistä. Tässä malliksi muutama Perä-Pohjolaisen kirjoitus vuosilta 1897 ja 1898.
Raakaa wäkiwaltaa Laitakarin sahalla.
Perä-Pohjolainen 22.7.1897
Wiime tiistaina riitaantuiwat kymmenysmies Tirkkonen ja tukkityömies Siniluoto Laitakarin sahalla kymmenestä kruunusta, jotka Tirkkonen wäitti Siniluodon warastaneen itseltään, ja ottikin kymmenkruunun setelin wäkisin Tirkkoselta. Kun tämä tahtoi rahojaan takaisin löi Tirkkonen häntä ensin puulla päähän, niin että Siniluoto meni tainnoksiin. Julmuri iski sitten wielä tiedotonta miestä kaksi kertaa weitsellä, ja sysäsi hänet wihdoin ponttoonilta, jossa kahakka tapahtui, mereen. Täällä Siniluoto tointui ja koetti päästä ponttoonille waan Tirkkonen esti sitäkin yrittäen wielä lyödä häntä keksillä, josta muut paikalle saapuneet toki hänen estiwät. Siniluoto pelastui tukille, josta hänet muut työmiehet pelastiwat, ja tuotiin huonoissa woimissa kaupunkiin saamaan lääkärin apua.
(Lähetetty.)
Hurjaa elämää Laitakarin sahalla.
T. k. 15 p:nä oliwat muutamat sahan työmiehet humalassa (niinkuin on tawallista Laitakarissa sekä herroilla että työmiehillä) ja huwitteliwat itseään häwyttömillä lauluilla, räyhäämisellä ja kiroomisella eräässä työwäen asuinrakennuksessa, waan naapurit eiwät oikein hywäksyneet sellaista musiikkia warsinkin kun oli myöhäinen ilta, meniwät huomauttamaan että olisi jo aika lopettaa tuo konsertti. Waan tällaista muistutusta eiwät nämä wiina-sankarit kärsineet, käwiwät käsiksi muistutuksen tekijään ja heittiwät hänet ulos owesta sekä uhkasiwatpa antaa wähän myötäjäisiäkin jos wielä rohkeneisi esiintyä samanlaisen muistutuksen kanssa, sekä jatkoiwat waan samanlaista hurjaa elämäänsä. Kun rauhaa ei muuten saatu aikaan, oliwat naapurit pakoitetut miehissä ryhtymään asiaan. Mutta räyhääjät eiwät helpolla lopettaneet huwejaan, uhkasiwat antaa selkään kuin waan rohkenee häiritä heitä, ja wiimein syntyi tappelu, siinä lyötiin ja huudettiin ja kunnostiwatpa naisetkin itseään oiwallisesti, lyöden millä waan käteen sattui, niinkuin padoilla, pannuilla y. m. Kysyä täytyy eikö sahanhoitajan welwollisuus olisi pitää silmällä työwäen asunnoissa wallitsewaa elämää, wai kuinka? Wai eikö hänen isäntäwaltansa ulotu niin lawealle?
Muutenkin on mainitulla sahalla huono järjestys, niin työn johdossa kuin sen ulkopuolella; ja kenenkä syy tämä on, – sen ehkä jokainen ymmärtäwä ihminen tietää mainitsemattakin. Että syy täytyy olla johtawissa henkilöissä, eikä muualla. On näet selwä, että jos jotakin järjestystä pidettäisiin, ei niin paljon tapaturmiakaan tapahtuisi kuin nykyään. On ollut harwa se päiwä että ei joku menetä kättään eli jalkaansa eli polta itseään.
Eikö jo olisi aika sahan isännistön ryhtyä tehokkaisiin toimiin epäkohtien poistamiseksi, wai pitääkö saataman enemmän raajarikkoja ja orpolapsia, jotka tietenkin tulewat yhteiskunnan elätettäwiksi.
Perä-Pohjolainen 23.9.1897
Saman päivän lehdessä oli kaksi muutakin juttua Laitakarin sahasta. Etusivulla lehden vastaava toimittaja Eemil Collan (1851–1900) ilmaisi monisanaisesti huolensa työväen surkeista palkoista, kehnoista asunto-oloista ja siveettömästä elämästä.
Kemissä, Syysk. 23 p:nä
Perä-Pohjolainen 23.9.1897, sivu 1.
Laitakarin saha.
Wastenmielisimpiä tehtäwiä, joita sanomalehtimiestä toimintansa alalla woi kohdata, on epäilemättä, kun täytyy ryhtyä yksityisten henkilöiden eli laitoksien toimintaa ja tehtäwiä tarkastamaan ja arwostelemaan. Waan kun olot jossakin laitoksessa siinä määrässä joutuwat yleisen huomion alaiseksi, kuin työwäen olot Laitakarin sahalla noiden alinomaisien, surkuteltawien tapaturmien kautta owat walitettawasti tulleet, silloin on julkisen sanan edustajan mahdoton waieta, jollei se tahdo aiwan laiminlyödä welwollisuuksiansa. Laitos, jossa useampia satoja ihmisiä työskentelee ja saa toimentulonsa, ei sitä paitsi enää ole pidettäwä niin yksityisenä, ettei sen oloihin sopisi sanomalehdenkin hiukan sekaantua, semminkin kun siinä työskentelewien henkilöiden jäsenet ja wieläpä, kuten wiimeisien päiwien tapahtumat osoittawat, hengetkin owat alinomaisessa waarassa.
– –
Kuten asianymmärtäwältä taholta olemme kuulleet owat näet palkat, jotka maksetaan Kemi-yhtiön sahoilla niin alhaiset, ettei mitkään kunnon työmiehet ota työtä niiltä. Sitä paitsi waikuttanee tähän, ettei hywät työmiehet mielellään rupea töihin Kemi-yhtiön sahoilla, sekin seikka että asunnot owat niin ahtaat ja huonot, sekä että järjestys näillä sahoilla on erittäin huono, ainakin Laitakarilla, kuten tässä lehdessämme olewa lähetetty ja myöskin aikaisemmin olleet uutiset osoittawat. Luonnollista on, ettei hywät ja tottuneet työmiehet tule sahoihin, joiden maine sekä palkkojen ja asuntojen, että järjestyksen ja siweellisen elämän puolesta on niin huono kuin walitettawasti Laitakarin sahan laita on.
– –
Tointukaattepa siis Laitakarin työmiehet ja naiset siweellisestä horrostilastanne ja alkakaatte puhdistautua tuosta epäsiweellisyyden tahrasta joka teitä tätä nykyä häpäisee.
Harwinainen uutinen Laitakarin sahalla.
Tämän kuun 10 p. kun mainitun sahan työmies Heikki Pitkäkari palasi wiinan ostosta sahalle sattui häntä kohtaamaan työnjohtaja A. Littow, joka heti nuhteli miestä että ”joko sinä taaskin ai’ot ruweta juomaan j. n. e.” sekä antoi miehelle kaksi ehtoa, wiinatko maahan eli pois työstä. Miehen oli kylläkin waikea erota ystäwästään, jonka hän kuitenkin lojahutti menemään ja poistui takaperin koko työpaikalta. Harwinaista tekoa on tämä mainitulla sahalla, sillä sitä ei ole ennen kuultu. Juoppous wihdoinkin joutuu sorron alaiseksi Laitakarissakin.
Perä-Pohjolainen 12.1.1898
Lähteitä ja lisätietoja:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.
Kirjatoimikunta Timo Hietala, Rauni Huusko, Eine Manninen ja Allan Slotte 2016: Laitakari: sahan ja leivän saari. Kemi: Laitakarin perinneryhmä.
laitakari.fi
