Kievarikyydillä

Ruotsin vallan ajalta peräisin olevasta kyytijärjestelmästä, hollikyydistä, oli 1800-luvun alkupuolella tullut kohtuuton rasitus maanomistajille. Kievareista hyvinkin kaukana olevat talot joutuivat pitämään hevosia ja miehiä useita päiviä kievareissa kyytejä odottamassa. Lisäksi kievareiden naapuritalot olivat velvollisia pitämään tarjolla varahevosia siltä varalta, ettei hollihevosia olisi saatavilla. Tilanteen parantamiseksi Lopen käräjäkunnassa, johon kuului osia Janakkalasta, Rengosta ja Hausjärveltä, siirryttiin vuonna 1845 ns. urakkajärjestelmään. Pitäjänkokouksen päätöksellä hollikyydin sai kullakin alueella hoitaakseen alimman tarjouksen tehnyt talollinen. Päätökset käsiteltiin sen jälkeen käräjillä ja lähetettiin maaherran vahvistettaviksi.

Syyskäräjillä 1849 hyväksyttiin pitäjänkokouksen päätös siitä, että kyytivelvollisuus neljän edellisvuoden tapaan hoidettaisiin urakkaperiaatteella. Alimman tarjouksen olivat tehneet:

• Vojakkalan kestikievarille talollinen Kustaa Erikinpoika Kallela, 2 hevosta à 22 ruplaa, yht. 44 ruplaa
• Topenon kestikievarille talollinen Abraham Aroninpoika Hokkala, 2 hevosta à 28 ruplaa 57 kopeekkaa, yht. 57 ruplaa 14 kopeekkaa
• Herajoen kestikievarille talollinen Mikko Henrikinpoika Laurila, 2 hevosta à 35 ruplaa, yht. 70 ruplaa
• Joentaustan kestikievarille talollinen Henrik Johan Abrahaminpoika Pietilä kirkonkylästä, 3 hevosta à 50 ruplaa, yht. 150 ruplaa
• Vähikkälän kestikievarille talollinen Fabian Adaminpoika Anttila, 2 hevosta à 40 ruplaa, yht. 80 ruplaa. Anttilan tuli myös varata hevoset ”vähäisempiin kruunun kyyteihin” (smärre krono transport skjutser), ilmeisesti sotaväen kuljetuksiin.

Varahevosia tuli järjestää sama määrä kuin edellisvuonna eli Vojakkalaan kolme, Topenolle kaksi, Herajoelle neljä, Joentaustaan viisi ja Vähikkälään kuusi. Kustannukset, yhteensä 401 ruplaa 14 kopeekkaa, tulivat käräjäkunnan kyytivelvollisten tilanomistajien maksettavaksi manttaalilukujen suhteessa.

1850-luvulla käräjäkunnassa oli kuusi kestikievaria: Läyliäisillä (perustamispäätös 1856), Joentakana, Vojakkalassa, Topenolla, Vähikkälässä ja Herajoella. Vuoden 1856 pitäjänkokouksessa monet talolliset olivat pitäneet urakkahintoja liian kalliina ja olivat halunneet ottaa käyttöön vanhan järjestelmän, jossa he itse vastasivat hollikyydeistä. Kihlakunnanoikeus vahvisti vanhaan hollikyytiin siirtymisen muutamista vastalauseista huolimatta. Seuraavana vuonna useimmat kuitenkin toivoivat paluuta urakkajärjestelmään, sillä hollikyydin katsottiin vievän liikaa työpäiviä ja verottavan muutenkin vähäistä työvoimaa. Lisäksi sen sanottiin houkuttelevan nuorisoa huonoille tavoille (är en källa till mycket sedeförderf och hvarjehanda laster) – hollikyytejä ajoivat ilmeisesti talojen nuoremmat pojat ja palkolliset, joista oli ehkä hauskaakin odotella kyytejä kestikievareissa. Uuden tarjouskilpailun jälkeen vuoden 1857 käräjillä päätettiin antaa kyydit taas urakalla hoidettavaksi. Lopen historian mukaan vanhaan hollikyytijärjestelmään oli kuitenkin palattu 1870-luvun alkuun mennessä.

Vojakkalan kestikievarin käytössä oli vuoden 1866 päiväkirjan mukaan yksi oma ja yksi hollihevonen sekä kolme varahevosta. Kyydin hinta oli 10 penniä virstalta. Kyytejä sai 14 1/2 virstan päähän Portaaseen hintaan 1 markka 42 penniä, kahdeksan ja 3/4 virstan päähän Topenolle 87 pennillä ja yhdeksän virstan päähän Lietsankoukkuun 90 pennillä (virsta = 1 068,8 m). ”Paitsi sitä maksetaan rattaiden, re’en ja selkä-satulan edestä kyydittäjälle 4 penniä 10 virstalta ja samassa suhdassa lyhyemmältä eli pidemmältä matkalta.”

Joentaustan kestikievarista kyydittiin matkalaisia Vähikkälän, Herajoen, Paanun, Topenon ja Läyliäisten kievareihin. Pisimmät matkat olivat Herajoelle ja Paanuun, 18 virstaa molempiin, ja kyydin hinta oli markka 80 penniä. Omia hevosia ei kestikievarilla vuonna 1886 ollut, hollihevosia oli yksi ja varahevosia yhdeksän.

Topenolla oli vuonna 1866 yksi holli- ja viisi varahevosta. Läyliäisillä, josta kuljettiin Joentaustaan, Paanuun ja Röykkään, oli yksi oma hevonen sekä yksi holli- ja kaksi reservihevosta.

Lähteitä:
Wägkarta öfver Tavastehus län. KA Yleiskartat (kokoelma) (1626–1980).
KA Hml Hämeen lka, Saapuneet kestikievaripäiväkirjat, Alisen Hollolan kihlakunta. 1845–1847, 1852–1857, 1864–1866.
KA Uusi astia Janakkalan tk:n renov. tuomiokirjat. Vars. asioiden pöytäkirjat. Lopen ym. käräjäkunnan syyskäräjät 1848, 1849, 1856 ja 1857.
KA Arkistojen Portti. Kyytilaitoksen historiaa. Kestikievarit.
Kallenautio, Jorma 1976: Lopen historia kunnallisen itsehallinnon aikana. Tampere: Lopen kunta, seurakunta ja manttaalikunta.